Vastuuikäraja on kaikissa pohjoismaissa nykyisin 15 vuotta.
Suomessa ikäraja on pysynyt muuttumattomana nykyisen rikoslain säätämisestä eli vuodesta 1889 asti.
Ruotsissa ja Tanskassa raja lapsen ja aikuisen välille säädettiin 15 vuoteen 1900-luvun alussa, ja Norjassa raja nostettiin 14:stä 15:een vuonna 1990.
Lapsia teljettiin vankilaan tai lähetettiin rangaistussiirtokuntiin
Ennen valistusaikaa eli 1700-lukua rikoksia tehneiden nuorten kohtelu saattoi olla hyvin ankaraa. Keskiajan ja uuden ajan vaihteessa tiedetään pientenkin lasten saaneen kuolemanrangaistuksia.
1800-luvun Euroopassa oikeus kohteli usein jo 10-vuotiaita kuin aikuisia. Esimerkiksi 12-vuotias William Towers joutui vankilaan Lontoossa varastettuaan kaksi kaniinia.
Britanniassa syytetyn iällä ei virallisesti ollut mitään merkitystä ennen viktoriaa-nisen ajan alkua eli ennen vuotta 1837.
Kaikki rikolliset teljettiin samaan vankilaan, ja jopa vain 12-vuotiaita lapsia tiedetään hirtetyn. Lapsia lähetettiin myös rangaistusvankeina Australiaan.
Ruumiillisen kurituksen piti kasvattaa rehtejä kansalaisia
Vuodesta 1854 alkaen Britanniassa perustettiin kasvatuslaitoksia rikoksista tuomituille alle 16-vuotiaille.
Niitä johdettiin kovalla kädellä, minkä lapset saivat usein kokea aivan kirjaimellisesti.
