Mussolinin sota mafiaa vastaan

Sisilia kärsi mafian kourissa

Mussolinin saapuessa Sisiliaan vuonna 1924 saari oli käytännössä mafian hallinnassa. Useimmissa kaupungeissa valtaa käytti todellisuudessa järjestäytynyt rikollisuus, jolle sen enempää kaupunkilaiset kuin poliisitkaan eivät voineet mitään.

Elämä Sisiliassa oli turvatonta. Mussolini sai esimerkiksi vierailunsa aikana kuulla, että yksin Marsalan kaupungissa oli viimeksi kuluneen vuoden aikana tehty 216 murhaa.

Vuosittain koko Trapanin maakunnassa, jossa Marsala sijaitsee, murhattiin noin 700 ihmistä ja varastettiin noin 30 000 päätä karjaa. Eräs paikallislehti rohkenikin vuonna 1924 kirjoittaa, että maakunta oli romahduksen partaalla.

Kaksi viikkoa Sisilian-vierailunsa jälkeen Mussolini nimitti Trapanin maakunnan prefektiksi eli korkeimmaksi valtion virkamieheksi sotilaskoulutuksen saaneen Cesare Morin.

Mori oli aiemmin toiminut poliisina Sisiliassa ja osoittanut käyttävänsä tarvittaessa kovia otteita. Mussolini sähkötti Morille:

”Teillä on vapaus toimia täysin mielenne mukaan. Valtion auktoriteetti on ehdottomasti, toistan ehdottomasti, palautettava Sisiliaan. Mikäli voimassa oleva lainsäädäntö on esteenä, työstämme jotain uutta.”

Nämä sanat mielessään Mori lähti innoissaan Sisiliaan. Hän halusi toki saada saaren mafiosot telkien taakse, mutta ennen kaikkea hän halusi tehdä heidät naurunalaiseksi, jotta sisilialaiset lakkaisivat pelkäämästä heitä.

Ensi töikseen Mori allekirjoitti määräyksen, jolla peruttiin kaikki Trapanin maakunnassa myönnetyt aseenkantoluvat. Niinpä jokainen, joka tavattaisiin aseen kanssa, voitiin nyt pidättää.

Mori sai vastuulleen koko Sisilian

Reilu vuosi myöhemmin Mussolini nimitti Morin Palermon prefektiksi ja antoi hänelle tehtäväksi käydä mafiosojen kimppuun kaikkialla Sisiliassa.

Mori perusti välittömästi erikoisjoukot, jotka voisivat jahdata rikollisia kaikissa saaren yhdeksässä maakunnassa – paikallinen poliisi kun sai tutkia laittomuuksia vain omassa maakunnassaan.

Erikoisjoukkoihin kuului poliiseja, puolisotilaallisia karabinieereja ja musta­paitoja eli aseistettuja fasistipuolueen jäseniä. Erikoisjoukot jaettiin 25 miehen osastoihin, joissa kaikissa oli edustajia kustakin kolmesta ryhmästä.

Mori halusi, että fasistiset mustapaidat osallistuisivat poliisioperaatioihin ja olisivat avoimesti ja rohkeasti mukana mafian kukistamisessa.

Mussolinille ja Morille mafian vastaisessa taistelussa ei näet ollut ensisijaisesti kyse rikoksiin syyllistyneiden vangitsemisesta vaan tärkeintä oli osoittaa hallinnon toimintakyky ja vakuuttaa sisilialaiset siitä, että fasismi oli ainoa rauhan ja vakauden tae.

Morin ensimmäinen suuri operaatio oli 62:n mafiayhteyksistä syytetyn etsintäkuulutetun miehen pidättäminen Madonievuoristossa Palermon itäpuolella 28. marraskuuta 1925.

Seuraavan kerran erikoisjoukot iskivät kaksi viikkoa myöhemmin Piazza Armerinassa ja pidättivät 142 ihmistä.

Se, kuka pidätettiin ja miksi, ei ollut Morille niin tärkeää. Palermossa hän antoi pidättää joukon hyvin pukeutuneita ja kalliilla autoilla ajelevia nuoria miehiä.

Tämä Palermo Viveurs -nimityksellä kutsuttu joukko oli varmasti hankkinut rahansa laittomuuksilla, Mori järkeili ja heitti yli 20 heistä vankilaan.

Samana iltana Palermossa napattiin 300 aiemmin rikoksista tuomittua, ja Morin ainoa perustelu oli, että pidätetyt olivat taparikollisia, joten he olivat varmasti tehneet jotain rikollista sitten viime tuomionsa.

Joulukuussa ”Rautaprefekti”, kuten Moria oli alettu lehdistössä kutsua, antoi määräyksen, jonka mukaan sisilialaisten taksinkuljettajien oli rekisteröidyttävä ja pidettävä autossa esillä rekisteritodistustaan ja henkilökorttiaan.

Määräyksen tarkoitus oli pysäyttää yksi mafian suosimista ansaintakeinoista, zuinaggio, jossa kuljettajat kävivät ­hakemassa sairaita ja kuskasivat nämä ­valelääkäreille, jotka sitten ryöstivät heikossa kunnossa olevilta potilailta rahat ja arvotavarat.

Mori uskoi positiivisen julkisuuden voimaan, joten hän asettui Palermoon ollakseen lehdistön käytet­tävissä, kun hänen siihen asti tärkein iskunsa mafiaa vastaan käynnistyi.

800 erikoisjoukkojen miestä alkoi 1. tammikuuta 1926 kiristää lumipeitteisen Gangin kaupunkia ympäröivää saartorengasta 80 kilometriä Palermosta kaakkoon.

Kaupunkiin saapuessaan erikoisjoukot löysivät kuitenkin kadut tyhjillään, ja vaikka poliisi kävi läpi talon toisensa jälkeen, mafiosoista ei löytynyt jälkeäkään.

Nämä olivat livahtaneet piiloon talojensa salahuoneisiin odottamaan, että erikoisjoukot luovuttaisivat ja palaisivat Palermoon.

2. tammikuuta Morin miehet saivat sentään pienen voiton, kun ikääntyvä mafiapomo Gaetano Ferrarello, ”Madonien kuningas”, ryömi piilopaikastaan ja antautui. Hän oli kuitenkin ainoa.

Poliisi otti omaisia panttivangeiksi

Seuraavaksi Mori käski miehiään ottamaan epäiltyjen mafian jäsenten perheenjäseniä panttivangeiksi ja viemään nämä säilöön kurjiin oloihin esimerkiksi kunnallisiin köyhäintaloihin.

Sitten poliisit asettuivat epäiltyjen taloihin niin, että mafiosot joutuivat piiloistaan kuuntelemaan, kuinka poliisit nukkuivat heidän sängyssään ja söivät heidän pöydässään.

Pian epäillyt alkoivat antautua. Palermossa Mori leveili lehdistölle, että ratkaiseva tekijä oli hänen Gangin kaduilla kajauttamansa uhkavaatimus:

”Kaikkien viranomaisia pakoilevien on antauduttava 12 tunnin kuluessa. Muutoin heidän perheidensä, omaisuutensa ja kannatta­jiensa suhteen ryhdytään aikarajan umpeuduttua ankariin toimenpiteisiin.”

Lehdistölle ei kerrottu, että naisia ja lapsia oli otettu panttivangeiksi tai että Mori oli salaa tehnyt sopimuksen Gangin mafiapomojen kanssa yhteistyötä tekevän paroni Sgadarin kanssa.

Mori oli ­luvannut, että kaikki vapaaehtoisesti ilmoittautuvat ­mafiosot saisivat lievän rangaistuksen, ja paroni välitti tiedon eteenpäin kaupungin salaisen verkoston kautta.

Mori ei tosin pitänyt sanaansa, eivätkä antautuneet saaneet oikeudessa mitään armoa.

Lehtikirjoittelu oli ristiriitaista

10. tammikuuta Mori yritti voittaa kaupunkilaiset lopullisesti puolelleen. Hän saapui kaupunkiin raskaissa sotilassaappaissa ja piti jylisevän puheen raatihuoneen parvekkeelta.

Hän tuomitsi suojelurahat ja kiristyksen ja vetosi gangilaisiin, että nämä nousisivat puolustamaan itseään.

Fasististen lehtien mukaan kaupunkilaiset vastasivat puheeseen raikuvin suosionosoituksin ja heilutellen kylttejä, joissa oli fasistisia iskulauseita.

Yksi lehti jopa kirjoitti Morin ”suoriutuneen tehtävistään kuin uudesti syntynyt Herkules”. Sen mukaan Mori oli ”lopulta katkaissut pedon kaulan” ja ”kansa ylisti kiihkeästi suurta valloittajaa”.

Toiset kirjoittivat totuudenmukaisemmin, että raatihuoneella oli ollut vain pieni väkijoukko ja että Mori oli saanut suhteellisen viileän vastaanoton.

Gangin operaatio johti Morin mukaan 130 etsintäkuulutetun mafioson sekä 300 avunantajan pidätykseen. Avunantajilla tarkoitettiin usein mafiosojen perheenjäseniä, joiden pidätysperuste olivat heidän ”rikolliset yhteytensä”.

Sisäministeri Luigi Federzonille Mori valehteli suoraan väittäen, että avunannosta vangittavia henkilöitä syytettiin aina jostain konkreettisesta rikoksesta.

Todellisuudessa vangitsemisen ainoa syy oli usein se, että henkilö asui samassa talossa mafian jäsenyydestä syytetyn kanssa.

Corleonen kaupungissa järjestetyssä iskussa poliisin onnistui löytää vain 59 ihmistä, joita voitiin syyttää konkreettisesta rikoksesta, mutta peräti 69:ää ihmistä syytettiin avunannosta.

Gangin piirityksen jälkeisinä kuukausina Morin erikoisjoukot tekivät uusia ratsioita lukuisissa kaupungeissa. Suurella voimalla tehdyissä iskuissa rautoihin pantiin niin mafiapomoja, pikkurikollisia kuin satunnaisia ohikulkijoitakin.

Pidätysten sattumanvaraisuudesta kertoo se, että myös joukko läpikulkumatkalla olleita viattomia liikemiehiä otettiin kiinni hotellissa Corleonessa.

Kaikkiaan Morin väki pidätti 11 000 sisilialaista, joista 5 000 pelkästään Palermon maakunnassa. Morin miehet iskivät aina suurella joukolla ja raskaasti aseistettuina, jotta mafia ei ryhtyisi aseelliseen vastarintaan.

Ainoa ammuskelu tapahtui poliisin saatua nimettömän vihjeen Agrigentossa asuvista Saccon veljeksistä. Saccon veljekset eivät olleet mafian jäseniä – päinvastoin mafia oli tappanut heidän isänsä tämän vastustettua kiristysyrityksiä.

Ilmeisesti Agrigenton paikallisten mafiosojen antaman nimettömän vihjeen mukaan veljesviisikko kuitenkin kuului mafiaan ja oli syyllinen moniin mafian tekemiin iskuihin.

Morin väki järjesti väijytyksen. Kun Saccon veljekset ilmaantuivat näkyville kivääreineen, joilla he olivat vuosikausia puolustautuneet mafiaa vastaan, erikoisjoukot avasivat tulen.

Yksi veljeksistä haavoittui rintaan, minkä jälkeen muut antautuivat. Kaikki veljekset tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä elinkautiseen vankeuteen mafiassa toimimisesta.

Kaikille piti saada ankarat tuomiot

Moria alkoi kalvaa epäilys, että osin heikko todistusaineisto ei riittäisi tuhansien mafian jäseniksi syytettyjen tuomitsemiseen oikeudessa. Jotain oli tehtävä, jotta fasistihallinto ei joutuisi nöyryytetyksi eikä hän itse kritiikin kohteeksi.

Mussolini oli ennakoinut tilanteen ja lähettänyt Sisiliaan ankaran valtionsyyttäjän Luigi Giampietron. Tämän piti korvata syyttäjä, joka Mussolinin mielestä takertui aivan liikaa oikeustieteeseen ja todisteisiin.

Giampietro sen sijaan oli kivenkova tyyppi, jonka mukaan muun muassa ”ystävällisyys tulkitaan heikkoudeksi, ja se tekee rikollisista ylimielisiä”.

Mori vakuutti Giampietron salaa siitä, että erikoisjoukkojen ja muiden poliisien lausunnoille tuli antaa suurin mahdollinen painoarvo, vaikka mitkään muut todisteet eivät viittaisikaan syytettyjen syyllisyyteen.

Giampietrolle kirjoittamassaan kirjeessä Mori korosti myös, että ”rangaistukset on aina annettava ankarimman mukaan”.

11 000 vangitusta vain muutama sata kuului oikeasti mafiaan, ja useimmat heistäkin olivat alimman tason pikkutekijöitä. Tuhannet muut olivat joko täysin viattomia tai näpistelijöitä, joilla ei ollut mafiayhteyksiä.

Gangissa vuonna 1926 pidätetyistä 430 ihmisestä vain 154 päätyi oikeuteen, ja muut oli vapautettava. Oikeuteen päätyneiden tapaukset käsiteltiin pintapuolisessa ja kiireisessä näytösoikeudenkäynnissä, joka alkoi 4. lokakuuta 1927.

Kaikki 154 istuivat yhtä aikaa Termini Imeresesin oikeussalissa kalterien takana. Heidät ristikuulusteltiin vaivaisen kuuden viikon aikana, ja 300 todistajaa antoi lausuntonsa pikavauhtia, koska Mussolini halusi hoitaa asian nopeasti.

Vain kahdeksan todettiin syyttömiksi, ja kaikki muut tuomittiin: seitsemän sai elinkautisen vankeusrangaistuksen ja loput 5–30 vuotta vankeutta.

Esimerkiksi eräs teurastaja tuomittiin, koska mafiosot kävivät säännöllisesti hänen liikkeessään ja keskustelivat keskenään kassajonossa.

Toinen tuomittiin, koska hän oli epäilyttävän todistajan mukaan ”taistellut sosialistisia aktivisteja vastaan Corleonessa, ja vain mafia teki sellaista”.

Morin sota mafiaa vastaan kesti viisi vuotta. 1 200 mafian jäseneksi epäiltyä joutui vankilaan, ja tuntematon määrä ihmisiä pakotettiin muuttamaan Manner-Italiaan.

Suurin osa tuomituista oli pikkutekijöitä, mutta ajojahti pelästytti silti monet mafiapomot. Jotkut keskeyttivät rikolliset toimensa kokonaan, ja jotkut muuttivat maasta.

Mafiosoja päätyi varsinkin Yhdysvaltoihin. Moni viatonkin joutui kärsimään, mutta mafia todella heikkeni ja rikollisuus Sisiliassa romahti.

Esimerkiksi Morin saapumista edeltävänä vuonna Palermon maakunnassa oli tehty 224 murhaa, mutta viiden vuoden mafian vastaisen sodan jälkeen vuonna 1929 maakunnassa tehtiin enää viisi murhaa.

Vuonna 1923 aseellisia ryöstöjä oli ollut 312 ja vuonna 1929 enää kolme. Myös rahankiristystapaukset laskivat 72:sta yhteen ainoaan.

Mori kävi kiusalliseksi puolueelle

Paikallisen rikollisuuden vähennyttyä tutkimukset siirtyivät yhä korkeammalle tasolle. Huhuttiin, että Sisilian fasistiset huippupoliitikot toimivat mafian laskuun.

Mori paneutui innolla tehtäväänsä ja sai monet heistä erotettua, kunnes Mussolini puuttui peliin.

23. kesäkuuta 1929 Mori sai kuulla erottamisestaan – tosin kohteliain sanankääntein Mussolinin kiittäessä häntä ”pitkästä ja arvokkaasta työstä isänmaan hyväksi”.

Laihaksi lohduksi Mori nimitettiin Italian senaatin jäseneksi, mutta hän oli erottamisestaan katkera kuolemaansa saakka vuonna 1942.