Murhaajilla oli vaikea lapsuus

Kun Yhdysvalloissa koettiin 1970- ja 1980-luvuilla varsinainen sarjamurha-aalto, poliisin asiantuntijat alkoivat tutkia, mitä murhaajilla oli yhteistä.

Kun Yhdysvalloissa koettiin 1970- ja 1980-luvuilla varsinainen sarjamurha-aalto, poliisin asiantuntijat alkoivat tutkia, mitä murhaajilla oli yhteistä.

New York Daily News Archive/Getty Images

Käsite ”sarjamurhaaja” on peräisin 1930-luvun Saksasta, ja Yhdysvalloissa sen otti käyttöön FBI-kriminologi Robert Ressler vuonna 1974.

Ressler haastatteli 1970- ja 1980-luvuilla 36:ta sarjamurhasta tuomittua päästäkseen perille heidän ajattelustaan, sillä hän uskoi siitä olevan apua tulevien sarjamurhien ehkäisemisessä ja murhaajien kiinni saamisessa. Sarjamurhat olivat tuolloin Yhdysvalloissa yleisiä, ja 1980-luvulla Robert Ressler totesi:

”Sarjamurhat ovat kasvaneet epidemisiin mittoihin. Sen tyyppisiä rikoksia, joita nykyään esiintyy, ei nähty samassa laajuudessa 1950-luvulla. Yksilö, joka riistää 10, 12 tai 15 ihmishenkeä, on suhteellisen uusi ilmiö Yhdysvaltojen rikoshistoriassa.”

1980-luvun aikana FBI rekisteröi kaikkiaan 823 aktiivista sarjamurhaajaa, jotka pelkästään vuonna 1987 surmasivat 361 ihmistä (edelleen Yhdysvaltojen ennätys). 1980-lukua kutsutaankin ”sarjamurhaajien vuosikymmeneksi”.

1990-luvulla sarjamurhaajien määrä Yhdysvalloissa laski 724:ään. Suunta on edelleen laskussa, ja viime vuosikymmenellä sarjamurhaajia oli vain 201.

Seksi ajoi sarjamurhaajia

Elokuvissa sarjamurhaajat kuvataan usein erittäin älykkäiksi (esim. Hannibal Lecter Uhrilampaissa), skitsofreenisiksi (Norman Bates Psykossa) tai hurmaaviksi psykopaateiksi (Patrick Bateman Amerikan Psykossa). Todellisuus on usein toinen.

Kukaan ei synny sarjamurhaajaksi. Usein he varttuvat perheissä, joissa isä on poissa tai alistuva ja äiti dominoiva ja joissa esiintyy psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Useimmat olivat lapsena rääkänneet eläimiä.

Monet ovat kastelleet vuoteensa myöhäiseen ikään, osa on sytyttänyt tulipaloja ja useimmat ovat lapsena rääkänneet ja tappaneet eläimiä.

Useimmat sarjamurhaajat ovat miehiä, ja tutkimusten mukaan he ovat lapsena kokeneet jonkin käänteentekevän tapahtuman, kuten liikenneonnettomuuden tai eläimen teurastuksen. Yleensä murhaajat eivät ole mielisairaita tai superälykkäitä – heidän älykkyysosamääränsä on usein keskimääräistä alhaisempi.

Suurinta osaa ajaa seksuaalinen halu, joka ei välttämättä suuntaudu varsinaiseen seksiin; sen sijaan he saavat tyydytystä uhrin hallinnasta ja tähän kohdistamastaan väkivallasta.

Herää kysymys, miksi juuri Yhdysvalloissa on esiintynyt niin paljon sarjamurhaajia 1970- ja 1980-luvuilla. HISTORIA kysyi asiaa Mike Aamodtilta, joka toimii psykologian professorina Radfordin yliopistossa Virginian osavaltiossa.

”Siihen on vaikea vastata, sillä emme tiedä varmuudella, oliko tapausten lisääntyminen 1970- ja 1980-luvuilla oikeastaan niin suurta suhteessa edellisiin vuosikymmeniin.

Käsitettä ’sarjamurhaaja’ alettiin käyttää vasta 1970-luvulla, joten siltä ajalta on paljon dokumentaatiota sarjamurhista”, Aamodt selittää. Aamodt oli vuonna 1992 perustamassa Radfordin yliopiston tietokantaa sarjamurhaajista.

Tietokanta on maailman kattavin: se sisältää 5 097 sarjamurhaajaa vuodesta 1900 tähän päivään. Vajaat 68 prosenttia heistä on Yhdysvalloista.

Aamodt huomauttaa, että nousu voi johtua tuolloisesta lainsäädännöstä: ”1970- ja 1980-luvuilla Yhdysvalloissa oli helpompi päästä ehdonalaiseen kuin nykyään.

Se on merkittävä seikka, sillä tietokantamme perusteella yli 80 prosenttia Yhdysvaltain historian sarjamurhaajista oli ollut vankilassa ennen ensimmäistä murhaansa. 17,9 prosenttia sarjamurhaajista on lisäksi tuomittu murhasta, ja he ovat vapauduttuaan tappaneet uudelleen.”

4 sarjamurhaajatyyppiä

Uraauurtavassa kirjassa Serial Murders kriminologit Ronald Holmes, Stephen Holmes ja James De Burger luokittelivat vuonna 1988 sarjamurhaajat
motiivien eikä FBI:lle tyypillisesti metodien mukaan. Kirjan tekijät löysivät neljä murhaajatyyppiä, joilla oli kullakin oma motiivinsa.

Valta ja hallinta

Useimmat sarjamurhaajat saavat seksuaalista tyydytystä hallinnasta ja vallankäytöstä. He nauttivat uhriensa nöyryyttämisestä ja kiduttamisesta. Heille murha on usein äärimmäinen osoitus heidän vallastaan uhriinsa.

Psyykkiset häiriöt

Nämä sarjamurhaajat kuulevat ääniä tai näkevät näkyjä, jotka käskevät heitä tappamaan. Käskijä voi olla esimerkiksi paholainen tai Jumala. Lähes kaikki tämän luokan sarjamurhaajat kärsivät psykooseista tai muista psyykkisistä häiriöistä.

Tärkeä tehtävä

Tämän kategorian sarjamurhaajat ovat vakuuttuneita siitä, että heidän velvollisuutensa on surmata tiettyjä ihmisiä, joilla ei ole oikeutta elää. Uhrit ovat usein prostituoituja, lapsia, vanhuksia, sairaita tai edustavat jotakin tiettyä etnistä ryhmää.

Tappamisen nautinto

Kannibaalit ja nekrofiilit nauttivat uhriensa pahoinpitelystä ja syömisestä. Tähän ryhmään kuuluvat myös ne, jotka nauttivat itse tappamisesta ja sen aiheuttamasta jännityksestä. Tämän tyypin sarjamurhaajat ovat usein älykkäitä.

Kaliforniassa eniten sarjamurhia

Jotkut tunnetuimmista murhaajista ovat toimineet Kalifornian ”sarjamurhaaja-epidemian” aikaan.

Mutta vaikka ”Night Stalker”, ”Golden State Killer” ja ”Grim Sleeper” ovat tunnettu osa Yhdysvaltojen rikoshistoriaa, Kalifornia on vasta 7. sijalla osavaltioista, joissa sarjamurhaajia on ollut eniten, ja sitä edellä ovat muun muassa Alaska ja Florida.

Kalifornia on 40 miljoonine asukkaineen Yhdysvaltojen väkirikkain osavaltio. Siksi ei olekaan yllätys, että useimmat sarjamurhaajien uhrit on surmattu siellä: 1 777 naista ja miestä vuodesta 1900 lähtien.

Luku vastaa noin 14:ää prosenttia kaikista sarjamurhaajien uhreista Yhdysvalloissa.

Sarjamurhat ovat vähentyneet

1990-luvulta aktiivisten sarjamurhaajien määrä on vähentynyt 85 prosenttia, ja FBI:n mukaan he tekevät nykyään alle prosentin murhista Yhdysvalloissa.

Sarjamurhaajatutkija Enzo Yaksicin mukaan se johtuu muun muassa siitä, että poliisi saa nykyään murhaajat kiinni usein ennen kuin nämä murhaavat kolmannen tai neljännen kerran, mitä pidetään sarjamurhaajan määritelmänä.

Murhaajien profiloinnin ansiosta poliisin tutkijat pystyvät nykyään havaitsemaan tietyt kuviot murhatapauksissa ja siten pysäyttämään murhaajat entistä nopeammin.

Vuosituhannen vaihteesta lähtien dna:lla on ollut yhä merkittävämpi rooli murhaajien paljastamisessa. Lisäksi internet ja matkapuhelimet mahdollistavat epäillyn paremman seuraamisen.

”Tuolla saattaa olla lukuisia sarjamurhaajia, joista emme tiedä.” Psykologian professori Mike Aamodt, Radford University

On kuitenkin olemassa tuntematon niin sanottu piiloluku: poliisin opittua paremmin tunnistamaan sarjamurhaajia murhaajat ovat ehkä myös oppineet välttämään ansoja eivätkä siten paljastu.

Piiloluku näkyy ehkä ratkaistujen rikosten määrän laskussa: vuonna 1965 Yhdysvaltojen poliisi ratkaisi 91 prosenttia murhista mutta vuonna 2017 vain 61,6 prosenttia. ”Tuolla saattaa olla lukuisia sarjamurhaajia, joista emme tiedä ja joita emme jostain syystä tunnista”, professori Aamodt toteaa.