Mormonin kirja: Jumalan profeetta joutui vainotuksi
Yhdysvaltalainen Joseph Smith väitti saaneensa jo 14-vuotiaana ensimmäisen ilmestyksensä, jossa Jumala kutsui hänet profeetakseen. Kun Smith lopulta kävi liian vaikutusvaltaiseksi, hänen vihamiehensä päättivät ottaa hänet hengiltä.
Joseph Smithiä ammuttiin kahdesti selkään hänen yrittäessään paeta vihaista miesjoukkoa.
Kovaääniset huudot kaikuivat kesäillassa: ”Tuolla hän on! Ottakaa hänet kiinni!”
Oli 27. kesäkuuta 1844. Illinoisissa Yhdysvalloissa sijaitsevan Carthagen kaupungin vankilan luo oli kerääntynyt satoja miehiä, jotka halusivat saada käsiinsä Joseph Smith -nimisen vangin.
Miehet huutelivat uhkauksia ja heiluttivat aseitaan, mutta vankilan sellissä istuva Smith ei pelännyt.
Hän oli tottunut uhkauksiin, ja sitä paitsi hänen sellinsä sijaitsi jämerän vankilarakennuksen toisessa kerroksessa.
Lisäksi hänellä oli suojanaan ryhmä aseistautuneita vartijoita, jotka osavaltion kuvernööri oli määrännyt hänen turvakseen.
Kuvernööri halusi Smithin saavan tuomionsa laillisessa oikeudenkäynnissä eikä raivostuneen väkijoukon käsissä.
Smithin epäonneksi vartijat eivät kuitenkaan edes yrittäneet pysäyttää vankilaan tunkeutuneita miehiä, eikä Smithin auttanut muu kuin paeta ikkunasta. Häntä ammuttiin kahdesti ja hän kuoli jo ennen kuin hän ehti maahan asti.
Joseph Smithin kuolema järkytti tuhansia ihmisiä eri puolilla maailmaa.
Hän ei ollut mikään tavallinen vanki vaan nopeasti kasvavan mormonikirkon eli virallisesti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustaja ja profeetta.
Enkeli ilmestyi Smithille
Pidätys Carthagessa ei ollut ensimmäinen kerta, kun Smith oli joutunut hankauksiin lain kanssa.
Aiemmilla kerroilla hänet oli kuitenkin aina vapautettu, sillä hänellä oli ilmiömäinen kyky taivutella muut kannalleen ja kiemurrella irti vaikeuksista.
Smithin perustama kirkkokunta oli kymmenessä vuodessa kasvanut suureksi uskonnolliseksi liikkeeksi, jolla oli tuhansia jäseniä. Kunnia nopeasta kasvusta kuului lähes yksinomaan karismaattiselle Smithille.
Mikään Smithin taustassa ei ollut viitannut siihen, että hänessä olisi ainesta mihinkään tavallisuudesta poikkeavaan.
Hänen vanhempansa olivat olleet köyhiä sekatyöläisiä, jotka olivat kulkeneet kaupungista toiseen työn perässä.
Smith oli kuitenkin ollut jo pikkupoikana kiinnostunut yliluonnollisista ilmiöistä, ja hän oli saanut niin itsensä kuin toverinsakin vakuuttumaan, että hänellä oli erityinen kyky löytää kadonneita esineitä.
Hänen uransa aarteenetsijänä loppui kuitenkin siihen, ettei hän koskaan löytänyt mitään arvokasta. Vartuttuaan Smith hylkäsi yliluonnollisen ja kiinnostui hengellisyydestä.
14-vuotiaana Smith oli ollut eräänä kuulaana kevätaamuna kävelemässä perheensä kodin lähellä sijaitsevassa metsässä.
Kun hän oli polvistunut rukoilemaan, häneen oli yhtäkkiä kohdistunut kirkas valo. Hän kertoi läheisilleen Jumalan ja Jeesuksen ilmestyneen valoon ja puhuneen hänelle.
Metsäkokemus oli ensimmäinen Smithin monista ilmestyksistä. Vähän myöhemmin hän väitti kohdanneensa ilmestyksessä enkelin nimeltä Moroni.
Tämä antoi hänelle ohjeet etsiä vanha, pyhä teksti, joka oli kirjoitettu kahdelle kultalaatalle. Enkeli oli kertonut Smithille, että laatat olivat suuressa kiviarkussa, joka oli kaivettu maahan korkealle kukkulalle.
Kun aika oli kypsä, Smithin piti kaivaa laatat sisältävä arkku maasta ja kääntää niiden teksti englanniksi. Avukseen hän saisi maagisen näkykiven, jonka hän löytäisi niin ikään arkusta.
Smith meni enkelin ilmoittamalle kukkulalle, joka sijaitsi sattumalta aivan lähellä hänen kotiaan.
Hän näki kiviarkun kannen pilkistävän maasta, mutta kun hän alkoi kaivaa sitä esiin, Moroni ilmoitti hänelle, että aika ei ollut vielä kypsä.
Hänelle ilmoitettaisiin, milloin kultalaatat sopi kaivaa maasta.
Mormonit uskovat pyhän kirjansa perustuvan enkelin antamiin kultatauluihin.
Jeesus oli käynyt Amerikassa
Moronin ensimmäisen ilmoituksen jälkeen Smith kävi kukkulalla vuosittain, kunnes enkeli neljän vuoden kuluttua viimein antoi hänelle luvan kaivaa laatat esiin.
Smith käänsi laattojen hieroglyfejä muistuttavilla merkeillä kirjoitetun tekstin englanniksi ja näytti laatat Moronin luvalla yhdelletoista läheiselleen, minkä jälkeen Moroni haki ne pois.
Smith julkaisi kultalaattojen tekstin nimellä Mormonin kirja. Se kertoi heprealaisesta kansasta, joka oli muinoin asunut Pohjois-Amerikassa ja jonka luona Jeesuskin oli aikoinaan vieraillut.
Kirjan nimi viittasi profeetta Mormoniin, joka oli yksi Mormonin kirjan keskeisistä henkilöistä.
Kirkko ja sanomalehdet teilasivat kirjan täysin. Useimmat yhdysvaltalaiset olivat uskonnollisia, mutta valistusajan ajatukset olivat kantautuneet myös Atlantin länsipuolelle.
Kukaan ei uskonut, että ilmestyksiä voisi tapahtua enää, vaan niitä pidettiin raamatullisina ilmiöinä.
Smithiä, joka väitti puhuneensa Jumalan, Jeesuksen ja enkelten kanssa, pidettiin hulluna ja huijarina.
Mormonin kirja vetosi kuitenkin moniin, sillä se liitti Amerikan mantereen menneisyyden Raamatun tapahtumiin.
Smithin ilmestykset, joilla ei ollut mitään tekemistä pappien tai kirkon kanssa, puolestaan vetosivat riippumattomuuttaan vaaliviin uudisraivaajiin.
Eniten uuden uskonnon suosion nopeaan kasvuun vaikutti kuitenkin Smithin karisma. Hän oli komea ja lihaksikas mies, ja hänellä oli intensiivinen katse.
Kun hän puhui, kuulijasta tuntui kuin hän olisi suunnannut sanansa juuri hänelle, ja hänen innostuksensa sai kuulijat vakuuttumaan, että hän todella oli Jumalan valittu profeetta.
Martin Harris, joka oli yksi Smithin ensimmäisistä opetuslapsista, esimerkiksi panttasi maatilansa voidakseen maksaa Smithin kirjojen julkaisemisen.
Päätökseen vaikutti merkittävästi Smithin saama ilmestys, jossa Jumala kertoi hänelle, että Harris maksaisi kirjojen painatuskustannukset.
”Sinua kohtaa suuri onnettomuus, jos et noudata tätä neuvoa”, Smith vakuutti Harrisille.
Mormoneja vainottiin
Smithin viesti kannattajilleen oli selkeä: mormonit olivat Jumalan valittu kansa, ja tuomiopäivä lähestyi.
Siksi heidän tuli elää Jumalan tahdon mukaisesti, ja Jumalan tahdon heille pystyi ilmoittamaan ainoastaan Smith itse, joka profeettana vastaanotti ohjeita suoraan Jumalalta.
Yksi Smithin Jumalalta saama käsky oli, että mormonien piti perustaa yhteisö, jossa he voisivat elää rauhassa.
He perustivat ensimmäisen oman kaupunkinsa Ohioon vuonna 1831, mutta kokeilu epäonnistui, kun kaupungin pankki meni konkurssiin.
Pian sen jälkeen Smith sai ilmestyksen, jonka mukaan Missourissa sijaitseva Jackson Countyn piirikunta oli yksi maailman pyhimmistä paikoista ja että mormonien oli muutettava sinne.
Jackson Countyn asukkaat eivät kuitenkaan katsoneet hyvällä mormonien tuloa alueelle. Smithin kannattajat ostivat piirikunnasta runsaasti maata, ja vaalipäivinä he äänestivät uskollisesti Smithin ohjeiden mukaisesti.
Paikallinen sanomalehti kirjoittikin vuonna 1833, että oli vain ajan kysymys, milloin mormonit valtaisivat piirikunnan tärkeimmät virat, kuten seriffin ja tuomarin toimet.
Pelkoa ruokki entisestään Smithin pian Jackson Countyyn saapumisensa jälkeen pitämä palopuhe.
Siinä hän kehotti seuraajiaan riemuitsemaan Missourista, joka oli heidän laillinen perintönsä mutta jota viholliset hallitsivat.
Paikalliset asukkaat eivät luonnollisestikaan halunneet luovuttaa maitaan noin vain mormoneille ja alkoivat vainota Smithin kannattajia.
Konflikti kärjistyi, kun paikalliset tappoivat aseellisessa välikohtauksessa useita mormoneja. Samoihin aikoihin Missourin osavaltion kuvernööri päätti häätää mormonit Jackson Countysta.
”Missourin osavaltio on tuomittu ikuiseen kadotukseen”, jyrisi Smith, kun hän vuonna 1839 joutui lähtemään Missourista ja siirtymään kannattajineen naapuriosavaltioon Illinoisiin.
Profeetta joutui pötkimään pakoon
Mississippijoen varsi oli 1800-luvun alkupuolella pitkälti suota ja rämettä, mutta mormonit päättivät siitä huolimatta asettua asumaan joen varrelle.
Seuraavina vuosina Smithin 15 000 työteliästä kannattajaa kuivattivat suot ja perustivat kaupungin, jolle Smith antoi hepreankielisen ”kaunista” tarkoittavan nimen Nauvoo.
Hän nimitti itsensä kaupungin yksinvaltaiseksi johtajaksi ja perusti sinne jopa oman armeijan.
Pian Smith sai taas ilmestyksen. Hän väitti Jumalan ilmoittaneen hänelle, että mormonimiesten tuli ottaa useita vaimoja.
Hurskaana miehenä hän noudatti kuuliaisesti Jumalan kehotusta.
Hän oli ollut vuosia naimisissa Emma-vaimonsa kanssa, mutta nyt hän päätti avioitua myös perheen 16-vuotiaan palvelustytön kanssa.
Emma ei hyväksynyt miehensä toista avioliittoa, mutta hänen sanansa painoi vähemmän kuin Jumalan.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana Smith otti useita uusia vaimoja. Heidän tarkkaa lukumääräänsä ei tiedetä, mutta joidenkin lähteiden mukaan vaimoja oli lopulta jopa 30.
Moniavioisuus herätti vastustusta jopa mormonien keskuudessa.
Moni kannattaja hylkäsi Smithin moniavioisuussäännön vuoksi, ja mormonien vastustajat käyttivät sitä aseena Smithiä vastaan.
Heidän mukaansa moniavioisuus oli osoitus siitä, että Smith ei kunnioittanut Yhdysvaltojen lakia.
Smith oli kuitenkin valmis taistelemaan vihamiehiään vastaan.
Kun joukko kirkosta eronneita mormoneja alkoi julkaista lehteä, jossa he arvostelivat moniavioisuutta, Smith yritti ensin tehdä lopun lehden julkaisemisesta, ja kun se ei auttanut, hän määräsi armeijansa tuhoamaan lehden toimituksen.
Siinä vaiheessa Illinoisin kuvernööri sai tarpeekseen Smithin mielivallasta ja määräsi tämän pidätettäväksi.
Smith sai tietää pidätysmääräyksestä ja pakeni Nauvoosta yöllä Mississippijoen takana levittäytyvälle preerialle.
Hän aikoi ratsastaa kohti länttä ja Kalliovuoria, mutta sitten hän sai seuraajiltaan kirjeen, jossa nämä rukoilivat häntä jäämään. Smith myöntyi ja antautui.
Joseph Smithin kuoltua mormonit lähtivät länteen ja perustivat Salt Lake Cityn Utahiin.
Mormonit suuntasivat länteen
Mormonien vastustajat ottivat tiedon Joseph Smithin kuolemasta tyytyväisenä vastaan. Heidän pettymyksekseen Smithin kuolema kuitenkin toi mormonikirkolle uusia jäseniä.
Smithin seuraaja, käytännöllinen Brigham Young, oivalsi mormonien hyötyvän, jos he tekisivät yhteistyötä viranomaisten kanssa.
Young kirjoitti Illinoisin kuvernöörille, että mormonit lähtisivät matkoihinsa, mikäli viranomaiset antaisivat heidän olla rauhassa lähtöön asti. Kuvernööri suostui. Nyt mormonien piti vain löytää itselleen uusi asuinsija.
Toisin kuin edeltäjänsä, Young sai vain yhden ilmestyksen, jossa häntä kehotettiin johtamaan laumansa länteen.
Young harkitsi ensin Kaliforniaa, joka ei tuolloin vielä kuulunut Yhdysvaltoihin, mutta siellä asui jo liikaa ihmisiä.
Young valitsikin mormonien tulevaksi asuinpaikaksi silloin vielä Meksikolle kuuluneet Utahin suola-aavikot.
Ensimmäiset mormonit lähtivät Illinoisista lokakuussa 1845, ja kaksi vuotta myöhemmin he viimein pääsivät määränpäähänsä.
He perustivat Ison Suolajärven rannalle Salt Lake Cityn kaupungin, joka on vielä nykyäänkin mormonikirkon pääpaikka.