Sidottu vanki vääntelehtii kauhuissaan, kun kiduttaja asettaa savisen astian hänen paljaan vatsansa päälle. Astian on nurinperin pohja ylöspäin, ja sen sisällä on rottia.
Aluksi vanki tuntee vain rottien jalkojen painallukset niiden pyrkiessä ulos kulhon alta. Pian hänen kauhunsa yltyy kuitenkin äärimmilleen, kun kiduttaja panee hehkuvia hiiliä kulhon päälle.
Kun hiilet lämmittävät kulhoa, sietämätön kuumuus saa pian rotat paniikkiin, ja ne alkavat etsiä pakotietä. Erään kuvauksen mukaan ne alkavat raadella ja jyrsiä vankia ”aina suoliin asti” uhrin huutaessa tuskasta.
VIDEO: Oliko rottakidutus historian kamalin kidutusmenetelmä?
Hollantilaiskapinalliset kiduttivat rotilla
Rottakidutuksen keksivät muinaiset roomalaiset, mutta ensimmäiset hyvin dokumentoidut tapaukset – kuten yllä kuvailtu – ovat vuosien 1568-1648 kahdeksankymmenvuotisesta sodasta (Alankomaiden vapaussota), joka käytiin Hollannin ja Espanjan välillä.
Hollantilainen kapinajohtaja Diederik Sonoy kidutti rotilla vangiksi otettuja espanjalaisia kiskoakseen heistä irti sotilassalaisuuksia.
Kidutusmenetelmä oli erittäin tehokas. Vangit alkoivat usein puhua jo ennen kuin Diederik Sonoy oli ottanut hehkuvat hiilet esiin.
Rotilla on terävät hampaat, jotka pureutuvat kovankin aineen – ja ihmislihan – läpi.
Etelä-Amerikassa kidutus vietiin uusiin ulottuvuuksiin
Rottakidutusta käytettiin myös Etelä-Amerikassa 1980-luvulla, kun sotilasdiktatuurit Brasilia, Argentiina ja Chile kiduttivat sillä poliittisia vankejaan.
Etenkin Chilen diktaattorin Augusto Pinochetin tiedetään käyttäneen rottakidutusta suunnilleen sellaisena, kuin se tunnetaan hollantilaisista kuvauksista 1600-luvulta.
Argentiinassa kuolemanpartiot kehittivät rottakidutuksesta oman versionsa: Rotat pakotettiin vangin peräaukkoon tai emättimeen ruumiinaukkoon johdettua putkea pitkin.