Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Miljardöörin lapsenlapsen Paul Gettyn sieppaus

Vuonna 1973 eräänä kesäyönä 16-vuotias Paul Getty siepattiin Roomassa. Kidnappaajat vaativat jättimäisiä lunnaita – muuten he leikkaisivat pojan kappaleiksi ja lähettäisivät palat postissa.

Corbis/Polfoto & Getty/AOP

Paul Getty oli kaunis poika, jolla oli runsaat, pitkät, punaiset kiharat ja pisamia. Kadotessaan 10. heinäkuuta 1973 hänellä oli yllään tiukat farkut, kimaltava T-paita ja jalassaan bootsit, joiden korko oli katkennut.

Vaikka Paul Getty oli vasta kuudentoista, hän oli viettänyt iltaa tavalliseen tapaansa Rooman trendikkäissä baareissa ja yökerhoissa.

Hän viihtyi suihkuseurapiireissä, ja sinäkin iltana hän oli istunut baarissa Rolling Stonesin Mick Jaggerin ja ­tämän vaimon Biancan, elokuvaohjaaja Roman Polanskin ja poptaiteilija Andy Warholin seurassa.

Katoamisiltanaan hän oli juonut aivan liikaa. Lähdettyään kolmen maissa Treetops-yökerhosta Paulille tuli riitaa ranskalaisen Danielle Devretin kanssa Piazza Navonalla.

Danielle syytti Paulia suureen ääneen siitä, että tämä oli tartuttanut häneen sukupuolitaudin. ”Sinulla ei ole muuta kuin nimesi!”, Danielle huusi läksiäisiksi ja jätti Paulin niille sijoilleen.

Humalainen Paul lähti toikkaroimaan eteen päin ja jäi matkan varrella tuijottamaan suihkulähdettä, jossa ­vesi ryöppysi marmorisen poikapatsaan suusta.

Hänestä tuntui, että patsas oli virnistänyt. Sitten patsas alkoi hymyillä hänelle.

”Vannon, että se hymyili”, Paul kertoi myöhemmin. ”Samassa huomasin, että viereeni pysähtyi henkilöauto, josta nousi kolme miestä. Miehet ottivat minut kiinni ja pakottivat minut auton takajalkatilaan.”

Kaksi sieppaajista istui edessä ja yksi takana jalat Paulin päällä. Miehet lähtivät ajamaan, ja Paul nukahti ja heräsi aamulla kovaan janoon. Kun hän pyysi vettä, miehet antoivat hänelle vain viskiä.

Tokkurassaan hän ei edes ymmärtänyt tulleensa siepatuksi vaan joi matkan aikana omien sanojensa mukaan noin puolitoista pulloa viskiä ja sammui.

Herätessään Paul makasi silmät sidottuna heinikossa krapulaisena ja nälissään. Hän pyysi ruokaa ja sai sieppaajiltaan lautasellisen papuja.

”Tästä lähtien me emme enää puhu sinun kanssasi”, sanoi pavut tuonut mies lopuksi.

Poliisi ei uskonut sieppauksen aitouteen

John Paul Getty III ei todellakaan ollut mikään tavallinen teinipoika. Hänen isoisänsä, öljymiljardööri J. Paul Getty, oli yksi maailman rikkaimmista ihmisistä.

Sieppaus herätti maailmanlaajuista huomiota luultavasti siksi, että se tarjosi tavallisille tallaajille mahdollisuuden kurkistaa upporikkaiden maailmaan ja taivastella rikkaiden järjettömyyttä.

Valitettavasti draama oli maksaa siepatun Paulin hengen. Pari päivää kaappauksen jälkeen, 12. heinäkuuta, Paul Gettyn äiti Gail Getty sai puhelun. Paulin vanhemmat olivat eronneet, ja äiti asui Roomassa Trasteveren kaupunginosassa Paulin kolmen nuoremman sisaruksen kanssa. Paul ei asunut enää kotona, vaikka hän oli vasta kuusitoistavuotias.

Hän majaili tyttöystävänsä tai ­ystävänsä Marcelin luona, eikä hänen äitinsä enää edes yrittänytkään pysyä perillä poikansa menemisistä. Tämä kulki omia polkujaan ja oli tuon tuostakin vaikeuksissa.

Nyt soittaja sanoi, että Paul oli siepattu ja että sieppaajat ilmoittaisivat vaatimiensa lunnaiden määrän lähiaikoina.

Gail pyörtyi järkytyksestä. Kun hän tuli tajuihinsa, koko muu maailma oli jo saanut tietää, että Gettyn suvun jälkeläinen oli siepattu.

Sieppaajat olivat soittaneet myös tiedotusvälineille, jotka heittäytyivät ­innolla mehevän ­jutun kimppuun.

Nuori Paul Getty oli jo niittänyt kyseenalaista mainetta hurjastelemalla ympäri Roomaa Harley Davidson -moottoripyörällään, huumeiden ja alkoholin käytöllään ja nais­jutuillaan sekä näyttäytymällä trendikkäissä yökerhoissa rikollisten ja julkkisten kanssa.

Toisaalta hänen sanottiin olevan myös erittäin lupaava kuvataiteilija, ja hän ansaitsi rahaa hämäräbisnesten ohella myös myymällä maalaamiaan tauluja ja valmistamiaan koruja turisteille.­

Nuori Paul Getty oli saanut ­pitkien punaisten kiharoidensa, epäsovinnaisen elämäntyylinsä ja vasemmistosympatioidensa vuoksi medialta lempinimen ”kultainen hippi”.

Sieppaajien ilmoitettua lehdille, että John Paul Getty III oli heidän vankinaan, heinäkuun 13. päivän lehdissä luki muun muassa ”Kultainen hippi kadonnut” ja ”Öljy­prinssi siepattu”.

Italian media ei ottanut Paul Gettyn katoamista täysin vakavissaan, eikä poliisikaan peitellyt käsitystään siitä, että hän olisi lavastanut siep­pauk­sensa rahoittaakseen kallista elämäntapaansa.

Huolimatta siitä, että vuosina 1960–1973 Italiassa oli siepattu 320 rikkaiden sukujen vesaa ja sieppauksista oli tullut lähestulkoon kansallisurheilua Italian rikollispiireissä, ”kultaisen hipin” sieppaus herätti mediassa enemmänkin närkästystä kuin huolta.

Italialainen Il Messaggero -sanomalehti epäili heinäkuun 13. päivän numerossaan, oliko mitään rikosta ylipäätään tapahtunut ja otsikoi juttunsa ”Sieppaus vai sumutus?”

Poliisin kuulustellessa Paul Gettyn ystäviä ja tuttavia kävi kaiken lisäksi ilmi, ­että Paul oli toistuvasti leikitellyt ajatuksella oman sieppauksensa järjestämisestä, jotta hän voisi ostaa lunnailla Marokosta palatsin, jossa hän ja hänen ystävänsä ­voisivat vapaasti käyttää aineita.

Paul oli myös innostunut valtavasti Graham Greenen ­romaaniin perustuvasta elo­kuvasta Tädin kanssa maa­ilmalla, jonka juonen ytimenä on lavastettu sieppaus, jossa lunnasvaatimuksen mukana postissa lähetetään sormi.

Poika: hippi

Paul Getty oli italialaisten paparazzien suosikkikohde jo ennen sieppausta.

M. Colansanti/Scanpix

Isä ja isoisä eivät halunneet maksaa

Kun sieppaajat soittivat Paulin äidille Gail Gettylle ja kertoivat haluavansa miljoonia dollareita, äiti yritti vedota siihen, että hänellä ei ollut sellaisia rahoja.

Soittaja ei ottanut selittelyä kuuleviin korviinsa, vaan käski äidin pyytää ­rahat Englannista, missä sekä Paulin isä että isoisä asuivat.

Paulin äiti Gail ei suinkaan ollut saanut miljoonia erotessaan John Paul Getty II:sta. Myöskään Paulin isä John Paul Getty II ei olisi pystynyt maksamaan lunnaita myymättä osaa omaisuudestaan, mitä hän ei missään tapauksessa halunnut tehdä.

Siepatun Paulin 80-vuotias isoisä J. Paul Getty kieltäytyi hänkin maksamasta pojanpojastaan vaadittua summaa: ”Minulla on neljätoista lastenlasta. Jos maksan yhdestä, kaikki neljätoista siepataan.”

Isoisä ei ollut koskaan salannut sitä, että oli katkerasti pettynyt pojanpoikaansa Pauliin. ”Yksikään Getty ei saa olla hippi eikä narkomaani”, hän sanoi usein.

Vanha Getty oli suivaantunut nuoren Paulin muutaman vuoden takaisesta manifestista, jossa tämä oli sanoutunut irti ­suvun rikkauksista ja julistanut:

”Minä olen paennut loistoautosta ja luottokorttien ulottuvilta.

Säälin tämän maailman rikkaita. He ovat kärsivä vähemmistö, jonka aliravitsemus on henkistä laatua.”

Paulin ystävät olivat vakuuttuneita siitä, että hänet oli siepattu. Paulin tyttöystävä, saksalainen Martine Zacher, kokosi tuttavansa etsimään Paulia kaikkialta Roomasta.

Tästä ei kuitenkaan löytynyt jälkeäkään. Viimeinen, ­joka oli nähnyt hänet, oli Danielle Devret, jolla ei ollut aavistustakaan siitä, mihin Paul oli lähtenyt sen jälkeen, kun he olivat riitaantuneet Piazza Navonalla.

Noin viikon kuluttua, 16. heinäkuuta 1973, Paulin äiti sai käsin kirjoitetun kirjeen, jossa Paul vakuutti, että kyse oli oikeasta sieppauksesta eikä huijauksesta:

”Rakas äiti, olen maanantaista lähtien ollut sieppaajien vankina. Pyydän, ettet vaaranna henkeäni ja pakota heitä tappamaan minua. Jos rakastat minua, maksat sieppaajien vaatimat lunnaat. Jos et maksa, he katkaisevat minulta sormen ja lähettävät sen postissa. Lupaa minulle, ettet kerro poliisille tai he tappavat minut. Rakastan sinua.”

Paul ei maininnut lunnaiden suuruutta kirjeessään, mutta olipa summa mikä tahansa, äidillä ei ollut, millä maksaa. 24. heinäkuuta 1973 saapui uusi kirje, jossa vaadittiin seitsemäätoista miljoonaa dollaria, mikä vastaa nykyrahassa noin 90:tä miljoonaa dollaria.

Gail Getty oli epätoivoinen. Hän ei pystyisi mitenkään hankkimaan niin suurta summaa, koska pojan isä ja isoisä eivät halunneet auttaa vaan kieltäytyivät uskomasta, että Paulia oli ylipäätään siepattu.

Lunnaista keskusteleminen oli vaikeaa, koska vanha Getty ei ollut oman poikansa kanssa puhevälissä.

John Paul Getty II ja tämän toinen vaimo olivat ajan hengen mukaisesti antaneet tyttärelleen mielikuvituksellisen nimen Tara­ Gabriel Galaxy Gramophone, mikä oli isoisän mielestä siinä määrin sopimatonta, että hän pani välit poikki poikansa kanssa.

Myöskään Paulin isästä John Paul Getty II:sta ei tuntunut olevan lunnasasiassa suurta hyötyä.

Isä oli pahasti riippuvainen heroiinista, ja hänen todellisuudentajunsa tuntui kadonneen kokonaan sen jälkeen, kun hänen toinen vaimonsa Talitha oli pari vuotta aikaisemmin kuollut heroiinin yliannostukseen.

John Paul Getty II saattoi yhtenä hetkenä vaatia lastensa huoltajuutta näiden äidiltä itselleen, ja seuraavassa ­hetkessä hän ei halunnut kuullakaan lapsistaan.

Paulin ­hyvinvointi ei ollut isän tärkeysjärjestyksessä korkealla: ”Jos maksaisin sen kamalan pojan lunnaat, minun pitäisi myydä kallisarvoinen kirjakokoelmani”, hän valitti silloiselle naisystävälleen.

Sillä välin kun Paulin suku pallotteli lunnasvaatimusta toinen toiselleen, Italian poliisille ja tiedotusvälineille tulvi eri puolilta maailmaa vinkkejä, joiden mukaan siepattu John Paul Getty III oli nähty muun muassa Korsikalla, Pariisissa, Etelä-Amerikassa, Texasissa, Münchenissa ja isoisänsä huvijahdilla Välimerellä.

Italialaiset sanomalehdet saivat huijareilta väärennettyjä lunnasvaatimuksia Etelä-Amerikasta saakka.

Olemattomat ­havainnot ja perättömät kiristyskirjeet olivat omiaan entisestäänkin vahvistamaan poliisin ja ­viranomaisten uskoa siihen, ettei Gettyn suvun perillistä ollut kaapattu vaan tämä vain piileskeli.

Todellisuudessa Paul oli sieppaajien vankina Napolin lähellä vuoristossa muutaman sadan kilometrin päässä Roomasta.

Paulia siirrettiin vähän väliä hökkelistä toiseen, ja hänen vartijansa vaihtuivat jatkuvasti. Vartijoilla oli aina nailonsukka päässään, ettei hän pystyisi tunnistamaan ­ketään sieppaajistaan jälkeenpäin.

Sieppaajat seurasivat tarkkaan tiedotusvälineiden uutisointia tapauksesta. Heille tuli täytenä yllätyksenä se, että Gettyn suku vain vitkasteli eikä rahoja alkanut kuulua, vaikka upporikas isoisä oli heti sieppauksen jälkeen vakuuttanut lehdille, että lunnaat järjestyisivät.

Sieppaajat tulivat päivä päivältä epätoivoisemmiksi, ja he pakottivat Paulin kirjoittamaan uusia kirjeitä lehdille:

”Jos ette maksa kahdenkymmenen päivän kuluessa, ette tule näkemään minua enää elävänä. Jos välitätte minusta edes vähän, ja toivottavasti välitätte, niin autatte minut pois tästä helvetistä.”

Lunnassumma pieneni kirje kirjeeltä, mikä ei ­lisännyt poliisin uskoa siihen, että kyse olisi aidosta sieppauksesta.

Kuukauden kuluttua rahasumma oli laskenut ­viiteen ja puoleen miljoonaan dollariin, mikä vastaa nykyrahassa noin 30:tä miljoonaa dollaria.

Jälkeenpäin Paul kertoi epäilleensä, pääsisikö hän ikinä elävänä arvaamattomien sieppaajiensa käsistä.

Välillä sieppaajat kohtelivat häntä kuin ystävää, mutta toisinaan he tekivät selväksi, etteivät he tuntisi tunnontuskia, jos joutuisivat tappamaan Paulin.

Sieppaajat kertoivat aikovansa lähettää hänet paloina postissa hänen sukulaisilleen.

Sieppaajat surmasivat yhden omistaan

Viimeistään elokuun lopulla Paulille tuli täysin selväksi, ­että sieppaajat olivat päättäneet saada vaatimansa rahat eivätkä kaihtaneet mitään keinoja päästäkseen päämääräänsä.

Eräänä päivänä yksi hänen vartijoistaan oli unohtanut vetää nailonsukan päähänsä, jolloin Paul pääsi näkemään miehen kasvot.

Muu joukkio otti kiinni kasvonsa vahingossa paljastaneen miehen, vei tämän ulos ja ­ampui hänet siihen paikkaan.

Sitten he polttivat toverinsa ruumiin ja heittivät hänen hiiltyneet jäännöksensä autiolle tontille Napolinlahden rantaan.

Kun palanut miehen ruumis seuraavana päivänä löytyi, tiedotusvälineet julistivat, että ruumis oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä Paul Getty.

Paulin äidin suureksi helpotukseksi oikeuslääketieteellinen tutkimus osoitti, ­että vainaja ei mitenkään voinut olla Paul.

Sieppaajat soittivat Gail Gettylle ja tämän asianajajalle lähes päivittäin. Pojan isoisä oli lisäksi pestannut Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun CIA:n entisen agentin James Chasen ja lähettänyt tämän Roomaan selvittämään asiaa, koska pojan isästä ei siihen ollut.

Isoisä edellytti myös, että James Chase vastaisi neuvotteluista sieppaajien kanssa.

Epäluuloinen vanha Getty oli palkannut nimenomaan entisen tiedustelupalvelun agentin järjestämään pojanpoikansa vapautusta, jotta tämä onkisi samalla selville, oliko Paul lavastanut sieppauksensa ja oliko hänen äitinsä Gail mukana juonessa.

Sieppaajien otteet kovenivat

Aluksi Paulin sieppaus ei ollut kiinnostanut kuin sensaatiolehdistöä, mutta nyt asian parissa häärivät Italian poliisi, Paulin äiti Gail ja hänen asianajajansa sekä vanha Getty palkkaamansa entisen CIA:n agentin välityksellä.

Sieppaajat eivät enää tienneet, keneen heidän kannattaisi olla yhteydessä.

He ratkaisivat asian soittamalla vuoron perään eri asianosaisille ja lähettämällä kirjeitä lehdistölle. Viesti oli kuitenkin kaikille sama: ”Jos ette maksa, saatte hänen ruumiinsa. Jos kerran haluatte, että hän kuolee, niin käyköön sitten niin.”

Sieppaajien lopullinen vaatimus oli 2,8 miljoonaa dollaria. James Chase yritti edelleen itsepintaisesti tingata summaa puoleen miljoonaan, mikä vastaa nykyrahassa noin 2,5:tä miljoonaa dollaria.

Sieppaajat eivät kuitenkaan enää suostuneet alentamaan lunnasvaatimustaan.

Loputon viivyttely alkoi käydä heidän hermoilleen, sillä Paul oli ollut heidän vankinaan jo pian kolme kuukautta, eikä edes lunnassumman suuruudesta ollut vielä sopua.

Il Messaggero -lehti sai 5. lokakuuta 1973 sieppaajilta uuden Gettyille osoitetun uhkavaatimuksen:

”Gettyn suvulla on 15 päivää aikaa maksaa Paulin lunnaat. Jos aikaraja menee umpeen, lehti saa postilähetyksen, jossa on Paulin korva ja hiuskiehkura. Jos perhe ei sen jälkeen välittömästi maksa lunnaita, ­tapamme Paulin. Hänen sukunsa ei kuulu maailman köyhimpiin, ja me olemme nyt päättäneet, että tästä jutusta on tultava loppu tavalla tai toisella.”

Sieppaajat leikkasivat Paulilta korvan

Paul pysyi selvillä tilanteen kehittymisestä sieppaajijlla ­olleen radion välityksellä. Hän pelkäsi koko ajan, että he ryhtyisivät sanoista tekoihin ja toteuttaisivat uhkauksensa.

Hänen pelkonsa kävi toteen varhain aamulla 21. lokakuuta. Ennen aamunkoittoa Paul pantiin istumaan puupölkylle vajassa, jossa häntä pidettiin vankina.

Hän toisteli itsekseen hiljaa: ”Ajattele huomista, ajattele huomista, huomenna kaikki on taas hyvin.”

Paulilla oli side silmillään, joten hän ei nähnyt, mitä sieppaajat tekivät.

Hän kuuli kalahduksia ja kahden toisiaan vastaan hankautuvan metalliesineen äänen. Sitten yksi sieppaajista sanoi toiselle:

”Ota vesi ja jodi valmiiiksi.”

”Koskeeko se?” Paul sai kysyttyä.

”Totta kai koskee”, kuului suora vastaus.

”Annatko nenäliinan?” pyysi tärisevä Paul, ja sai sieppaajilta kangasliinan. Hän väänsi liinasta itselleen suukapulan ja tunki sen hampaidensa väliin.

Sitten hän tunsi kuinka jotakin terävää painettiin hänen oikeaa korvanlehteään vasten, ja hän kuuli paperin repimistä muistuttavan äänen.

Hän ei ehtinyt edes tuntea kipua eikä päästää ääntäkään, kun yksi sieppaajista jo alkoi kääriä sidettä hänen päänsä ympärille.

Toiset sieppaajat kehuivat häntä: ”Sinä se olet sisukas tyyppi. Tosi sisukas.”

Sieppaajat antoivat Paulille jäykkäkouristusrokotteen ja penisilliiniruiskeen, mutta verenvuotoa he eivät saaneet tyrehdytettyä millään.

Pään ympärille kiedottu side oli hetkessä aivan veressä, ja pian verta alkoi valua lattialle.

Verilammikon lattialla kasvaessa Paulia alkoi heikottaa. Maailma alkoi kieppua hänen silmissään, ja hän valahti pyörtyneenä lattialle.

Kun hän muutamaa tuntia myöhemmin heräsi, lauma rottia kiipeili hänen päällään ja lipitti hänen hyytynyttä vertaan.

Korva viipyi postissa kolme viikkoa

Gettyn suku ja koko maailma koki järkytyksen, kun ­Il Messaggero -lehti sai 10. marraskuuta 1973 postipaketin, jossa oli Paulin korva ja veren tahrima punainen hiuskiehkura.

Paketti oli viipynyt postilakon vuoksi matkalla kolme viikkoa. Kun paketti viimein avattiin, kukaan korvan nähnyt ei enää väittänyt sieppausta lavastetuksi.

Äiti tunnisti hiuskiehkuran ja korvan, mutta isä oli edelleen epäluuloinen.

Kuultuaan, että hänen entinen vaimonsa oli tunnistanut korvan, hän totesi: ”Se nyt ei erottaisi korvaa kinkkuviipaleesta.”

Epätoivoinen ja vihainen Gail lähetti valokuva­suurennokset irtileikatusta korvasta Paulin isälle ja isoisälle Britanniaan, jotta nämä saisivat omin silmin nähdä, mitä sieppaajat olivat tehneet.

Kuvilla ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta. Paulin isä ilmoitti suostuvansa maksamaan miljoona dollaria, mutta sen vastineeksi hän halusi Paulin kolmen nuoremman sisaruksen huoltajuuden itselleen.

Lisäksi lapset ­pitäisi ­lähettää hänen luokseen Britanniaan ensimmäisellä mahdollisella lennolla, mihin Gail ei suostunut.

Vanhempien jatkaessa kiistelyään sieppaajat lähettivät uuden uhkauksen, jossa he kertoivat leikkaavansa Paulilta seuraavaksi toisen korvan ja sen jälkeen palan kerrallaan.

Hädissään Gail kirjoitti avoimen kirjeen Yhdysvaltojen presidentille. Hän pyysi, että presidentti Richard Nixon ylipuhuisi vanhan Gettyn tinkimään periaatteestaan olla maksamatta kiristäjille ja maksamaan pojanpoikansa lunnaat.

Ei ole tietoa, reagoiko Nixon vetoomukseen, mutta vain kahden päivän kuluttua lehdet tiesivät kertoa, että Gettyn suku oli viimein hellittämässä kukkaronnyörejään.

Paulin isä ja isoisä suostuivat nyt yhdessä maksamaan sieppaajien vaatimat 2,8 miljoonan dollarin lunnaat ja ­sopivat keskenään, minkä osuuden kukin maksaisi.

Isoisä: saituri

Saudiöljyllä rikastunut J. Paul Getty rakennutti muun muassa Getty Villan, jossa on yli 44 000 antiikin ajan esineen ja taideteoksen kokoelma.

© Getty/AOP

Vanha Getty vähensi lunnaat verotuksessa

Isoisä oli valmis pulittamaan 1,8 miljoonaa dollaria, koska sen summan hän pystyi vähentämään verotuksessa.

Lisäksi hän oli valmis lainaamaan Paulin isälle lunnassummasta puuttuvan miljoonan, jonka tämä joutuisi maksamaan ­takaisin neljän prosentin vuosikorolla.

Sieppaajat halusivat rahat Italian liiroina, mikä tarkoitti yli sataa kiloa seteleitä. Rahat pakattiin kolmeen suureen säkkiin, ja James Chase lähti joulukuun 7. päivän aamuna ajamaan rahojen kanssa Roomasta kohti etelää.

Sieppaajat olivat käskeneet Chasea ajamaan Roomasta Italian eteläkärkeen Calabriaan johtavaa moottoritietä täsmälleen 80 kilometrin tuntivauhtia.

Sieppaajat heittäisivät soraa ­auton tuulilasiin merkiksi, kun Chasen pitäisi pysäyttää ja nostaa rahasäkit tien sivuun. Saatuaan rahat sieppaajat vapauttaisivat vankinsa parin päivän kuluttua.

Sovittuna päivänä oli yllättäen kauhea lumipyry, ja Chase joutui ajamaan paljon sovittua hitaammin. Ajettuaan 460 kilometriä kohti etelää äärimmäisen huonossa kelissä hän kääntyi takaisin.

Samana iltana kello 23 sieppaajat soittivat Paulin äidille Gailille. Soittaja oli raivoissaan siitä, että suunnitelma oli mennyt mönkään ja huusi ja räyhäsi, mutta lopulta sieppaajat lupasivat, että Chase saisi yrittää rahojen luovuttamista uudelleen viiden päivän kuluttua.

  1. joulukuuta kaikki sujui lopultakin niin kuin piti. Chase lähti ajamaan etelään vievää moottoritietä, ja siviiliasuinen poliisi seurasi häntä tavallisella henkilöautolla.

Kun sieppaajat heittivät soraa Chasen auton ikkunaan, poliisi näki heidän käyttämänsä Morris Minin ja sai auton rekisterinumeron ylös.

Chase pysäytti autonsa ja nousi ulos. Häntä odotti kumaraselkäinen mies, joka tähtäsi häntä pistoolillaan. Tienpenkan takaa nousi vielä kolme miestä, joilla oli kasvot peittävät kommandopipot päässä.

Mitään puhumatta miehet ottivat rahasäkit ja viittilöivät Chaselle, että tämän tulisi lähteä ajamaan pois. Sitten he hävisivät penkereen taakse painavia rahasäkkejä raahaten.

Isä: narkomaani

Paul Getty II oli heroiinikoukussa. Hänen toinen vaimonsa Talitha Pol oli kuollut yliannostukseen vuonna 1971.

© Camera Press/Scanpix

Sieppaajat jättivät Paulin tien poskeen

Paulin äiti Gail odotti seuraavat kaksi vuorokautta sydän syrjällään sieppaajien soittoa.

Hän pelkäsi, että sieppaajat olivat ottaneet rahat mutta eivät vapauttaisi pantti­van­kiaan sovitusti. Myöhään illalla joulukuun 14. päivänä sieppaajat kuitenkin soittivat.

Jo tutuksi käynyt ääni sanoi tällä kertaa suorastaan ystävälliseen sävyyn: ”Saat pitää kiirettä. Lähde saman tien ajamaan! Me jätämme Paulin moottoritien varteen Napolin eteläpuolelle kello 1.30. Löydät hänet sieltä.”

Gail lähti ajamaan kohti etelää tietäen hyvin, että ehtisi Napoliin asti aikaisintaan neljän aikaan aamuyöllä.

Samanaikaisesti sieppaajat valmistelivat Paulin vapauttamista. Hänet puettiin upouusiin vaatteisiin: valkoiseen paitaan, villapaitaan, flanellihousuihin ja sinisiin sukkiin.

Sieppaajat vannottivat Paulia olemaan puhumatta, ja ajaessaan mutkittelevia vuoristoteitä pitkin kohti moottoritietä he kiistelivät siitä, pitäisikö Paul sittenkin tappaa, koska hän kuitenkin kertoisi kaiken tietämänsä poliisille.

”Jos puhut, leikkaamme kielesi irti”, hänelle toivotettiin jäähyväisiksi. Sitten sieppaajat jättivät hänet tien laitaan ja jatkoivat matkaansa. Paul jäi seisomaan pimeyteen aution moottoritien reunaan.

Autoja kulki harvakseltaan, eikä yksikään pysäyttänyt vaikka hän kuinka viittilöi. Lopulta yksi kuorma-auto pysähtyi.

Paul avasi oven ja sanoi kuljettajalle: ”Minä olen Paul Getty.”

Kuljettaja katsoi Paulia, ja totesi: ”No niinpä taidat ollakin”, ja ajoi tiehensä.

Paulin silmät täyttyivät kyynelistä. Silloin hänen viereensä pysähtyi poliisiauto.

Paulin tunnistanut kuorma-auton kuljettaja oli soittanut poliisille, ja poliisi oli välittömästi lähtenyt noutamaan häntä.

Kuvassa juuri vapaaksi päässyt Paul näyttää korvan leikkaamisen jälkiä Italian poliisille.

Getty/AOP

Paul päätti jäädä korvapuoleksi

Kylmästä hytisevä Paul nousi poliisiauton kyytiin, ja poliisi lähti ajamaan lähimmälle poliisiasemalle Lago­­negroon.

Matkalla poliisi sanoi Paulille: ”Ajattele, että kukaan ei ole tähän mennessä uskonut, että sinut on siepattu.”

”Niinpä, ja olen siitä kovin pahoillani”, Paul vastasi ja ­lisäsi: ”Ne nimittäin leikkasivat minulta korvan.”

Huonon kelin vuoksi Gail tuli perille myöhässä, ja etsi aamun tullen epätoivoisesti poikaansa moottoritien varresta, kunnes hän sai kuulla poliiseilta, että Paul oli turvassa Lagonegrossa.

Kun Gail saapui joulukuun 15. päivän ­aamuna seitsemältä Lagonegron poliisiasemalle, hän joutui tunkeutumaan sisään sensaationnälkäisten toimittajien ja valokuvaajien lauman läpi salamavalojen välähdellessä.

Tasan kello 7.30 Gail näki viimein poikansa. Äiti ja poika halasivat toisiaan neljä minuuttia yhteen menoon.

Paul ja hänen äitinsä palasivat myöhemmin samana päivänä poliisisaattueessa Roomaan todellisen mediamyrskyn ­silmään. ”Kultainen hippi on palannut kotiin”, riemuittiin television uutislähetyksissä ympäri maailmaa.

Sieppaajien vapaaksi päästämä Paul oli tuona joulukuun päivänä kuuluisampi kuin samana päivänä 81 vuotta täyttänyt upporikas isoisänsä.

Vanha Getty antoi lehdistölle lausunnon kartanostaan Britanniassa: ”Tämä on koko minun elämäni kaikkein paras syntymäpäivälahja.”

Vanha Getty kieltäytyi kuitenkin tulemasta puhelimeen, kun Paul soitti isoisälleen kiittääkseen tätä lunnassumman maksamisesta.

Seuraavana päivänä Paul vietiin tarkkailtavaksi yksityiselle klinikalle, jossa hän sai rauhoittavia lääkkeitä.

Hänelle tarjottiin myös plastiikkakirurgista korjausleikkausta, jossa hänelle rakennettaisiin korva irti leikatun tilalle.

Paul kieltäytyi. Hän ei ollut unohtanut, että hän oli joutunut virumaan viisi kuukautta sieppaajien vankina ja oli menettänyt korvansa sukulaistensa riitaisuuden ja epäluuloisuuden vuoksi.

Arpi, joka hänellä oli korvan tilalla saisi ikuisesti muistuttaa hänen rikkaita sukulaisiaan siitä, millaisen hinnan hän oli maksanut heidän rikkaudestaan.

Lue myös:

Toinen maailmansota

Hiroshima: Pommikone oli täynnä salaisuuksia

1 minuuttia
Poliitikot

Bolívar: Nuori kapinallinen ajoi Espanjan Etelä-Amerikasta

4 minuuttia
Rikokset

Uusnatsit auttoivat Münchenin terroristeja

2 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota