Tapa tarjota kuolemaantuomituille viimeinen ateria on peräisin antiikin Kreikasta.
Kreikkalaiset pelkäsivät henkiä ja aaveita sekä sitä, että kuolemaantuomitun haamu palaisi piinaamaan teloittajiaan, jos vanki kuolisi nälkäisenä.
Kreikkalaiset uskoivat, että nälkäisten vankien hengillä ei ollut tarpeeksi voimia ylittää manalassa virtaavaa Styxjokea ja päästä kuoleman valtakuntaan Haadekseen ja ne palaisivat siksi kostamaan eläville.
Antiikin draamoissa esiintyi usein kostonhimoisia aaveita.
Täysi maha antoi vainajalle rauhan
Tapa varmistaa, että teloitetut kuolivat kylläisinä ja saivat kuolemassa rauhan, oli Euroopassa vallalla keskiajalle asti. Lisäksi monet uskoivat, että mitä parempaa ruokaa tuomittu sai viimeisellä ateriallaan, sitä varmemmin hänen henkensä antaisi anteeksi teloittajilleen.
1500-luvun Englannissa ei ollut harvinaista, että teloitettavaksi matkalla ollut tuomittu sai nauttia viimeisen ateriansa pubissa – jos hänellä oli rahaa. Näin vanki, vartijat ja pyöveli saattoivat nauttia yhdessä aterian ja oluen ikään kuin ”viimeiseksi virkistykseksi”.
Eurooppalaiset siirtolaiset veivät perinteen mukanaan Amerikkaan, jossa etenkin kiihkouskonnolliset puritaanit suhtautuivat viimeiseen ateriaan hyvin vakavasti. Heille viimeinen ateria oli viittaus Jeesuksen viimeiseen ehtoolliseen, ja niinpä he järjestivät teloitusta edeltävänä iltana suuret juhlat, jotka palvelivat eräänlaisena sovituksena tuomitun ja muun yhteisön välillä.
Nykyinen tapa tarjota kuolemaantuomituille viimeinen ateria syntyi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Useimmat osavaltiot säätelevät kuitenkin nykyään tiukasti sitä, mitä vanki voi viimeiseksi ateriakseen toivoa. Esimerkiksi Oklahomassa ateria saa maksaa enintään 25 dollaria, kun taas muissa osavaltioissa tarjotaan vain vankilan keittiön ruokaa.
Oudoimmat viimeiset ateriat
Yksi oliivi
Vanki: Victor Feguer
Rikos: Murha
Kuolinvuosi: 1963
Ateria: Yksi kivellinen oliivi
28-vuotias Feguer oli tuomittu lääkärin murhasta, ja hänet oli määrä hirttää 15. maaliskuuta 1963. Hän halusi viimeisellä ateriallaan vain yhden oliivin. Teloituksen jälkeen oliivin kivi löytyi Feguerin takin taskusta. Vanginvartijoiden mukaan Feguer oli toivonut, että kivi haudattaisiin hänen kanssaan ja siitä kasvaisi ennen pitkää suuri oliivipuu ”rauhan merkiksi”.
Multaa
Vanki: James Edward Smith
Rikos: Murha
Kuolinvuosi: 1990
Ateria: Kourallinen multaa
James Edward Smith uskoi voodoohon ja väitti osallistuneensa useisiin rituaalisiin uhrauksiin. Ennen teloitustaan vakuutusvirkailijan murhasta vuonna 1990 Smith toivoi viimeiseksi ateriakseen kourallisen multaa käytettäväksi seremoniassa, jolla hänen sielunsa vapautuisi kuoleman jälkeen. Toivomus torjuttiin, ja Smith sai mullan sijasta jogurttia.
Pizza kodittomalle
Vanki: Philip Ray Workman
Rikos: Ryöstömurha
Kuolinvuosi: 2007
Ateria: Kasvispizza kodittomalle
Syyllisyys painoi Workmania raskaasti ennen hänen teloitustaan Memphisissä Tennesseessä vuonna 2007. Viimeisenä yrityksenä pelastaa sielunsa hän pyysi viimeiseksi ateriakseen suuren kasvispizzan – annettavaksi jollekulle kodittomalle. Toivomus torjuttiin, mutta tieto siitä levisi ja teloituspäivänä Memphisin kodittomien asuntoloihin tuotiin satoja pizzoja, joita ihmiset eri puolilta maata olivat tilanneet.
Juhla-ateria päätyi roskiin
Vanki: Lawrence Russell Brewer
Rikos: Murha
Kuolinvuosi: 2011
Ateria: Valtava herkkukattaus
Muutama päivä ennen teloitustaan Brewer tilasi viimeiseksi ateriakseen muun muassa triplajuustohampurilaisen, ison munakkaan, paistettua okraa, kolme fajitaa ja ison kasan toffeeta. Kun ateria tuotiin Brewerille, tämä ilmoitti, ettei hänellä ollutkaan nälkä. Tapauksen seurauksena Texas lakkasi tarjoamasta teloitettaville näiden toiveiden mukaisen viimeisen aterian.