Kultaseppä Bourdin ei osannut aavistaa pahaa, kun hän lokakuun 6. päivän iltana vuonna 1901 avasi kotiovensa Rue Quincampoix’lla Pariisissa.
Hän oli palaamassa maalta viikonlopun vietosta ja odotti jo pääsevänsä unille.
Makuuhuoneessa häntä oli kuitenkin vastassa järkyttävä näky.
Kassakaappi oli murrettu ja tyhjennetty, ja katossa ammotti iso reikä.
Bourdin soitti oitis poliisille.
Nämä eivät kuitenkaan löytäneet mitään johtolankoja Bourdinin kodista eivätkä yläpuolella olevasta vuokra-asunnosta.
Portinvartijarouvakaan ei tiennyt kertoa muuta kuin että asunnon oli vuokrannut muutamaa päivää aiemmin joku Guillout-niminen mies, joka oli maksanut vuokran pitkälle ennakkoon.
”Olen nähnyt maailman, eikä se näytä kauniilta.” Alexandre Jacob
Vaikka poliisi oli ymmällään, pariisilaisille tapaus oli selvä. Rikosta ei ollut voinut tehdä kukaan muu kuin Alexandre Jacob, eräs aikansa puhutuimmista rikollisista.
Varas huiputti portinvartijaa
Alexandre Jacob syntyi vuonna 1879 Marseillen satamakaupungissa.
Hänen isänsä oli leipuri, joka oli nuoruudessaan ollut myös merillä.
Vain 11-vuotiaana Jacob seurasi isänsä esimerkkiä ja pestautui laivapojaksi. Pian hänelle kuitenkin selvisi, ettei elämä merillä ollut häntä varten.
”Olen nähnyt maailman, eikä se näytä kauniilta”, hän totesi myöhemmin.
Vuodelta 1905 peräisin oleva Jacobin kuva on yksi harvoista. Hän viihtyi anonyyminä ja käytti lukuisia peitenimiä.
Satamakapakassa tapaamiensa tuttujen kautta Jacob löysi pian tuottoisamman toimen, ja 31. maaliskuuta 1899 hän aloitti uuden uran varkaana ryöstämällä panttilainaamon Marseillessa.
Pian Jacob jo johti rikollisjoukkoa, joka operoi Pariisista käsin kaikkialla Ranskassa sekä lisäksi Belgiassa, Saksassa ja Italiassa.
Liigan bravuuri oli kassakaappien avaaminen, ja syksyllä 1901 heille avautui tilaisuus merkittävään iskuun.
Jacob oli kuullut eräältä kultaseppä Bourdinin työntekijältä, että Bourdin säilytti runsaasti arvotavaraa kotinsa kassakaapissa.
Kun Bourdinin asunnon yläpuolelta vapautui samoihin aikoihin vuokrahuoneisto, Jacob määräsi kumppaninsa Bonnefoyn muuttamaan asuntoon.
Bonney vuokrasi asunnon Guilloutin nimellä, maksoi portinvartijarouvalle vuokran ennakkoon, ja vihjasi tälle aikovansa myös remontoida asuntoa.
Rouva panikin merkille, että seuraavana lauantaina kaksi miestä meni asuntoon työasuissa.
Nainen ei voinut aavistaa, että kyseessä olivat Alexandre Jacob ja eräs kolmas liigan jäsen – ja että he eivät suinkaan olleet remonttiaikeissa.
Sateenvarjo vaiensi äänen
Jacob oli aiemmin varmistanut, että Bourdin oli lähtenyt maalle. Sunnuntaiaamuna hän alkoi sahata ja porata rikoskumppaninsa Clarensonin kanssa lattiaan reikää, josta pääsisi alapuolella olevaan asuntoon.
Jacob työnsi reiästä sateenvarjon ja avasi sen kiristysnyörin avulla.
Katosta lohkeavat palaset putoilivat näin avonaiseen sateenvarjoon ilman epäilyttävää kolinaa miesten suurentaessa aukkoa edelleen.
Puolentoista tunnin aherruksen jälkeen Jacob ja Clarenson mahtuivat jo pujottautumaan reiästä köyden avulla Bourdinin asuntoon.
He mursivat kultasepän kassakaapin ja saivat saalikseen useita kiloja kultaa ja jalokiviä sekä käteistä rahaa.
Varkautta ei ollut vielä selvitetty, kun aikakauslehti Le Petit Journal julkaisi siitä muutaman viikon kuluttua piirroskuvan.
Varkaat iskivät ylhäältä
Välineet mahtuivat työkalukassiin
Tarvittavat välineet – pora, pistosaha ja muut työkalut sekä metallilanka, jolla vorot tiirikoivat kassakaapin auki – mahtuivat kaikki Jacobin työkalukassiin.
Kohteeseen laskeuduttiin köysitikkailla
Jacob ja Clarenson laskeutuivat Bourdinin asuntoon köysitikkailla. Katon reikä oli Bourdinin sängyn yllä, ja ensimmäiset katonpalaset olivat pudonneet pehmeän äänettömästi patjalle.
Kassakaappi oli murrettava
Jacob ei saanut tiirikoitua kassakaappia auki, joten varkaiden oli murrettava se. Heidän onnekseen samaan aikaan pauhannut raju ukonilma peitti poraamisen ja iskujen äänet.
”Mieluummin varastan ihmisiltä kuin tulen itse ryöstetyksi.” Alexandre Jacob, 1905
Poliisi arvioi varkaiden saaliin arvoksi yli 120 000 frangia, mikä vastaa yli puolta miljoonaa nykyeuroa.
Poliisilla ei silti ollut todisteita, jotka olisivat viitanneet suoraan Jacobiin.
Jacob pidätettiin vasta 22. huhtikuuta 1903 Pohjois-Ranskassa tehdyn ryöstön yhteydessä. Kaksi vuotta myöhemmin hänet tuotiin 23 rikoskumppaninsa kanssa oikeuden eteen syytettyinä 150 varkaudesta.
Jacob ei katunut.
”Mieluummin varastan ihmisiltä kuin tulen itse ryöstetyksi”, hän julisti.
Jacob tuomittiin elinkautiseen pakkotyöhön Îles du Salut'n saarelle Atlantin valtamerelle.
Kärsittyään tuomiotaan 20 vuotta hän sai palata Pariisiin. Jacob ei päässyt kuitenkaan enää jaloilleen, ja hänen elämänhalunsa hiipui.
Jacob teki itsemurhan 28. elokuuta 1954. Hän oli 74-vuotias.