Tässä on yhteenveto Marilyn Monroen kuolemaan liittyvistä oudoista olosuhteista. Esittelemme asiaan yhdistetyt henkilöt: kotiapulaisen, lääkärin, psykiatrin ja presidenttiehdokkaan. Paneudumme poliisin tutkimuksiin ja kuulusteluihin pohjia myöten.
Lisäksi tutustumme Marilyn Monroen elämään – niin hänen rikkonaiseen lapsuuteensa ja nuoruuteensa kuin hänen huippuvuosiinsa valokeilassa maailman tunnetuimpana seksisymbolina.
Murhattiinko Marilyn Monroe? Päättele itse.
Hätäpuhelu
Lauantai 4. elokuuta 1962 oli sietämättömän kuuma päivä. Puuskainen tuuli repi kuivia lehtiä puista ja lennätti hiekkapölyä Mojaven autiomaasta Los Angelesin esikaupunkeihin.
Kuumuus ja pöly kävivät miljoonakaupungin asukkaiden hermoille, ja poliisit tiesivät kokemuksesta, että sellaisen päivän kääntyessä yöksi odotettavissa oli tavallista enemmän kotihälytyksiä ja itsemurhia.
Myös pilailusoitot hätäkeskukseen luultavasti lisääntyisivät.
Niinpä poliisi Jack Clemmons piti kello 4.25 sunnuntaiaamuna 5. elokuuta tullutta soittoa myös ensin pilana. Puhelimesta kuului hätääntynyt miehen ääni:
”Marilyn Monroe on kuollut! Hän on tappanut itsensä!” Epäilyksistään huolimatta Clemmonsin oli mentävä tarkistamaan tilanne Fifth Helena Drivelle Monroen espanjalaistyyliselle huvilalle.
Itsemurhatapaus kääntyi mysteeriksi
Keski-ikäinen nainen avasi oven ja vei Clemmonsin makuuhuoneeseen. Siellä häntä odotti kaksi miestä, lääkäri ja psykiatri. Sängyllä peitteen alla makasi nainen mahallaan. Vain vaaleahiuksinen pää oli näkyvissä. Miehet osoittivat yöpöydällä olevia tyhjiä pilleripurkkeja ja kertoivat Clemmonsille, että nainen oli ottanut yliannostuksen unilääkkeitä.
Vaikka ruumis oli lähes kokonaan piilossa peiton alla ja naisen kasvot olivat meikittömät, Clemmonsilla ei ollut vaikeuksia tunnistaa naista: kyseessä oli filmitähti Marily Monroe, joka oli todellakin kuollut kuin kivi.
Sinä yönä Hollywood menetti yhden suurimmista tähdistään, mutta legenda jäi elämään. Marilyn Monroen kuolema todettiin epätoivoisen naisen itsemurhaksi, mutta se askarruttaa yhä monia.
Vielä 60 vuotta Monroen kuoleman jälkeen vellovat monenlaiset salaliittoteoriat, jotka perustuvat hatariin todistajanlausuntoihin, kadonneisiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja muihin epäselvyyksiin.
Henkilöitä Marilyn Monroen kuoleman ympärillä
Kotiapulainen – psykiatri – lääkäri – poliisi – oikeusministeri
Eunice Murray – Kotiapulainen
Oli Marilyn Monroen lisäksi ainoa talossa asunut henkilö. Murray kertoi nähneensä valoa Monroen huoneesta epätavallisen myöhään ja näki ikkunasta Monroen makaavan liikkumattomana vuoteellaan.
Ralph Greenson – Psykiatri
Ensimmäinen, joka meni Marilyn Monroen makuuhuoneeseen ja totesi tämän kuolleeksi. Greenson muutti kuulusteluissa todistajanlausuntoaan myöhemmin niin, että ajankohdat vastasivat paremmin kotiapulaisen ilmoittamia.
Hyman Engelberg – Lääkäri
Monroen henkilökohtaisena lääkärinä Engelberg oli muun muassa määrännyt tälle unilääkkeen, jonka kerrotaan aiheuttaneen Monroen kuoleman.
Jack Clemmons – Poliisi
Clemmons oli ensimmäinen poliisi, joka saapui Monroen asuntoon sieltä tehdyn hätäsoiton jälkeen. Hän raportoi myöhemmin ajatelleensa, että tapahtumapaikassa oli jotakin omituista. Myöhemmin hän joutui ongelmiin poliisilaitoksella väittäessään, että paikalla oli yritetty peitellä Monroen kuolinyön todellisia tapahtumia.
Robert Kennedy – oikeusministeri
Yhdysvaltain oikeusministerillä, presidentin veljellä, väitettiin myös olleen suhde Monroen kanssa. Todistajien mukaan hän kävi tähden kuolinpäivänä tämän kotona ja he riitelivät. Kennedy kielsi tämän kuolemaansa asti.
Marilynin kotiapulainen herätti poliisin epäilykset
Marilyn Monroen lisäksi talossa asui vain hänen kotiapulaisensa Eunice Murray, joka huolehti tähden käytännön asioista sekä tämän hyvinvoinnista.
Murray näki keskiyön aikaan valon pilkottavan Monroen oven alta ja huolestui, sillä Monroe nukkui yleensä pimeässä. Murray koputti lukittuun oveen, mutta ei saanut vastausta.
Kotiapulainen Eunice Murray oli yksi jutun päätodistajista, mutta hänen tarinansa muuttui kuulustelujen aikana.
Hän näki makuuhuoneen ikkunasta Monroen makaavan liikkumatta vuoteellaan ja soitti heti tämän psykiatrille Ralph Greensonille, joka saapui noin kello 00.30.
Greenson rikkoi ikkunan hiilihangolla ja kapusi makuuhuoneeseen. Hetken kuluttua hän avasi huoneen oven ja sanoi Murraylle:
”Olemme menettäneet hänet.” Greenson soitti Monroen lääkärille Hyman Engelbergille, joka tuli paikalle ja kirjoitti tähden kuolintodistuksen.
Tähti kuoli huvilallaan
Poliisi seisoo vartiossa Marilyn Monroen huvilan edustalla.
Monroe löydettiin kuolleena makuuhuoneestaan.
Monroen ruumis vietiin ruumiinavaukseen.
Kotiapulainen muutti kertomustaan
Kun Murraytä myöhemmin kuulusteltiin, tämä muutti yhtäkkiä kertomustaan ja kertoi löytäneensä Monroen noin kello 3.30. Poliisia Murrayn tarina ei vakuuttanut, ja hän kirjoitti raporttiinsa:
”Tuntui, että hänelle oli kerrottu, mitä hänen pitää sanoa. Hän oli harjoitellut sanoja etukäteen.”
Vuonna 1985 Murray muutti jälleen lausuntoaan. Silloin hän väitti löytäneensä Monroen kuolleena kello 22–22.30 ja sanoi, että lääkäri ja ambulanssi kutsuttiin ennen poliisin tuloa.
Samassa yhteydessä hän paljasti, että oikeusministeri Robert Kennedy oli käynyt talossa Monroen kuolinpäivänä. Kennedy oli riidellyt Monroen kanssa, minkä jälkeen Monroe oli ollut hyvin allapäin.
Psykiatri ei reagoinut
Useiden hermoromahdusten ja neljän itsemurhayrityksen jälkeen Marilyn Monroe puhui lähes päivittäin psykiatrinsa Ralph Greensonin kanssa.
Tämä oli käynyt Monroen luona myös tämän
kuolinpäivänä. Greensonin mukaan Monroe oli ollut vihainen ja kertonut tuntevansa jääneensä läheisten ihmisten – muun muassa ”hallitukseen kuuluvien merkittävien miesten” – hylkäämäksi.
Monroen aiemmista itsemurhayrityksistä huolimatta Greenson ei huolestunut.
Ralph Greenson rikkoi Monroen makuuhuoneen ikkunan päästäkseen sisään.
”Olen nähnyt hänet paljon pahemmassakin kunnossa”, Greenson selitti poliisille.
Noin kello 00.30 sunnuntaiyönä Murray oli soittanut Greensonille ja kertonut, että Monroe ”makasi omituisesti”. Greenson oli kiirehtinyt paikalle ja löytänyt potilaansa kuolleena.
Lue myös: Bonnie ja Clyde: Rikolliset rakastivat toisiaan kuolemaan saakka
Myös psykiatri muutti kertomustaan
Myöhemmin Greenson muutti kertomustaan niin, että ajankohdat vastasivat Monroen kotiapulaisen ja lääkärin lausuntoja.
Greenson kuoli vuonna 1979 muuttamatta enää lausuntoaan. Hän ei koskaan kertonut, miksi hän oli alun perin muuttanut tarinaansa.
Kuulustelujen johtaja pohti, oliko tarkoitus ollut saada näyttämään siltä, että Monroen löytämisestä hätäkeskussoittoon oli kulunut lyhyempi aika kuin alkuperäisen kertomuksen mukaan.
Joka tapauksessa poliisi kirjoitti poliisiraportin marginaaliin, että Greenson salasi joitakin tietoja eikä kertonut yön tapahtumista totuudenmukaisesti.
Marilyn Monroen lääkkeiden väärinkäyttö
Unettomuudesta kärsivä Marilyn Monroe oli tullut riippuvaiseksi unilääkkeistä, joita hän usein nautti samppanjan kanssa. Lääkkeet hänelle määräsi lääkäri Hyman Engelberg.
Vaikka Engelberg tiesi tähden yrittäneen itsemurhaa unilääkkeillä, hän oli kirjoittanut tälle uuden reseptin.
Hyman Engelberg kirjoitti Marilyn Monroelle unilääkereseptejä.
Päivää ennen kuolemaansa Monroe oli hankkinut reseptillä noin 50 tablettia, mikä on kerralla nautittuna kuolettava määrä. Monroen kuoltua Engelberg kutsuttiin paikalle ja hän kirjoitti kuolintodistuksen.
Poliisikuulusteluissa myös Engelberg muutti kertomustaan yön tapahtumista.
Uuden lausuntonsa mukaan Engelberg ei saapunut paikalle kello 24–01 lauantai-iltana vaan vasta kello 3.30 sunnuntaina, ja kuolin-todistuksen hän kertoi kirjoittaneensa kello 3.50.
Koska jutun kaikki kolme päätodistajaa muuttivat tarinaansa, kuulustelujen johtaja teki siitä omat johtopäätöksensä:
Lääkäri, kotiapulainen ja psykiatri olivat sopineet yhdenmukaistavansa lausuntonsa vastaamaan ajankohdiltaan paremmin poliisin dokumentaatiota. Poliisille tullut soitto oli rekisteröity kello 04.25.
Makuuhuone oli aivan liian siisti
Jack Clemmons saapui ensimmäisenä poliisina Marilynin kuolinpaikalle, jossa tähden kotiapulainen, lääkäri ja psykiatri jo olivat.
Siellä häntä olivat vastassa Monroen kotiapulainen, lääkäri ja psykiatri. Muutama asia kummastutti Clemmonsia: vuode näytti vasta sijatulta, ja makuuhuone oli hyvin siisti.
Clemmonsin kokemusten perusteella itsemurhaa hautovat ihmiset eivät juurikaan välitä siisteydesta ja järjestyksestä.
Jack Clemmons epäili todistajien lausuntoja.
Kotiapulainen Eunice Murray kertoi, että he olivat löytäneet Monroen ruumiin pian keskiyön jälkeen mutta odottaneet neljä ja puoli tuntia, ennen kuin kutsuivat poliisin.
”Meillä oli niin paljon tehtävää. Minun piti esimerkiksi pukeutua ja siivota”, Murray totesi.
Myös lääkärin ja psykiatrin kertomukset epäilyttivät Clemmonsia:
”Meidän piti saada lupa studion pr-osastolta ennen kuin saatoimme tehdä mitään.”
Clemmons kysyi, mitä miehet olivat tehneet odottaessaan. Nämä kohauttivat olkapäitään ja kertoivat vain jutelleensa.
Kello 5.30 paikalle saapuivat rikospoliisit, joiden piti kuulustella todistajia.
Kun Clemmons ajoi varhain aamulla poliisiasemalle, hän ei saanut tapausta mielestään. Hän oli varma, että todistajat eivät olleet kertoneet hänelle kaikkea.
Marilyn ennen kuolemaansa
Marilyn Monroen yöpöydällä oli useita tyhjiä tablettipurkkeja, joiden sisällön hänen uskotaan nauttineen kerralla.
Marilyn Monroella oli elokuussa 1962 paljon paineita. Hänen avioliittonsa kirjailija Arthur Millerin kanssa oli kariutunut edellisenä vuonna heidän yhteisprojektinsa, elokuvan Sopeutumattomat kuvausten aikana.
Lehdistö oli yhä kiinnostuneempi Monroen yksityiselämästä ja hänen intiimeistä suhteistaan tunnettuihin henkilöihin, kuten Yves Montandiin, Frank Sinatraan eikä vähiten Kennedyn veljeksiin – Yhdysvaltain presidenttiin John F. Kennedyyn ja hänen nuorempaan veljeensä, oikeusministeri Robert Kennedyyn.
Suhteita Kennedyn veljeksiin ei koskaan vahvistettu virallisesti, mutta monet Monroen tunteneet ihmiset olivat vakuuttuneita siitä, että tällä oli suhde kumpaankin.
Yksityisetsivä Fred Otash, joka oli palkattu etsimään törkyä Robert Kennedystä, ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Robertin ja Marilynin välillä ollut salasuhde.
Useiden Monroen kanssa hänen kuolemaansa edeltävinä viikkoina läheisesti tekemisissä olleiden henkilöiden mukaan hän mainitsi tehneensä abortin. Monroen mukaan lapsen isä oli Robert Kennedy.
Monet ovat arvailleet, että Monroe, jonka terveys rakoili yhä pahemmin, oli murtumassa jatkuvasta mediahuomiosta johtuvan paineen alla. Myös hänen yksityiselämänsä oli kaoottinen. Hän oli ilmeisesti riippuvainen monista lääkkeistä, muun muassa Nembutal-nimisestä valmisteesta, joka lamaa keskushermoston toimintaa ja jota siksi käytetään myös itsemurhien tekemiseen.
Moni seikka viittasi myös siihen, että Monroen henkinen tila oli huonontunut. Päivää ennen kuolemaansa Monroe oli esimerkiksi soittanut ystävälleen Anne Kargerille ja kertonut, että hän ja Robert Kennedy olivat syvästi rakastuneet ja aikoivat naimisiin. Karger kertoi myöhemmin Monroen vaikuttaneen masentuneelta ja selittäneensä itse tälle, että tämä kuvitteli omiaan, sillä Robert Kennedy oli naimisissa ja hänellä oli lapsia.
Todistajanlausunto hylättiin epäuskottavana
Vuonna 1982 ambulanssinkuljettaja James Hall kertoi The Globe -lehdelle oman versionsa Monroen kuolinyön tapahtumista. Hall kertoi, että ambulanssi kutsuttiin myöhään illalla Marilyn Monroen huvilalle, jossa tähti makasi sohvalla. Tämä hengitti niin heikosti, että Hall alkoi antaa hänelle sydänhierontaa.
”Häneen tuli hieman eloa, ja väri alkoi palata hänen kasvoilleen. Samassa sisään asui lääkärinlaukkua kantava mies, joka esitteli itsensä Monroen lääkäriksi. Poistuin taaemmaksi, ja mies otti taskustaan suuren ruiskun.” Hallin mukaan lääkäri iski ruiskun Monroen rintaan, mutta neula pysähtyi johonkin, ilmeisesti kylkiluuhun. Lääkäri painoi väkisin neulan syvemmälle. Hall tunnisti lääkärin Ralph Greensoniksi, Monroen psykiatriksi.
Naapureiden mukaan talolla oli nähty ambulanssi myöhään lauantai-iltana. Hallin arveltiin kuitenkin vain tavoitelleen tarinallaan julkisuutta eikä häntä koskaan virallisesti kuulusteltu asiasta.
Marilyn Monroen ruumiinavaus
Oikeuslääkäri Thomas Noguchi aloitti Monroen ruumiinavauksen tämän kuolemaa seuranneena iltapäivänä.
Monroen verestä löytyi tappava määrä Nembutal-nimistä unilääkettä.
Normaalisti suun kautta otettu lääke näkyy mahassa kellertävänä aineena, mutta Monroen mahalaukussa tai suolistossa ei tällaisia jäänteitä ollut.
Thomas Noguchi oli nuorin kuolinsyytutkija eikä rohjennut sanoa ylemmilleen vastaan.
Monroen paksusuoli oli punoittava ja ärtynyt, joten Noguchi arveli, että unilääke oli joutunut hänen elimistöönsä peräsuolen kautta. Lääkäri poisti Monroen sisäelimet tarkempia tutkimuksia varten.
Jos sisäelimistä ei löytyisi jäänteitä lääkkeestä, se todistaisi, että lääkettä ei ollut nautittu suun kautta. Noguchi lähetti sisäelimet tutkittavaksi, mutta kun hän myöhemmin tiedusteli tuloksia, hän sai hämmästyksekseen kuulla, että sisäelimiä ei ollut tutkittu ja että ne olivat vieläpä kadonneet.
Noguchia kehotettiin keskeyttämään tutkimuksensa, ja hänen esimiehensä antoi lehdistötilaisuudessa lausunnon:
“Olemme tulleet siihen tulokseen, että Marilyn Monroe kuoli liian suureen annokseen rauhoittavaa lääkettä, jonka hän itse vapaaehtoisesti nautti, joten hänen kuolemansa todennäköinen syy on itsemurha. Hän nautti noin suullisen tabletteja parissa sekunnissa.”
Johto tukki nuoremman tutkijan suun
Noguchin mielestä lausunto oli ristiriidassa hänen alustavien tutkimustensa kanssa, joiden mukaan Monroe ei ollut nauttinut tabletteja suun kautta, mutta hän ei esittänyt vastalausetta.
”Nuorimpana virkamiehenä en rohjennut kyseenalaistaa esimiesteni sanoja”‚ Noguchi kertoi myöhemmin kirjassaan Coroner (kuolinsyytutkija) vuodelta 1983.
Lääkärit toheloivat Marilyn Monroen ruumiin-avauksessa, mikä vain ruokki murhateorioita.
Koska Monroen sisäelimet katosivat ennen kuin niitä ehdittiin tutkia, Noguchi ei voinut ruumiinavauksen avulla päätellä varmaa kuolinsyytä.
Ruumiinavausraportissaan hän ympyröi kuolinsyylomakkeesta kohdan itsemurha. Sen alle hän kirjoitti sanan ”todennäköinen”.
Yksityisetsivä salakuunteli Monroeta
Fred Otash oli yksityisetsivä, joka väitti salakuunnelleensa Monroeta vuonna 1962. Toimeksiantaja oli ammattiliittojohtaja Jimmy Hoffa, joka halusi vahingoittaa Monroen rakastajaa Robert Kennedyä.
Yksityisetsivä Fred Otash kertoi vakoilleensa Monroeta tämän kuolemaa edeltävänä aikana.
Otash sanoi vaienneensa tiedoistaan vuosia, koska hän ei halunnut tulla sotketuksi asiaan.
Vuonna 1985 hän kuitenkin kertoi televisioyhtiö ABC:lle, että Hoffa oli palkannut hänet hankkimaan Kennedystä raskauttavia tietoja. Otash oli Monroen taloon asentamistaan kuuntelulaitteista kuullut tämän riitelevän Kennedyn kanssa kuolinpäivänään.
Riita Kennedyn kanssa
”Tunnen itseni hyväksikäytetyksi”, Monroe huusi, ja Kennedy oli vastannut: ”Missä hitossa se on!? Perheeni maksaa sinulle siitä!”
”Sillä” Otash uskoi Kennedyn tarkoittaneen punaista päiväkirjaa, johon Monroe oli kirjannut Kennedyn kanssa käymiään yksityisiä keskusteluja. Kennedy pelkäsi päiväkirjan tietojen vuotavan julkisuuteen.
Otashin kertomuksen aikoihin Los Angelesin niin sanottu suuri valamiehistö aikoi avata jutun uudelleen tutkittavaksi. Pian valamiehistön johtaja kuitenkin erotettiin ja asia haudattiin sillä perusteella, että todisteita ei ollut riittävästi. Päiväkirjaa ja Otashin nauhoituksia ei ole sen koommin löydetty.
Kennedyn kuulustelupöytäkirjat katosivat
Yhdysvaltojen oikeusministerillä Robert Kennedyllä oli naissankarin maine, ja hänellä väitettiin olleen suhde myös Marilyn Monroen kanssa. Tähden muuttuessa henkisesti yhä tasapainottomammaksi Kennedy alkoi vältellä häntä suojellakseen mainettaan.
Robert Kennedystä tuli Marilyn Monroen rakastaja veljensä Johnin jälkeen.
Monroen kuoleman jälkeen poliisi kuulusteli myös Robert Kennedyä. Kuulustelupöytäkirja pantiin asiakirjakansioon, joka katosi mystisesti matkalla Los Angelesin poliisilaitokselta Washingtoniin.
Kun kansio jälleen ilmestyi esiin, siitä puuttui useita papereita, muun muassa Kennedyn kuulustelupöytäkirja. Kennedy ei koskaan myöntänyt olleensa Monroen luona tuona lauantaina tai edes Los Angelesissa Monroen kuolinviikonloppuna.
Marilyn Monroen elämä – elämäkerta
Filmitähtenä ja mallina tunnettu Marilyn Monroe syntyi 1. kesäkuuta 1926 ja oli alkuperäiseltä nimeltään Norma Jeane Mortenson (myöhemmin Norma Jeane Baker).
Monroen lapsuus oli rikkinäinen. Hänen isänsä henkilöllisyydestä ei ole varmuutta, ja äiti kärsi mielenterveysongelmista. Monroe asui lapsena useissa sijaiskodeissa.
Vuonna 1943 Marilyn Monroe sai ensimmäisen läpimurtonsa. Hän työskenteli ammustehtaassa, kun lehden valokuvaaja pani hänet merkille, ja Monroelle aukesi valokuvamallin ura.
Vuonna 1946 hän muutti nimensä Marilyn Monroeksi ja sai ensimmäisen elokuvaroolinsa.
Marilyn Monroen kuolintodistus.
Monroen ura elokuvissa eteni nopeasti. Usein hänet palkattiin rooleihin, joissa painopiste oli hänen ulkonäöllään ja seksikkyydellään.
Häntä itseään se häiritsi, ja hänellä oli myös vaikeuksia tottua äkilliseen kuuluisuuteen.
”Kun on kuuluisa, joutuu kohtaamaan ihmisten raadollisuuden. Kuuluisuus aiheuttaa kateutta”, Monroe totesi myöhemmin.
Moni on kuvaillut Monroen yksityiselämää kaoottiseksi. Hän avioitui kolmesti ennen 24. Ikävuottaan, muun muassa baseball-tähti Joe DiMaggion ja kirjailija Arthur Millerin kanssa.
Sekasortoinen elämä johti pian terveysongelmiin ja unilääkeriippuvuuteen. Avioliitto Millerin kanssa hajosi.
Monroe kuoli 36-vuotiaana vuonna 1962 unilääkkeiden yliannostukseen.
Lue myös: Mistä Oscar-patsas sai nimensä?