Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Mafiaa epäiltiin murhasta Oslossa

”Oslossa tehtiin eilen karmea ryöstömurha”, luki norjalaisen lehden etusivulla 11. tammikuuta 1934. Partiopoliisi oli illalla löytänyt varakkaan romukauppiaan Edvard Rustadin kuolleena autostaan. Häneen oli ammuttu neljä luotia auton takapenkiltä.

Partio­poliisi Einar Krogstad ­saapui Oslon keskustassa sijaitsevan Grev Wedels Plassin puiston kohdalle 11. tammikuuta 1934 kello 00.45. Oli rauhallista ja hiljaista.

Krogstadin huomio kiinnittyi vanhaan Dodgeen, joka seisoi yksinään pysäköi­tynä muutoin ­autiolla kadulla.

Auton renkaat olivat mutaiset, ja Krog­stadin harjaantunut silmä huomasi, että muta oli kuivunutta – se oli merkki siitä, että auto oli seissyt paikoillaan jo pitkään. Krogstad tarttui oveen ja huomatessaan, ettei se ollut lukossa, avasi sen.

Hän näki kuljettajan viereisellä penkillä suuren kangasmytyn. Ensin hän arveli, että siinä oli mattokääröjä, mutta pian hän huomasi, että kasasta pilkisti ihmisen käsi. Hän kosketti kättä, joka oli kylmä kuin norjalainen talviyö.

Krogstad ilmoitti löydöstään rikos­poliisille, joka saavuttuaan paikalle kaivoikin taskulamppujen valossa esille ruumiin: se oli vanhemman, hienostuneesti pukeutuneen miehen, jolla oli hyvin hoidetut viikset, päällystakki ja puvun takki auki ja takaraivo veressä.

Auton takapenkillä olevista asiakirjoista selvisi, että kyseessä oli varakas ja ­arvostettu paikallinen yrittäjä, 62-vuotias Edvard Rustad.

Tapaus oli seuraavana päivänä kaikissa norjalaislehdissä. Poliisin tutkimuksissa oli todettu, että Rustad oli kuollut neljään takaraivoonsa osuneeseen laukaukseen, jotka oli ammuttu useita tunteja ennen kuin partiopoliisi oli löytänyt ruumiin.

Koko Norja oli järkyttynyt. Murhat olivat tuohon aikaan Norjassa harvinaisia, ja tämä oli vielä poik­keuksellisen julma. Se järkytti monia myös siksi, että Edvard Rustad oli ­Oslossa tunnettu hahmo.

Hänen yrityksensä osti ja myi tontteja sekä rautaa, puuta ja muuta romua, jota syntyi rakennusten purkamisesta, ja se menestyi hyvin. Nyt poliisi alkoi kuumeisesti selvittää, kuka oli murhannut ­Edvard Rustadin – ja miksi.

Edvard Rustadin ruumis löytyi hänen oman autonsa matkustajan penkiltä. Auto oli pysäköity lähelle Grev Wedels Plassin puistoa Oslossa.

© Politiets Efterforskningsmateriale, Norge

Puhelu rikkoi rutiinin

Rustad ja hänen vaimonsa Sigrid Marie, joka omisti vaatimat­toman hedelmä- ja tupakkakaupan, asuivat huvilassa hienolla Blommenholmin esikaupunkialueella Oslon lounaispuo­lella. Rustad noudatti säntillisesti rutii­nejaan.

Hän saapui joka aamu varhain toimistoonsa Oslon keskustaan osoitteeseen Uelands gate 2 ja työskenteli siellä ahkerasti, kunnes hän päivän päätteeksi pakkasi mukaan asiakirjakansionsa, haki vaimonsa tämän kaupasta ja ajoi kotiin.

”HIRVITTÄVÄ RYÖSTÖMURHA OSLOSSA EILEN ILLALLA”

Edvard Rustadin murha oli norjalaislehdissä etusivun pääuutinen.

Nasjonalbiblioteket/Dagbladet

Keskiviikkona 10. tammikuuta Rustad lähti tapansa mukaan varhain töihin ­vaimonsa kanssa. Sillä kertaa he kulkivat junalla, sillä Rustad oli jättänyt autonsa, vanhan harmaan Dodgen, toimistonsa luo keskustaan.

Päivä eteni tavalliseen ­tapaan, kunnes Rustad sai iltapäivällä hieman ennen yhtä puhelun. Sen jälkeen hän ­ilmoitti varastonsa esi­miehelle, että hänellä olisi viiden minuutin ­kuluttua tapaaminen, ja lähti toimistolta kertomatta kenellekään, kuka oli soittanut tai ketä hän oli menossa tapaamaan.

Silminnäkijät kertoivat myöhemmin nähneensä Rustadin yhden maissa juomassa olutta kahvilassa Alexander Kiellands Plassin aukiolla, joka sijaitsi muutaman minuutin kävelymatkan päässä hänen toimistoltaan.

Kahvilasta kerrottiin poliisille hänen saapuneen kello 12.45–13 ja istuneen siellä puolisen tuntia. Sitten hän lähti kahvilasta, eikä kukaan hänen murhaansa osallisia lukuun ottamatta enää sen jälkeen tiedä varmuudella, mitä tapahtui.

Murhasta ei juuri jäänyt jälkiä

Sigrid Marie Rustad odotti tavalliseen ­tapaansa miestään kaupassaan. Kun kello tuli jo yli kuusi eikä Edvardia näkynyt, hän lähti yksin kotiin. Illan mittaan ­ihmetys vaihtui huolestuneisuudeksi.

Naapuri rauhoitteli Sigrid Marieta sanoen, että Edvard oli varmaan lähtenyt käymään sukulaisissa Kråkstadissa, noin 30 kilometriä Oslosta etelään, ja että hän varmaan tulisi pian kotiin.

Sigrid Marien pahimmat pelot kävivät kuitenkin toteen kello 2.30, kun ovelle koputti kaksi univormupukuista poliisia. Silloin rikos­poliisi oli jo täydessä työn touhussa Grev Wedels Plassin puiston laidalla.

Murha-aseen patruunat olivat Western 25 Auto -merkkisiä.

© DanMP5

Poliisi kuvasi ruumiin ja tutki auton millimetrin tarkkuudella. Autosta löytyi kaksi hylsyä, joiden kaliiperi oli 6.35 ja merkki Western 25 Auto. Sormenjälkiä ei löytynyt.

­Oikeanpuoleisessa ovessa olevasta jäljestä poliisi näki, että jollakulla paikalla olleista oli ollut neulesormikkaat. Rustadin kädet olivat paljaat, eikä poliisi löytänyt hänen tavaroistaan sormikkaita.

Paikalle tuotiin myös poliisikoira, joiden käyttö rikostutkimuksessa oli tuohon aikaan vielä uutta.

Koira sai vainun Dodgen takapenkillä olleesta henkilöstä, mutta kierrettyään autoa pari kertaa se ei lähtenyt seuraamaan jälkiä sen pidemmälle.

Lehdet kirjoittivat ryöstömurhasta

Poliisin tutkimuksissa ei löytynyt mitään ratkaisevaa, mutta norjalaislehtien toimittajilla ei ollut epäilystäkään siitä, miksi Edvard Rustad oli tapettu.

”Oslossa tehtiin eilen karmea ryöstömurha”, kertoi Dagbladet-lehden ilta­painos, ja Aftenpostenin etusivulla otsikko julisti ”Se oli ryöstömurha”.

Ajatus oli looginen. Rustadin vauraus herätti huomiota aikana, jolloin Oslo, Norja ja suurin osa koko läntistä maailmaa kärsi talouskriisistä, joukkotyöt­tömyydestä ja köyhyydestä. Lisäksi oli tiedossa, että Rustad kuljetti yleensä runsaasti käteistä mukanaan – se helpotti liiketoimia, kun hän kävi huutokaupoissa Oslossa ja sen ympäristössä.

Kävikin ilmi, että 500 kruunua käteistä ja kolme neljä pankkikirjaa, jotka Rustadilla kuulemma oli aina mukanaan, olivat kadonneet, ja hänen takkinsa ja liivinsä olivat auki. Poliisi pyysi pankkeja ilmoittamaan, mikäli joku yrittäisi nostaa rahaa varastettujen pankkikirjojen avulla.

Pian oikeuslääketieteellinen tutkimus osoitti kuitenkin, että kyse tuskin oli ­mistään tavallisesta ryöstömurhasta. ­Ampumahaavat Rustadin takaraivossa kertoivat, että hänet tappanut henkilö oli istunut auton takapenkillä.

Oletettavasti ampuja siis oli ollut Rustadin kyydissä matkustajana, ja poliisi arvelikin, että Rustad oli tuntenut murhaajansa.

Ruumis löytyi vanhan puiston läheltä

Edvard Rustad lähti hieman yhden jälkeen 10. tammikuuta 1934 kahvilasta Oslon keskustassa. Kukaan ei tiedä varmasti, mitä sen jälkeen tapahtui.

Hänen liikkeitään voidaan kuitenkin seurata silminnäkijäkertomusten perusteella.

O.A. Tollerud

1: Rustadit tulivat junalla

Varhain aamulla keskiviikkona 10. tammikuuta Rustadin ­pariskunta lähti kotoaan Oslon keskustaan junalla, koska ­Rustadin auto seisoi keskustassa hänen toimistonsa luona.

O.A. Tollerud

2: Töitä riitti

Rustad teki koko aamun ja aamupäivän töitä toimistollaan osoit­teessa Uelands gate 2.

O.A. Tollerud

3: Lounas kahvilassa

Rustad sai toimistoonsa ­puhelun ja lähti sieltä sen jälkeen noin varttia vaille yksi. Hän saapui pian kah­vilaan läheiselle Alexander Kiellands Plassin aukiolle.

O.A. Tollerud

4: Rustad lähti Oslosta

Eräs todistaja näki Rustadin Dodge-merkkisen auton ­ajavan kaupungista Trondheimsveieniä pitkin kohti ­pohjoista kahden aikaan.

O.A. Tollerud

5: Dodge lähes kolaroi

Eräs todistaja kertoi nähneensä ­Rustadin Dodgen ­ajavan etelään kohti Oslon ­keskustaa kahden ja ­kolmen ­välillä ja joutuneensa lähes kolariin sen kanssa.

O.A. Tollerud

6: Tuntematon kalpea mies pysäköi auton

Noin kello 15.30 eräs todistaja näki, kuinka Rustadin Dodge pysä­köitiin Oslon keskustassa sijaitsevan Grev Wedels Plassin puiston laidalle. Autosta nousi pitkähkö kalpeakasvoinen mies.

Noin yhdeksän tuntia myöhemmin partiopoliisi löysi autosta Rustadin ruumiin.

O.A. Tollerud

Rustadilla ei ollut vihollisia

Poliisi alkoi selvittää, olisiko Rustadin murhan taustalla voinut olla jotain muuta kuin pelkät ryöstöaikeet.

Ensin poliisi kävi läpi Rustadin liike­toimia useiden vuosien ajalta ja otti sitten yhteyttä hänen kilpailijoihinsa ­rakennus- ja purkualalla ja selvitti heidän olin­paikkansa murha-aikaan. Myös Rustadin työntekijöitä ja naapureita kuulusteltiin, mutta mitään epäilyttävää ei löytynyt.

Rustad oli aina maksanut kaikki velkansa ja pitänyt kiinni kaikista sopimuksista, poliisille kerrottiin.

Perheen ja ystävien mukaan Rustad oli aina kohdellut kaikkia ystävällisesti ja oikeudenmukaisesti, ja hän oli ollut oikea hyveellisyyden perikuva. Hänen ­rahoistaan juoruttiin, mutta poliisi ei ­saanut korviinsa yhtäkään huhua naisseikkailuista tai juopottelusta.

Rustadin hyvin tunteneet kertoivat, että hän oli uskollinen Sigrid Marielle ja tuskin koski alkoholiin muutoin kuin joi puolikkaan oluen päivittäin lounaalla. 60-vuotis­päivänäänkään hän ei ollut juonut kuin yhden drinkin: tilkan kivennäis­vedellä laimennettua viskiä.

Rustadien naapurissa asunut rouva Auerland kertoi Rustadin olleen liike­toimissaan taitava ja oikeudenmukainen, ja kysyttäessä, olisiko tällä voinut olla pahaa tahtovia henkilökohtaisia viha­miehiä, Auerland vastasi Aftenpostenille sen olleen ”sula mahdottomuus”.

Dagmar Strand sidottiin käsistä ja jaloista ja hakattiin hengiltä.

© Truecrimenorge.blogg.no

  • AMMUTTIIN

    Oscar Aasheim, suklaatehtailija ja pankkiiri

    Oscar Aasheimin hevonen veti 18. joulukuuta 1913 reen hänen oman kotitilansa pihaan Groruddalenissa Oslon eteläpuolella.

    Reessä ­makasi takaraivoonsa luodin saanut Aasheim, joka kuoli sairaalassa. Kävi ilmi, että Aasheimin lompakko oli kadonnut, mutta hänen kultakellonsa ja kukkaronsa olivat yhä tallella.

  • Astrid Aardalin tapauksessa polisia sekoitti psyykkisesti sairas mies.

    KATOSI

    Astrid Aardal, kampaaja

    Astrid Aardal katosi kotoaan Bergenissä illalla 18. tammikuuta 1958, ja pian hänen vuokranantajansa Hollekimin pariskunta ilmoitti hänet kadonneeksi.

    Viisi vuotta myöhemmin vuokraisäntä Sigurd Hollekim ­tunnusti, että hän oli kuristanut Aardalin ja polttanut ruumiin.

    Pian hän kuitenkin muutti kertomustaan ja väittikin nyt haudanneensa Aardalin läheisen lentokentän kiitoradan alle.

    Poliisi ei löytänyt paikalta mitään. Hollekim osoittautui syyttömäksi, ja hänen perättömät tunnustuksensa johtuivat mielenterveysongelmista.

  • KOLKATTIIN

    Helge Suphammer, kioskinomistaja ja muurari

    Kun Helge Suphammer ei ollut tullut kotiin illalla 5. marraskuuta 1963, hänen ­vaimonsa huolestui.

    Kello 21.15 Sup­hammer löytyi tiedottomana parin sadan metrin päässä olevasta varastoraken­nuksesta päässään tylpän esineen lyöntijälkiä.

    Hän kuoli pian vammoihinsa.

    Tutkimuksissa havaittiin, että Suphammerin lompakko oli poissa. Poliisi epäili kahta miestä, jotka olivat samana iltana varastaneet lähistöllä laukun eräältä ­naiselta.

    Hyvistä tuntomerkeistä ja silminnäkijöiden lausunnoista huolimatta poliisi ei koskaan löytänyt etsittyjä.

  • PALOITELTTIIN

    John Olav Larsen ja Håkon Edvard Johansen, syrjäytyneitä päihdeongelmaisia

    Fredrikstadissa Glemmengatan alueella murhattiin jouluaattona 1969 kaksi miestä raa’asti. Alue tunnettiin kaupungin päihteidenkäyttäjien kokoontumispaikkana ja kansan suussa nimellä ”Pikku helvetti”.

    Poliisi ei löytänyt asetta mutta oletti, että miehet oli tapettu kirveellä. Eräs mies tuomittiin tapauksen johdosta, mutta hän vapautui myöhemmin, koska avaintodis­tajat olivat erehtyneet päivämäärästä.

  • HAKATTIIN

    Dagmar Strand, eläkeläinen

    79-vuotias Dagmar Strand löydettiin ­kuoliaaksi hakattuna kodistaan Oslosta 15. syyskuuta 1981. Kahden miehen oli hieman aiemmin nähty juoksevan pois talolta.

    Poliisi ei koskaan löytänyt miehiä. Todennäköisesti he olivat havitelleet Strandin rahoja, mutta he eivät saaneet lanttiakaan, sillä vanhus oli ­kätkenyt rahansa rintaliiveihinsä.

Joku muu ajoi Rustadin Dodgea

Poliisi sai murhaa seuranneina päivinä vinkkejä Rustadin harmaan Dodgen liikkeistä kaupungilla.

Useimmat silmin­näkijät kertoivat auton ajaneen ensin Oslon halki kohti pohjoisia Gro­rudin ja Fossumdalenin alueita – nykyisin ne ovat Oslon esikaupunkeja, mutta Rustadin murhan aikoihin ne olivat vielä harvaan asuttuja ja maaseutumaisia.

Eräs tielaitoksen työntekijä kertoi nähneensä Dodgen pohjoista kohti johtavalla Trondheimsveien-tiellä kahden aikoihin. Rustadin tuntenut mies kertoi, ettei Rustad ollut ohi ajaessaan yksin. Hänen vieressään oli istunut mustiin pukeutunut mies, jolla oli kalpeat, teräväpiirteiset kasvot, ja takapenkillä oli ollut joku, joka oli nojautunut eteenpäin kuin keskustellakseen edessä istujien kanssa.

Myöhemmin auton oli nähty ajavan etelään päin kohti Oslon keskustaa, mutta silloin ratin takana oli istunut joku muu kuin Rustad.

Rustadin Dodge tunnettiin Oslossa, ja kaikki tiesivät hänen olevan huolellinen, keskustassa jopa hidas kuski. Tuona iltapäivänä auton oli kuitenkin nähty ajavan nopeasti ja vaarallisesti.

Eräs autoilija kertoi liki kolaroineensa harmaan Dodgen kanssa Trondheimsveienin kanssa risteävällä kadulla. Hurjaa vauhtia lähestynyt Dodge oli jarruttanut voimakkaasti kuljettajan huomatessa toisen auton ja pysähtynyt hädin tuskin metrin päähän, törmäyksen täpärästi välttänyt autoilija kertoi poliisille.

Tuijottaessaan henkeä haukkoen Dodgea autoilija oli huomannut, että ratin ­takana oli joku muu kuin Rustad – joku, joka oli huomattavan kalpea ja jolla oli kulmikkaat piirteet ja pistävät silmät.

Myös ­tilanteen ohi ajanut toinen autoi­lija vahvisti tämän huomion.

Maalinjäämät antoivat osviittaa

Silminnäkijäkertomusten mukaan Rustad oli siis iltapäivällä 10. tammikuuta ajanut kohti pohjoista mukanaan kaksi matkustajaa ja auto oli palannut Oslon keskustaan jonkun muun ajamana noin puoli neljältä.

Silloin eräs nainen oli nähnyt pitkähkön miehen nousevan Dodgesta Grev Wedels Plassin laidalla.

Kysymys kuului siis, mitä Rustad oli tehnyt kaupungin pohjoispuolella. ­Oikeuskemisti Charles Bruff tarjosi poliisille uusia johtolankoja, sillä tutkiessaan vainajan jalkineet hän löysi niiden pohjasta mudan ja savimaan lisäksi hieman valkoista, oranssia, vihreää ja keltaista ­väriainetta.

Hän löysi myös Rustadin ­hatusta punaisen väriaineen jäämiä.

Poliisi arveli, että väriaineet olivat ­kuivuneita maalinjäämiä. Ultravioletti­valotutkimuksissa osoittautui, että löydöt vastasivat väriainejäämiä, joita löytyi aiemmin palaneen maalitehtaan Boston Blacking Companyn tontilta Oslon pohjoispuolelta.

Poliisi oli saanut ilmoituksia laukauksista samalta alueelta noin kahden aikaan iltapäivällä, joten tutkijat olettivat, että Rustad oli ammuttu tuolla poltetulla tontilla.

Se selittäisi myös sen, että maalinjäämät eivät olleet kuluneet pois Rustadin kenkien pohjasta.

Poliisin kannalta valitettavasti työn­tekijät, jotka olivat raivaamassa tulipalon jälkiä, eivät kuitenkaan olleet nähneet Rustadia, eikä kukaan heistä muistanut kuulleensa laukauksia.

Poliisilla siis riitti avoimia kysymyksiä ­murhan tiimoilta, mutta päivien ja kuukausien kuluessa tutkijat löysivät yhä ­vähemmän johtolankoja. He onnistuivat silti haarukoimaan muutamia epäiltyjä.

Emberlandin romaani Ed­der­kop­pen pohjautuu Rustadin murhaan.

© Terje Emberland, Bernt Rougthvedt

Toimittaja näki murhaajan SS-puvussa

Rustad-murhaan liittyy lukuisia arvoituksia ja mahdollisia Oslon alamaailmaan vieviä johtolankoja. Tapaus kiehtoo norjalaista historioitsijaa ja kirjailijaa Terje Emberlandia niin, että hän on uhrannut suuren osan elämästään penkoakseen sitä ja etsiäkseen tuntematonta murhaajaa.

Rustadin murhalla on erityinen sija ­Norjan rikoshistoriassa, kertoo his­torioitsija Terje Emberland HISTORIAlle.

Se kiehtoo norjalaisia osin siksi, ettei ­tapausta ole koskaan selvitetty, ja osin siksi, että kyseessä vaikuttaa olleen ­erittäin huolellisesti suunniteltu teloitus.

”Sen myötä Norja menetti viattomuutensa rikollisuuden suhteen”, sanoo Emberland, joka on kirjoittanut Rustadin tapauksen pohjalta romaanin Edderkoppen (Hämähäkki).

Emberland pääsi taustatutkimusta ­tehdessään tutustumaan poliisin tutkinta-aineistoon. Siitä käy ilmi, että poliisilla oli käytössään sen ajan parhaat tutkinta­menetelmät ja esimerkiksi Harry Söder­manin asiantuntemus – Söderman oli alansa johtava toimija ja rikostekniikan edellä­kävijä Skandinaviassa, ja hän oli muun muassa ollut opettamassa FBI:lle ballistiikkaa.

Tutkimusten aikana Norjan poliisi käytti myös ensimmäistä kertaa poliisikoiraa tutkiessaan Rustadin autoa Grev Wedels Plassin laidalla.

Myös sen ajan parhaat rikostoimittajat paneutuivat tapaukseen ja keskustelivat siitä vielä vuosikymmeniä sen jälkeen ­tapaamisissaan, Emberland kertoo.

Kukaan heistäkään ei onnistunut ­virallisesti ratkaisemaan tapausta, mutta moni heistä on kuitenkin väittänyt tietävänsä, kuka ­murhan teki, sanoo Emberland.

Murhaaja kuulemma tunnusti ­tekonsa arvostetulle norjalaiselle rikostoimittajalle ja kirjailijalle Axel Kiellandille.

”He tapasivat kapakassa vuonna 1941, ja murhaaja pyysi Kiellandia olemaan vielä paljastamatta identiteettiään.

­Samana vuonna Waffen-SS alkoi värvätä norjalaisia, ja ­seuraavan kerran kun Kielland näki ­miehen, tämä marssi SS-univormussa”, Emberland kertoo.

Myös Oslon rikospoliisin päällikkö kertoi toisen maailmansodan jälkeen tietävänsä, kuka oli murhaaja, mutta poliisilla ei ollut asiasta pitäviä todisteita, joita olisi voitu käyttää oikeudessa. Julman ja sel­vit­tämättömän murhan edessä norja­laiset tyytyivät ajattelemaan, että murhaaja oli varmaan ­saanut oppinsa Chicagossa.

”Ihmiset arvelivat tappajien olleen amerikkalaisia, sillä ­kukaan ei voinut kuvitella nor­jalaisten pystyvän moiseen tekoon”, Emberland toteaa.

Oslo kuhisi pikkurikollisia

Oslossa riitti 1930-luvulla pikkurikollisia ja petkuttajia, joten poliisi pohti, olisiko Rustad hyvästä maineestaan huolimatta sekaantunut nopean rahan toivossa myös joihinkin hämärähommiin.

Poliisi keskittyi tutkimuksissaan varsinkin kolmeen henkilöön. He kuuluivat niin kutsuttuun Andvik-koplaan, jonka erikoisalaa olivat tuhopoltot ja niitä seuranneet vakuutuspetokset.

Huhujen mukaan kaksi koplan jäsentä oli pari kuukautta ennen Rustadin murhaa majoittunut väärällä nimellä hotelliin Renassa 140 kilometrin päässä Oslosta.

Kolmannen henkilön kerrottiin liittyneen heidän seuraansa keskustelemaan miljoonaluokan kiinteistökaupasta. ­Nimettömän vihjeen mukaan tuntematon mies oli Rustad, ja lehdissä arveltiin nyt, että hänet olisi murhattu, koska hän olisi vetäytynyt arkaluontoisesta suunnitelmasta viime hetkellä.

Todistajien lausunnot tukivat väitteitä sikäli, että muutama mainituista miehistä oli todellakin ollut Renassa kyseisenä ajankohtana. Poliisi ei kuitenkaan löytänyt sinnikkäistä tutkimuksistaan huolimatta todisteita siitä, että myös Rustad olisi ollut paikalla.

Epäilyt viittasivat mafiaan

Myös sellaisia arveluja esitettiin, että Rustad olisi joutunut järjestäytyneen ­rikollisuuden uhriksi. Mafiateoriaa ruokkivat varsinkin lehtien kertomukset siitä, että Rustad oli murhattu lyijy­luodeilla, joita ympäröi kuparivaippa.

Se oli huo­mionarvoista, koska Norjassa myydyissä luodeissa oli tavallisesti nikkelivaippa.

Kävi ilmi, että luodit oli valmistanut yhdysvaltalainen yritys nimeltä Western. Yrityksen edustaja Oslossa, O. Syvertsen, kertoi Aftenpostenissa 12. tammikuuta, että murhassa käytettyjä ammuksia ei ollut voitu ostaa Oslosta, sillä hän ei koskaan myynyt kuparivaippaluoteja. Pian kävi ilmi, ettei kukaan muukaan Westernin jälleenmyyjä Norjassa myynyt niitä.

Norjan poliisi sai Yhdysvaltojen liittovaltion poliisilta FBI:ltä selville, ettei murhassa käytettyjä luoteja ollut valmistettu Euroopassa vuoden 1929 jälkeen, mutta niitä myytiin yhä Yhdysvalloissa.

Norjalla oli 1930-luvulla maailman kolmanneksi suurin kauppalaivasto, ja Oslon satamassa käytiin paljon laitonta kauppaa.

© HipPostcard

Kelmeillä oli Norjassa lähes vapaat kädet

Norjassa oli vuosina 1916–1927 voimassa vahvan alkoholin ­myynti- ja tarjoilukielto, ja vuonna 1919 kiellettiin myös väkevien viinien tuonti, valmistus ja myynti.

Kieltolaki johti laajamittaiseen alkoholin salakuljetukseen ja mustan ­pörssin kauppaan. ­Historioitsijat ovat arvioineet, että ­salakuljetuksen ympärillä liikkui vuosittain 5–8:aa miljoonaa nykyeuroa vastaava summa.

Suurin osa poliisin resursseista kului kieltolain valvomiseen, mikä antoi muita rikoksia harjoittaville pitkälti vapaat kädet, ja rosvo­joukot ja pikkuhuijarit elivät vielä 1930-luvullakin kissanpäiviä.

Esimerkiksi niin kutsuttu Andvik-­kopla osti kiinteistöjä, poltti ne ja nosti sitten vakuutusrahat.

Rikollisuus rehotti erityisen vilkkaana Oslossa, jonka satama oli laittomien aseiden tuonnin ja kaupan keskus.

Lehtien jännittävät kertomukset gangsteripomo Al Caponesta ja Yhdysvaltojen mafiasta olivat tuohon aikaan suosittua luettavaa Norjassa, ja Rustadin murha muistutti monien mielestä gangsterien Chicagossa ja New Yorkissa tekemiä ­kylmäverisiä likvidointeja.

Lehdissä alettiinkin pohtia, olisiko Rustadin ampunut joku norjalais-amerikkalainen gangsteri vai olisiko peräti joku norja­lainen käynyt mafian opissa ja palannut sitten täysin­oppineena murhamiehenä pistooli ja ­luodit mukanaan valmiina ­veritöihin kotimaassaan.

Ajatus kansainvälisistä kytköksistä ei ollut täysin tuulesta temmattu, sillä ­Norjan poliisin vuoden 1934 tietojen mukaan tutkijat etsivät kahta henkilöä, jotka kumpikin puhuivat norjaa murtaen.

Poliisin kuvaus toisesta etsitystä muistutti lisäksi epäilyttävän paljon ­monien murhapäivänä Rustadin autossa näkemää kalpeaa miestä.

Samanoloinen henkilö oli poliisin saamien tietojen perusteella nähty Rustadin kanssa jo 6. tammikuuta 1934 katsastamassa erästä huvilaa:

”40–50-vuotias, hieman keskimääräistä pidempi ja raamikas mies. Huomiota herättävät kasvonpiirteet, terävä leuka ja kulmikkaat leukaperät, kasvojen iho kellertävä ja kalpea. Yllä tummanharmaa pitkä kaksirivinen päällystakki ja lipallinen lakki. Mies vaikutti ulkomaalaiselta. Erään todistajan mukaan hän käytti ­puhuessaan norjan joukossa englannin sanoja.”

Poliisin arkistoissa oli lyhyt ­kuvaus myös kalpean miehen kump­panin ­ulkonäöstä:

”Tumma tukka ja ­pis­tävät silmät.”

Mies puhui Oslon murretta muistuttavalla tavalla mutta lausui k-kirjaimet erityisellä korostuksella, joka viittasi ­pitkään asumiseen ulkomailla.

FBI oli Norjan poliisin viimeinen toivo

Kun tutkimukset eivät edenneet, Oslon poliisipäällikkö pyysi lopulta apua FBI:n johtajalta J. Edgar Hooverilta.

”Vaikuttaa siltä, että Rustad on ’viety ajelulle’”, Hoover vastasi käyttäen ilmaisua, jolla amerikkalaisgangsterit viit­tasivat tekemiinsä teloituksiin.

Sen lähemmäs totuutta ei päässyt FBI tai Norjan poliisi eivätkä tapausta tutkineet lukuisat rikostoimittajatkaan.

  1. tammikuuta 1959 murhasta oli kulunut 25 vuotta, ja Norjan lain mukaan tapaus vanheni. Jos murhaaja oli yhä elossa, hän olisi voinut astua esiin ja tunnustaa tekonsa ilman pelkoa rangaistuksesta.

Lehdet kirjoittivat tapauksesta ja sen vanhenemisesta ja tekivät selväksi, ettei siitä enää voitaisi rangaista ketään, mutta kukaan ei ilmoittautunut murhan tekijäksi.

Norjan puhutuin murha on yhä – 86 vuotta myöhemmin – ratkaisematta.

Lue myös:

Italy / Sicily: Trial against members of the Mafia in Palermo
Rikokset

Mussolinin sota mafiaa vastaan

16 minuuttia
Toisen maailmasodan taistelut

Taistelu Oslosta: Saksalaisilta ei onnistunut oikein mikään

17 minuuttia
Vakoilu

Mossadin agentti jahtasi Riian pyöveliä

19 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota