Myrkyille oli kysyntää
Historioitsijoiden mukaan Locusta ilmeisesti syntyi ja varttui maaseudulla nykyisen Ranskan seudulla Galliassa kaukana pääkaupungin valtapiireistä ja juonitteluista.
Maalaistyttönä hän kuitenkin oppi kaiken yrteistä, niin lääkitsevistä kuin tappavistakin, ja hän hyödynsi tietojaan muutettuaan Roomaan. Pian tieto hänen taidoistaan kiiri myös vallan korkeimmalle huipulle.
Valtapeli Roomassa oli armotonta, ja tie valtaan kävi usein murhien kautta. Myrkyttäminen oli yleistä, sillä myrkytyksen oireet oli helppo selittää äkillisellä sairastumisella. Vaikka myrkyttämisestä saattoi saada kuolemantuomion, Locustalla riitti asiakkaita.
Agrippinakin tiesi, kenen puoleen kääntyä, kun hän vuonna 54 päätti surmata miehensä.
”Valituksi tuli alansa mestari. Hänen nimensä oli Locusta”, kirjoitti historioitsija Tacitus.
Claudiuksen murha oli osa Agrippinan vallankaappaussuunnitelmaa, jolla hän varmisti, että Rooman keisariksi nousi Nero, keisarinnan poika aiemmasta avioliitosta.
Nero kuitenkin pelkäsi valtansa puolesta ja halusi raivata tieltään pahimman kilpailijansa Britannicuksen, joka oli Claudiuksen poika edellisestä avioliitosta ja monien suosikki keisariksi.
Jälleen Locusta toimitti murhaan tarvittavat aineet.
Kun Britannicuksen juomanlaskija eräänä iltana huomasi, että Britannicuksen aterialla nauttima lämmin viini oli tavallista lämpimämpää, kukaan ei erityisemmin huolestunut.
Eikä syytä ollutkaan, sillä viiniä ei ollut myrkytetty. Toisin oli kylmän veden laita, jolla Britannicus sitten viilensi viiniään.
Tuskin Britannicus oli nostanut pikarin huulilleen, kun hän jo lyyhistyi maahan kouristellen ja henkeään haukkoen.
Murha kannatti
Nero oli tulokseen tyytyväinen ja osoitti auliisti Locustalle kiitollisuutensa.
”Hän palkitsi Locustan armahtamalla tämän (aiemmista rikoksista, toim.) ja lahjoittamalla tälle suuren maatilan”, roomalainen historioitsija Suetonius kertoi.
Nero tarvitsi Locustan palveluksia toistuvasti seuraavina vuosina hankkiutuessaan eroon vihollisistaan.
Vuonna 68 roomalaisten mitta täyttyi, keisarin vastustajat nousivat häntä vastaan ja hän pakeni palatsistaan – mukanaan rasiallinen Locustan myrkkyä.
Sitä Nero ei kuitenkaan koskaan käyttänyt.
Kun hän tappoi itsensä jonkin ajan päästä, hän teki sen tikarilla.
Neron kuolema merkitsi myös Locustan uran loppua.
Neron seuraaja Galba rankaisi ankarasti entisen keisarin rikoskumppania.
”Noitanainen Locusta ja muu roskaväki, joka nousi pinnalle Neron aikana, kuljetettiin keisarin käskystä kahleissa kaupungin läpi ja sitten teloitettiin”, historioitsija Cassius Dio kuvaili Locustan kohtaloa.