Takuusitoumukset tunnetaan useissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Niissä tuomari voi antaa vastaajalle luvan päästä vapaaksi, jos tämä takaa, että hän saapuu tulevaan oikeuden istuntoon – yleensä tallettamalla rahasumman vakuudeksi.
Takuumaksu on monien maiden rikoslainsäädännön kulmakivi, mutta takuita vastaan vapautuminen voidaan jäljittää joihinkin antiikin varhaisimpiin sivilisaatioihin.
Arkeologit ovat esimerkiksi löytäneet noin vuodelta 2 750 eaa. peräisin olevan savitaulun, jossa kuvataan, miten Mesopotamian Akkadin kaupungin kauppias maksoi takuut maanviljelijälle.
Maanviljelijä oli tehnyt sopimuksen ja luvannut maksua vastaan kylvää, lannoittaa ja korjata sadon toisen miehen pellolla, kun sen omistaja suoritti asepalvelustaan.
Sopimuksen ehtojen noudattaminen varmistettiin siten, että kauppias toimi maanviljelijän takuumiehenä ja oli vastuussa mahdollisista laiminlyönneistä.
Aatelismies pakeni oikeudenkäyntiä
Takuusitoumukset oikeudenkäynneissä tunnetaan muun muassa [antiikin Roomasta] (https://historianet.fi/sivilisaatiot/rooman-valtakunta/21-erikoista-faktaa-roomasta). Yhdessä ensimmäisistä tunnetuista tapauksista aatelismies Caeso Quinctiusta syytettiin vuonna 461 eaa. miehen tappamisesta.
Senaatti päätti, että Quinctius voitiin vapauttaa takuita vastaan, mutta kun hän sittemmin pakeni kaupungista, hänen isänsä joutui "myymään kaiken omistamansa" maksaakseen poikansa takuut.
Sekä muinaisina aikoina että nykyaikana takuita on käytetty tapauksissa, joissa tuomioistuin on katsonut, että syytetyn riski paeta tai olla vaaraksi yhteiskunnalle on vähäinen.
Suomen oikeusjärjestelmässä ei ole mahdollisuutta päästä vapaaksi takuita vastaan, sillä kotimaassa käytetään matkustuskieltoa ja tutkinta-arestia.