Constanze Mozart avasi Rauhensteingasse-kadulla Wienissä sijaitsevan asunnon oven sisarelleen Sophielle.
”Luojan kiitos, että tulit, rakas Sophie!” Constanze huudahti. ”Hän oli eilen niin sairas, etten uskonut hänen elävän aamuun asti. Ole kiltti ja jää luokseni. Jos hän saa uuden kohtauksen, hän kuolee varmasti ennen iltaa...”
Constanze johdatti sisarensa sairaan aviomiehensä huoneeseen. 35-vuotias Wolfgang Amadeus Mozart jaksoi vaivoin kohottautua tervehtimään kälyään.
”Rakas Sophie, olen iloinen, että tulit. Sinun pitää jäädä iltaan asti todistamaan kuolemaani”, säveltäjä sanoi hiljaa.
Sophie yritti piristää lankoaan sanomalla, että tämä paranisi varmasti pian. ”Maistan jo kuoleman suussani”, Mozart vastasi synkkänä.
Vuoteen vierellä seisoi säveltäjän avustaja Franz Süssmayr ja tyynyllä lojui keskeneräinen sävellys, Requiem d-molli.
Constanze ja Sophie valvoivat koko yön tajunnan rajoilla häilyvän säveltäjän vierellä.
Sophie muisteli myöhemmin, että hieman ennen kuolemansa Mozart oli yrittänyt hyräillä Requiemin rumpuosuuksia. ”Kuulen sen yhä mielessäni”, Sophie kuvaili.
Constanze Mozartin mukaan loppu tuli nopeasti 5. joulukuuta 1791: ”Yhtäkkiä hän alkoi oksentaa kaaressa ruskeaa nestettä ja sitten hän kuoli.”

Kävelyllä Wienin Prater-puistossa Mozart uskoutui Constanze-vaimolleen, että joku yritti myrkyttää hänet.
Ruumissaatto joukkohautaan
Kaksi päivää myöhemmin Mozartin ruumissaatto suuntasi hitaasti kohti Wienin eteläpuolella sijaitsevaa Sankt Marxin hautausmaata.
Matkan varrella hautajaisväen yllätti räntäsade. Joseph Deier, joka piti tien varrella kievaria, kuvaili säätä:
”Aivan kuin itse luonto olisi suuttunut siitä, että niin harva halusi saattaa säveltäjää hänen viimeisellä matkallaan. Ruumissaatossa kulki vain muutama ystävä ja kolme naista.”
Säveltäjän leski ei ollut surijoiden joukossa – joidenkuiden mukaan siksi, että hän oli niin surun murtama. Constanze Mozart oli sen sijaan kirjoittanut miehelleen runon, joka päättyi sanoihin:
”Yhdeksän vuotta meitä sitoivat yhteen tiukimmat rakkauden siteet, joita mikään mahti maailmassa ei voinut murtaa. Oi, kunpa pääsisin pian tulemaan luoksesi ikiajoiksi.”
Kaupungin portilla myräkkä yltyi niin navakaksi, että surijat joutuivat kääntymään takaisin, ja lopulta vain ruumisvaunujen ajuri saatteli säveltäjäneron haudan lepoon.
Mozartin arkku laskettiin yhteishautaan neljän muun vainajan kanssa. Syynä oli yksi Itävallan keisari Josefin monista uudistuksista.
Hän halusi lopettaa rahan ”tuhlaamisen” hautajaisiin, ja niinpä vain rikkaimmilla oli oikeus tulla haudatuksi yksityishautaan. Mozart ei kuulunut etuoikeutettujen joukkoon.
Muutamaa päivää myöhemmin Der heimliche Botschafter -sanomalehdessä julkaistiin uutinen, joka vahvisti todeksi huhut Mozartin vararikosta:
”Koko Euroopan ihaileman miehen leskeä ja hänen nälkäisiä lapsiaan painaa raskas velkataakka. Eräs virkamies antoi leskelle 10 guldenia Mozartin kellosta, jotta hän pystyi hautaamaan miehensä.”
Vähän myöhemmin eräs berliiniläinen lehti julisti otsikossaan: ”Mozart on kuollut. Hänen ruumiinsa turposi, ja moni uskookin siksi, että hänet myrkytettiin.”
Murhaepäilysten siemen oli kylvetty.
Neljä pääepäiltyä
Mozartin kuoleman jälkeen Wienissä alettiin huhuta, ettei hänen kuolemansa ollut ollut luonnollinen. Kuka hyötyi säveltäjän kuolemasta? Epäilykset kohdistuivat neljään henkilöön.

Kärsivä vaimo
Constanze Mozart (1762–1842) oli 20-vuotias avioituessaan Mozartin kanssa. Hän ei varmastikaan ollut odottanut elämän säveltäjäneron rinnalla olevan yhtä rahapulan ja riskiraskauksien leimaamaa taistelua. Oliko Constanze niin tympääntynyt aviomieheensä, että hän antoi tälle myrkkyä?

Petetty aviomies
Franz Hofdemel (?–1791) oli wieniläinen virkamies, ja hänen 23-vuotias Magdalena-vaimonsa opiskeli klaveerinsoittoa Mozartin johdolla. Huhujen mukaan heillä oli suhde. Myrkyttikö mustasukkainen aviomies säveltäjäneron? Hofdemel yritti tappaa vaimonsa päivää Mozartin kuoleman jälkeen.

Mozartin pahin kilpailija
Antonio Salieri (1750–1825) oli keisarin hovikapellimestari ja yksi aikansa juhlituimmista säveltäjistä. Hän oli huhumyllyn ykkösepäilty. Mozartin leski väitti Salierin olleen vastuussa miehensä kuolemasta. Kokiko Salieri Mozartin uhkaavan asemaansa keisarin hovikapellimestarina?

Avustaja ja kilpailija
Franz Süssmayr (1766–1803) toimi Mozartin avustajana. Oli väitetty, että Süssmayrillä ja Constanze Mozartilla oli suhde ja että Constanze odotti hänen lastaan. Kesällä 1791 pari matkusti yhdessä kylpylään Badeniin. Tappoiko avustaja Mozartin saadakseen tämän vaimon omakseen?
Constanze oli järjen ääni liitossa
Wolfgang Amadeus Mozart ja Constanze Weber olivat tavanneet ensi kerran 15 vuotta aikaisemmin, kun säveltäjä oli tullut muusikko Franz Weberin kotiin kosiskelemaan Constanzen isosiskoa Aloysiaa.
Aloysia oli kuitenkin antanut hänelle rukkaset, ja Mozart oli joutunut poistumaan sydän särkyneenä.
Kun hän muutamaa vuotta myöhemmin palasi Webereille, hänen tunteidensa kohteena oli Constanze, joka vastasikin kosintaan myöntävästi.
Mozart kirjoitti Leopold-isälleen, että Constanze oli Weberin perheen ”marttyyri ja heistä lämminsydämisin, viisain ja lyhyesti sanottuna paras. Hän on jopa ottanut vastuulleen koko perheensä taloudenhoidon.”
Säveltäjän mukaan 20-vuotias Constanze ei ollut mikään kaunotar, vaan tämän viehätys perustui ”tummiin silmiin ja sievään vartaloon”.
Morsiamen parhaat ominaisuudet olivat Mozartin mukaan kuitenkin tämän järkevyys ja käytännöllisyys: ”Hän ei ole tuhlari. Valtaosan siitä, mitä nainen tarvitsee, hän tekee itse, ja hän jopa laittaa itse omat hiuksensa.”
Leopold-isä vastusti avioliittoa, mutta hänen oli myönnettävä, että Constanze oli säästäväinen.
Oltuaan illallisella tuoreen avioparin luona hän totesi, että ”ateria ei ollut liian yltäkylläinen eikä niukka. Mitä tulee ruokaan ja juomaan, taloudenpito näyttää hyvin järkevältä.”
Rahat hupenivat nopeasti
Constanze sai pian huomata, että hänen aviomiehensä ei ymmärtänyt tuon taivaallista rahasta.
Mozart eli jatkuvasti yli varojensa ja kerjäsi vähän väliä kirjeissä rahaa ystäviltään ja tuttaviltaan kustantaakseen huikentelevaisen elämänsä.
Suuri osa rahoista upposi asuntoon, jonka 500 guldenin vuosivuokra vastasi keisarillisen hovin virkamiehen vuosipalkkaa. Joinakin vuosina vuokra nieli yli puolet Mozartin tuloista.
Mozartilla oli myös ”miesluola”, johon hän hankki kalliin biljardipöydän, ja lisäksi hän piti kuusivaljakon vetämiä vaunuja.
Kun joku huomautti hänelle, että kuusivaljakko oli sovelias vain ruhtinaille, hän vastasi ilkikurisesti: ”Toki, jos ne olisivat hevosia. Nämä ovat poneja, eikä niistä ole sääntöjä!”
Mozart rakasti kalliita vaatteita, jalokiviä ja uhkapelejä. Constanze saattoi vain seurata kauhuissaan sivusta, miten hänen miehensä tuhlasi avioparin vähiä rahoja.
Mozart selitti vaimolleen, että tuhlaavaisuus oli osa tietoista strategiaa: ”Tärkeintä on se, ettei vaikuta pihiltä, sillä silloin ei ole mitään mahdollisuuksia. Onni suosii rohkeaa!”
Onni ja menestys antoivat kuitenkin odottaa itseään, ja sillä välin Mozartin perhe eli köyhyydessä kädestä suuhun.
”Jos en ansaitse mitään ja joudun näkemään nälkää, olkoon niin!” Mozart
Mozartien vaikeat vuodet
Tilannetta vaikeutti entisestään se, että Mozartin suosio oli laskussa. Hänen sävellyksistään oli tullut wieniläisyleisölle aivan liian edistyksellisiä.
Keisarin arvio Ryöstö seraljista -oopperan ensi-illasta vuonna 1782 enteili jo tulevaa: ”Musiikkinne on liian kaunista meidän korvillemme, rakas Mozart! Ja siinä on aivan liikaa nuotteja!”
Yleisön tavoin Constanzekin piti enemmän ”varhaisesta Mozartista” ja tämän kepeistä melodioista, jotka saivat koko Wienin hyräilemään mukana.
Mozartille säveltämisessä ei ollut kyse pelkästään mausta vaan myös rahasta. Suuri osa hänen tuloistaan oli peräisin musiikkikustantajilta, jotka myivät nuotteja musiikinystäville eri puolilla Eurooppaa.
Kustantaja Franz Anton Hoffmeister kehottikin Mozartia kuuntelemaan asiakkaiden toiveita.
”Jos en ansaitse rahaa, en voi julkaista sävellyksiänne”, Hoffmeister vetosi, mutta Mozart ei enää halunnut säveltää yleisöä kosiskelevaa musiikkia:
”Jos en ansaitse mitään ja joudun näkemään nälkää, olkoon niin!”
Vastoinkäymiset seurasivat toisiaan Mozartien elämässä. Rahapulan lisäksi nuoripari joutui kohtaamaan paljon surua.
Heidän esikoisensa kuoli vain parin kuukauden ikäisenä punatautiin. Vuonna 1784 parille syntyi potra Karl Thomas -poika, mutta perheen kolme seuraavaa lasta kuolivat vauvoina.
Mozart pakeni surua säveltämiseen, ja Constanze joutui huolehtimaan perheestään yksin vaikka hän oli lähes koko ajan raskaana ja sairasteli lisäksi jatkuvasti.
Hänen jalkoihinsa nousi kävelemistä vaikeuttavia vesirakkuloita, mutta hän piti silti urheasti yllä kunniallisia kulisseja vaikkei useinkaan tiennyt, millä seuraavan kuukauden vuokra maksettaisiin.
Joskus Constanze joutui jopa panttaamaan korujaan. Kuka tahansa olisi ymmärtänyt, jos hän olisi saanut tarpeekseen miehestään ja avioliitostaan.

Mozart asui kuollessaan perheineen Wienissä osoitteessa Rauhensteingasse 8. Asunnossa oli kuusi huonetta, kaksi keittiötä ja pari kamaria. Rakennus purettiin vuonna 1847.
Uskottomuus ja epäilykset piinasivat
Kesällä 1791 Constanze odotti jälleen kerran lasta. Kyseessä oli hänen seitsemäs raskautensa kahdeksassa vuodessa, ja taas kerran hän oli sairaana.
Mozart lähetti vaimonsa terveyskylpylään saksalaiseen Badenin kaupunkiin, kuten usein ennenkin mutta nyt Constanze ei ollut yksin, sillä Mozart oli vaatinut nuorta avustajaansa Franz Süssmayriä matkustamaan kylpylään vaimonsa seuraksi.
Constanzesta se oli omituista, sillä Mozart oli mustasukkainen ja muistutti kirjeissään vaimoaan moraalista:
”Naisen on aina käyttäydyttävä kunniallisesti. Jos hän ei tee niin, ihmiset alkavat juoruilla. Rakkaani, anna anteeksi suoruuteni, mutta se on mielenrauhani ja onnemme ehdoton edellytys!”
Mozart itse ei todellakaan ollut mikään pyhimys. Constanze oli lähes kymmenen avioliittovuoden aikana tottunut huhuihin miehensä uskottomuudesta.
Wienissä ei ollut montakaan naista, jolla ei olisi väitetty olleen suhdetta Mozartiin.
Mozart ei kieltänyt nauttivansa lihan iloista, mutta hän vakuutti Constanzelle olevansa uskollinen. Ja jos hän joskus hairahtuisi, hän ei salaisi sitä, koska ”miehelle on luonnollista erehtyä”.
Mozartin kirjeet osoittavat, etteivät läheskään kaikki suhteet jääneet pelkkien huhujen asteelle. Esimerkiksi paronitar von Waldstättenille hän kirjoitti:
”Siitä lähtien, kun näin Teidän Armonne baletissa niin kauniina, sieluni ei ole saanut rauhaa! Mutta voi! Kuka koputtaa olkapäähäni ja lukee kirjeeni? Oi ja voi! Tietysti vaimoni!”

Håvard Stensvold linnustaja Papagenona ja Ann-Helen Moen Paminana. Taikahuilu-oopperan ensi-illassa vuonna 1791 Papagenoa esitti Emanuel Schikaneder.
”Mozartin musiikki rikkoi sovinnaisuuden rajoja”
Oopperalaulaja ja Trondheimin yliopiston apulaisprofessori Håvard Stensvold on työssään perehtynyt Mozartiin ja ajatuksiin tämän musiikin taustalla.
Wolfgang Amadeus Mozart yhdistetään yleensä taidemusiikkiin ja klassisiin ooppera-aarioihin.
Aikalaisilleen hän oli kuitenkin radikaali, jonka ajatuksia pidettiin jopa vaarallisina, kertoo norjalainen ooppera-laulaja, bassobaritoni Håvard Stensvold.
Stensvold on opiskellut Tanskan kuninkaallisessa ooppera-akatemiassa Kööpenhaminassa ja esiintynyt muun muassa Papagenona Mozartin Taikahuilu-oopperassa, Figaron ja Don Giovannin rooleissa sekä Guglielmona oopperassa Così fan tutte.
”Mozart oli aikaansa edellä etenkin oopperoidensa aiheiden suhteen”, Stensvold toteaa. ”Siihen saakka oopperat olivat kertoneet Kreikan jumalista ja mytologian hahmoista – kuten Mozartinkin varhaiset teokset. Tavattuaan libretisti Lorenzo da Ponten Mozart tajusi voivansa itse valita aiheensa ja hän alkoi säveltää oopperoita tavallisista ihmisistä, kuten Figarosta ja Don Giovannista.”
”Mozartia arvosteltiin sen vuoksi kiivaasti”, Stensvold kertoo. ”Esimerkiksi Figaron häät perustuu ranskalaisen Pierre Beaumarchais’n Ranskassa kiellettyyn kohunäytelmään. Oli ennenkuulumatonta kirjoittaa palvelusväen kapinasta aatelistoa vastaan. Mozart käsitteli aiheita, joihin muut eivät uskaltaneet kajota. Lisäksi hän kirjoitti oopperoita saksaksi, kun oopperan kieli oli perinteisesti aina ollut italia. Esimerkiksi kelpaa vaikkapa Ryöstö seraljista, joka sijoittuu haaremiin!”
Kenties kuuluisimman oopperansa Taikahuilun Mozart kirjoitti yhdessä runoilija ja teatterinjohtaja Emanuel Schikanederin kanssa.
Schikaneder istui puutarhapaviljongissa kirjoittamassa librettoa eli oopperan tekstiä Mozartin työstäessä samaan aikaan oopperan musiikkia. Välillä he vertailivat aikaansaannoksiaan – usein samppanjalasillisten ääressä.
Mozartin tulkitsijana ja yliopiston apulaisprofessorina Stensvold tuntee säveltäjän paremmin kuin useimmat muut, mutta mestarin nerous tekee häneen silti yhä vaikutuksen: ”Mozart sävelsi teoksensa valmiiksi päässään soitinnusta myöten. Loppu oli tietokonetermein ilmaistuna pelkkää leikkaamista ja liimaamista. Musiikki oli valmiina, se piti vain tulostaa.”
Mozart kirjoitti teostensa partituureja esimerkiksi biljardipelin lomassa tai jutellessaan ystäviensä kanssa, Stensvold nauraa. ”Toisin kuin vaikkapa Beethoven, hän ei istunut pianon ääressä säveltämässä. Hänellä oli uskomaton muisti. Tuntuu ihmeelliseltä, että joku pystyi ajattelemaan kokonaisen sävellyksen!”
”Tiedän kuolevani pian”
Constanzen ollessa Badenissa kesällä 1791 Mozart kirjoitti tälle lähes päivittäin eikä jättänyt käyttämättä ainuttakaan tilaisuutta piikitellä Süssmayriä, jota hän kutsui ”Snaiksi” ja ”hovinarrikseni”.
Hän päätti usein kirjeensä sanoihin: ”Potkaise Snaita puolestani. On parempi kurittaa häntä liikaa kuin liian vähän.”
Wienissä huhuttiin Süssmayrin olevan Constanzen tulevan lapsen isä ja Mozartin olevan perillä asiasta.
Olipa huhuissa perää tai ei, Badenissa vietetyt viikot ja Mozartin jatkuva iva ovat epäilemättä olleet Süssmayrille yhtä piinaa.
Heinäkuussa 1791 Süssmayr ja Constanze palasivat Wieniin, sillä Constanzen synnytyksen aika läheni. Lapsi oli poika, ja hän sai nimen Franz Xaver Wolfgang. Isyyskysymyskin ratkesi omia aikojaan.
”Tiedän säveltäväni musiikkia omaa kuolemaani varten!” Mozartilta tilattiin sielunmessu.
Mozartin suvussa esiintyi perinnöllistä korvan epämuodostumaa, jollainen oli sekä säveltäjällä että hänen pojallaan.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Mozart uskoutui vaimolleen kävelyllä: ”Tiedän kuolevani pian. Joku on antanut minulle acqua toffanaa [arsenikkia sisältävää mikstuuraa] ja laskenut tarkan kuolinhetkeni. Siksi he ovat tilanneet minulta sielunmessun. Tiedän säveltäväni musiikkia omaa kuolemaani varten!”
Vähän ennen Mozartin synkkää paljastusta perheen luona oli vieraillut salaperäinen mustiin pukeutunut mies – tai niin Constanze myöhemmin väitti.
Synkkäilmeinen vieras oli sanonut: ”Minulla on teille viesti hyvin ylhäiseltä herralta. Hänelle hyvin rakas henkilö on kuollut ja hän pyytää teitä säveltämään hänelle sielunmessun.”
Ainaisen rahapulan piinaama Mozart oli ottanut toimeksiannon vastaan, ja vähän myöhemmin hän oli Constanzen mukaan sairastunut.
Säveltäjän nivelet turposivat, ja niitä alkoi särkeä. Constanze oli hoitanut miestään hautomalla tämän särkeviä niveliä ja ommellut tälle löysän yöpaidan, jotta kiristävä kangas ei ärsyttäisi särkeviä jäseniä.
Mozart jatkoi sairaudestaan huolimatta säveltämistä. Constanzen mukaan hän halusi pakonomaisesti saada Requiemin valmiiksi ennen kuin aika loppuisi.

Panhuilu on 6 000 vuotta vanha soitin. Taikahuilussa sen soitto torjuu vaaroja ja lepyttää vihollisia.
Kaksi miestä epäilyjen kohteena
Kun Mozart kesken päiväkävelyn kertoi vaimolleen myrkystä ja uhkaavasta kuolemastaan, Constanze piti ajatusta naurettavana, mutta vuosien mittaan hän alkoi pitää miehensä pelkoa oikeutettuna.
Mozartin ympärillä liikkui ”ihmisiä, joita hän pelkäsi ja jotka halusivat hänelle pahaa”, Constanze Mozart väitti ja kohdisti syyttävän sormensa keisarin hovikapellimestariin Antonio Salieriin.
Mozart oli paljastanut kirjeissä isälleen epäilevänsä, että Salieri yritti sabotoida hänen uraansa, mutta hän ei koskaan perustellut epäilyksiään tarkemmin.
Salieri kuoli vuonna 1825, ja hän joutui kuolemaansa asti puolustautumaan sitkeiltä huhuilta, joiden mukaan hän oli raivannut lahjakkaan kilpailijansa tieltään silkasta kateudesta.
Historioitsijat eivät ole löytäneet minkäänlaisia viitteitä Salierin pahoista aikeista. Jos hovikapellimestari ei murhannut Mozartia, tarjolla oli toinenkin ehdokas: virkamies Franz Hofdemel.
Tieto Mozartin kuolemasta oli hädin tuskin alkanut levitä Wienissä, kun naapurit kuulivat Hofdemelin pariskunnan asunnosta huutoja.
”Mittani on täynnä ja kaikki toivo on mennyttä. Haluan kuolla! Kukaan muu ei sinua saa, nainen! Sinä kuolet myös!” Virkamies Franz Hofdemel päivä Mozartin kuoleman jälkeen.
Kyseessä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun keski-ikäinen Franz Hofdemel ja hänen nuori Magdalena-vaimonsa riitelivät, mutta nyt riita kuulosti tavallista rajummalta.
Wieniläisen naistenlehden mukaan naapurit kuulivat Hofdemelin karjuvan: ”Mittani on täynnä ja kaikki toivo on mennyttä. Haluan kuolla! Kukaan muu ei sinua saa, nainen! Sinä kuolet myös!” Sitten huuto äkisti loppui.
Huolestuneet naapurit kutsuivat paikalle lukkosepän, joka avasi Hofdemelien asunnon oven. Asunto oli kauttaaltaan veressä, ja Magdalena makasi lattialla kasvoissaan ja kaulassaan syviä viiltohaavoja.
Huoneen toisella puolella virui Franz Hofdemel kurkku auki viillettynä, partaveitsi yhä kädessään.
Tapahtumien kulku vaikutti selvältä: Franz Hofdemel oli hyökännyt vaimonsa kimppuun partaveitsellä ja surmannut sen jälkeen itsensä.
Pariskunnan yhteys Mozartiin selvisi nopeasti: Franz Hofdemel oli yksi säveltäjän lukuisista velkojista, ja 23-vuotias Magdalena Hofdemel oli ollut tämän soitto-oppilas.
Grätzer Zeitung -sanomalehti puki otsikossaan sanoiksi sen, mistä koko Wien kuiski: ”Mustasukkaisuus johti itsemurhaan”.
Wienissä kaikki tiesivät, että Mozart hyväksyi oppilaikseen vain naisia, joihin hän tunsi vetoa.
Säveltäjällä ja Magdalena Hofdemelillä oli ollut suhde, ja saatuaan sen selville Hofdemel oli tappanut kilpailijansa, yrittänyt tappaa vaimonsa ja tehnyt itsemurhan.
Magdalena Hofdemel jäi henkiin, mutta hän ei koskaan puhunut tragedian syistä.

Kondiittori Paul Fürst loihti Mozartin kuoleman satavuotisjuhlan kunniaksi taivaallisen suklaakonvehdin.
Kuolema kasvatti Mozartin suosiota
Leskeksi jäänyt Constanze Mozart joutui tekemään kaikkensa pystyäkseen ruokkimaan kaksi poikaansa. Uhrautuvasta perheenäidistä kehittyikin lyhyessä ajassa ovela liikenainen.
Constanze tapasi musiikkikustantajia ja kertoi näille salaperäisestä muukalaisesta, joka oli tilannut hänen mieheltään Requiemin, sekä siitä, miten hänen miehensä oli uhrannut viimeiset voimansa saadakseen sävellyksen valmiiksi.
Constanze jätti kertomatta, että Franz Süssmayr oli itse asiassa säveltänyt Requiemin valmiiksi. Sureva leski tajusi, ettei ”avustajan viimeistelemä” kuulostanut ollenkaan niin myyvältä kuin ”Mozartin viimeinen sävellys”.
Requiemin nuottien myyntitulot sekä keisarin myöntämä eläke ratkaisivat Constanze Mozartin rahahuolet.
Hän lähti myös laajalle konserttikiertueelle, jolla hän itse soitti klaveeria ja Karl ja Wolfgang lauloivat. Kolmikko menestyi hyvin, ja Constanze ansaitsi yhdestä konsertista jopa 1 700 guldenia.

Mozartin pojat Wolfgang ja Karl esiintyivät vuosien ajan eri puolilla Eurooppaa yhdessä äitinsä kanssa.
Kun pikku Wolfgang lauloi Prahan kansallisteatterissa Papagenon aarian isänsä Taikahuilu-oopperasta, yleisö liikuttui kyyneliin.
Eräs kriitikko kirjoitti kirkkaan ja lapsenomaisen laulun tuoneen ”sekä iloa että surua prahalaisyleisölle, joka oli lähes palvonut pojan isää.”
Constanze Mozart nosti kolmessa vuodessa miehensä sävellykset taas suosioon. Mozart oli viimeisinä vuosinaan ollut painumassa unohduksiin, mutta nyt hän oli taas musiikin supertähti.
Mozartin musiikki tuotti suuria summia. Esimerkiksi Preussin kuningas osti kahdeksan alkuperäistä partituuria 3 600 guldenilla, ja musiikkikustantajat lunastivat loput Constanzen hallussa olleet sävellykset 10 000 guldenilla.
Siitä huolimatta Constanze väitti kuolemaansa asti, ettei hän ollut koskaan rikastunut miehensä musiikilla: ”Kaikki oopperat annettiin pois tai varastettiin. Loput myytiin pikkurahalla.”
Constanze Mozart muutti noihin aikoihin Wienissä asuneen tanskalaisen diplomaatin Georg Nikolaus von Nissenin luo.
Tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, sillä Constanze ei halunnut virallistaa parin suhdetta. Ilmeisesti hänen konserttikiertueensa tuottivat paremmin, kun hänet tunnettiin Mozartin leskenä.
Mozartin avustaja Franz Süssmayr vaipui yhä syvemmälle alkoholismiin ja köyhyyteen.
Huhut Mozartin epäilyttävästä kuolemasta lisääntyivät säveltäjän suosion kasvaessa, ja pahat kielet väittivät Süssmayrin kerran spekuloineen, että Constanze tiesi miehensä suosion kasvavan tämän kuoleman jälkeen.
Süssmayr ei koskaan valottanut epäilyksiään Constanzen ratkaisuista, ja hän kuoli vuonna 1803 vain 37-vuotiaana.
Epäillyt saivat synninpäästön

Antonio Salieri - SYYTÖN
Epäilykset kohdistuivat Salieriin, joka yritti 73-vuotiaana katkaista murhahuhuilta siivet: ”Vakuutan kunniani kautta, etteivät nuo hullut huhut ole totta. Tiedätte varmasti, mihin viittaan – että minä muka myrkytin Mozartin.” Salierilla ei ollut syytä kateuteen, sillä hän oli elinaikanaan Mozartia suositumpi.

Franz Hofdemel - SYYTÖN
Ei tiedetä, uskoiko Hofdemel oikeasti vaimollaan olevan suhde Mozartiin, mutta kerrotaan, että Beethoven kieltäytyi myöhemmin soittamasta Magdalena Hofdemelin seurassa, koska tämä oli ollut Mozartin rakastajatar. Hofdemelillä oli talousvaikeuksia ja hän poti masennusta, mikä saattaa selittää hänen itsemurhansa.

Franz Süssmayr - SYYTÖN
Suhde raskaana olleeseen Constanze Mozartiin kylpylälomalla vuonna 1791 vaikuttaa epätodennäköiseltä. Constanze ei juuri pitänyt yhteyttä Süssmayriin tämän viimeisteltyä Requiemin. Süssmayr saavutti menestystä säveltäjänä ja toimi Burgtheaterin kapellimestarina Wienissä, mutta alkoholismi tuhosi hänen uransa.

Constanze Mozart - SYYTÖN
Kukaan ei hyötynyt Mozartin kuolemasta yhtä paljon kuin hänen leskensä. Arvostettu itävaltalainen lääkäri Guldener von Lobes kuitenkin totesi niin monien vierailleen sairaan Mozartin luona, että ”myrkytysoireet eivät olisi jääneet heiltä huomaamatta”. Constanze oli joko erittäin kylmäverinen murhaaja – tai hän oli viaton.
Sielunmessu säveltäjänerolle
Constanze Mozart avioitui von Nissenin kanssa kymmenen vuoden avoliiton jälkeen. Taiteilijaelämä Wienissä vaihtui kunnialliseen elämään Kööpenhaminassa, jossa von Nissen työskenteli lehti- ja kirjasensorina.
Virka teki hänestä epäsuositun kulttuurieliitin keskuudessa, mutta ehkä Constanze sai lohtua Kuninkaallisen teatterin Mozart-esityksistä.
Requiemia esitettiin Kööpenhaminassa useita kertoja vuosina 1810–20, ja sitkeät huhut säveltäjän kuolemasta kantautuivat sinne asti: Kuka oli sielunmessun tilannut muukalainen? Sävelsikö Mozart teoksen omiin hautajaisiinsa?

Mihin Mozart oikein kuoli?
Mozart teki paljon töitä ja juhli ankarasti. Hänen elintapansa eivät kuitenkaan selitä, miksi hän eli vain 35-vuotiaaksi, kun wieniläiset elivät keskimäärin kymmenen vuotta pitempään.
Monet Mozartin oireista juuri ennen hänen kuolemaansa viittaavat myrkytykseen, mutta koska hänen ruumiinsa on kadonnut joukkohautaan Wienin Sankt Marxin hautausmaalle, mahdollista rikosta ei voida todistaa.
Mozartin elämäkerturi Franz Niemetschek (1766–1849) ei ottanut kantaa tämän kuolinsyyhyn vaan totesi, että ”lääkärit olivat diagnoosista erimielisiä”.
Mozart sairasteli koko ikänsä. Lapsena hän poti isorokon, lavantaudin, streptokokkitulehduksia ja mahavaivoja.
Kuolemaan johtaneet oireetkin on kirjattu tarkkaan muistiin: Mozartilla oli korkea kuume, ihottumaa ja särkyä ja turvotusta etenkin käsien ja jalkojen nivelissä.
Oireet saattoivat johtua myrkytyksestä, mutta nykylääkärien mukaan ne voivat viitata myös streptokokkibakteerin aiheuttamaan akuuttiin munuaisvaurioon.
Tätä diagnoosia vastaan sotii kuitenkin Mozartin ruskehtava oksennus, joka saattoi olla merkki vuotavasta mahahaavasta tai reaktio sen ajan hoitomenetelmiin.
Oksennuslääkkeitä ja suoneniskentää pidettiin 1700-luvulla yleishoitoina, ja niillä hoidettiin myös Mozartia. Oksennuslääke yhdistettynä suoneniskentään on hyvinkin voinut heikentää jo valmiiksi voipuneen säveltäjän tilaa entisestään.
Olisi kohtalon ivaa, jos lääkärit olisivat tappaneet Mozartin hoidoillaan. Säveltäjän kuolinsyy on kuitenkin yhä mysteeri.
Hikitauti
Korkea kuume ja siihen liittyvä ihottuma diagnosoitiin 1700-luvulla usein ”hikitaudiksi”. Nykylääketiede ei hikitautia tunne.
Elohopea
Mozartilla on voinut olla kuppa, jota hän on yrittänyt hoitaa liian suurilla määrillä elohopeaa.
Streptokokki
Nivelten särky ja turvotus viittaavat bakteeritulehdukseen.
Mahahaava
Ruskehtava oksennus voi olla vuotavan mahahaavan oire.
Munuaisvaurio
Kivut ja nestepöhö ovat merkkejä munuaisvauriosta.
Jälkikirjoitus:
Requiemin tilannut mustapukuinen mies ei ollut kuoleman airut vaan kreivi Franz von Walseggin palvelija.
Kreivi tilasi sielunmessun vaimonsa kuoleman muistoksi, ja hän halusi esittää sen omana sävellyksenään tehdäkseen vaikutuksen ystäviinsä, mihin Mozart suostui.
Constanze Mozart kuoli 80-vuotiaana Salzburgissa Itävallassa vuonna 1842.