Jesuiittojen perustamassa Collège de Clermontin oppilaitoksessa Pariisin sydämessä pidettiin normaalisti yllä kovaa kuria ja järjestystä, mutta eräänä talvisena iltana vuonna 1704 opinahjon makuusalissa vallitsi kaaos.
Kaksikymmentäkahdeksan poikaa säntäili sinne tänne ja availi kaappeja ja laatikoita. Heidän yömyssynsä, jotka olivat kylminä talviöinä todella tarpeen, olivat kadonneet. Kun päähineitä ei löytynyt mistään, poikien oli lopulta kömmittävä pettyneinä sänkyyn – aamulla heitä odottaisi ankara nuhtelu.
Yhtäkkiä jotkut huomasivat, että yhdellä pojista myssy olikin visusti päässä. Kun paikalle kutsuttiin opettaja, poika tunnusti, että hän oli paitsi vienyt kaikkien muidet myssyt, myös heittänyt ne pois.
”Vaikka eläisit vanhaksi kuin Metusalem, et koskaan tule olemaan vahvempi, rohkeampi tai viisaampi kuin nyt.” Pariisilainen varas vuonna 1711
Yömyssyvarkaudesta alkoi tuolloin 11-vuotiaan Louis Dominique Garthausenin, viinikauppiaan pojan, pitkä ura rikollisena.
Louis tuli sittemmin tunnetuksi nimellä Cartouche, joka juontui hänen saksalaisesta sukunimestään, ja rikollisura vei hänet aina Pariisin alamaailman huipulle asti.
Pariisi oli varkaiden paratiisi
Pian myssyvarkauden jälkeen Cartouche lopetti koulun ja alkoi viettää aikaansa rikollispiireissä, missä nuorukainen niitti mainetta pelottomuudellaan ja oveluudellaan.
”Vaikka eläisit vanhaksi kuin Metusalem, et koskaan tule olemaan vahvempi, rohkeampi tai viisaampi kuin nyt,” eräs vanhempi varas totesi 18-vuotiaalle Cartouchelle.
Pian Cartouche johti jo 200 konnan rikollisliigaa.
”Isken tämän myrkytetyn tikarin kylkiluidesi väliin niin varmasti kuin nimeni on Cartouche.” Louis Dominique Garthausen (Cartouche), noin vuonna 1720
Cartouchen liigalla piti kiirettä. Aurinkokuninkaan, Ludvig XIV:n, aikana Ranska oli Euroopan ehdoton suurvalta, ja valtakunnan pääkaupunki Pariisi oli mantereen toiseksi suurin kaupunki.
Ranskan porvaristolla riitti rahaa, mikä loi myös Cartouchen joukkiolle tuottoisat ansaintamahdollisuudet. He murtautuivat tämän tästä uusrikkaiden koteihin, ja tarvittaessa roistot olivat valmiita jopa ryöstömurhiin. Heiltä eivät olleet turvassa edes kirkonmiehet.
Eräänä päivänä Cartouche ryösti apotin eikä malttanut olla samalla pilailematta poliisin kustannuksella.
Ennen kuin apotti ehti poliisin puheille, Cartouche lähetti virkavallalle nimettömän kirjeen.
Kirjeessä kerrottiin, että Cartouche oli murhannut apotin ja varastanut tämän identiteetin. Poliisi meni lankaan ja vangitsi apotin heti, kun tämä ilmestyi ilmoittamaan ryöstöstä. Huijaus paljastui vasta useiden päivien päästä.
Roisto vaati palkkiota itsestään
Cartouche ei säikähtänyt, vaikka poliisi lupasi hänen kiinniotostaan palkkion – sen sijaan hän marssi itse poliisin luo lunastamaan sen.
Kun vastassa ollut komisario epäröi, Cartouche veti veitsen esiin ja määräsi tämän maksamaan: ”Tai isken tämän myrkytetyn tikarin kylkiluidesi väliin niin varmasti kuin nimeni on Cartouche.”
Komisario maksoi palkkion aikailematta.
Kun Cartouche lopulta saatiin telkien taakse, hän onnistui pakenemaan Pariisin mittavan viemäriverkoston kautta. Siihen kuitenkin päättyi ryövärikuninkaan hyvä onni.
Kun hän oli nousemassa maan kamaralle, hän kohtasi koiran, joka alkoi haukkua. Koiran omistaja hälytti paikalle poliisin, ja Cartouche pantiin rautoihin.
Pakoyritys tyssäsi peitseen
Pako päättyi olohuoneeseen
Cartouche pakeni sellistään kaivautumalla Pariisin viemäriverkostoon. Pyrkiessään ylös viemäristä hän päätyi erään laatikonvalmistajan taloon.
Koira paljasti karkurin
Talon palvelijatar heräsi kovaääniseen haukkuun. Hän lähti katsomaan, mitä oli tekeillä, ja kauhistui kohdatessaan vankikarkurin.
Cartouche jäi kiikkiin
Palvelijattaren huuto herätti talon isännän, joka säntäsi paikalle. Hän uhkasi Cartouchea peitsellään, kunnes poliisi saapui pidättämään tämän.
Tällä kertaa Cartouche ei päässyt pakoon. Marraskuun 26. päivä 1721 hänet tuomittiin kuolemaan. Seuraavana päivänä kello 17 hänet vietiin teloituspaikalle.
Cartouchella oli vielä yksi temppu hihassaan. Teloituslavalla hän ilmoitti paljastavansa kaikki rikoskumppaninsa, mutta koska lista oli niin pitkä, teloitus olisi siirrettävä seuraavaan päivään.
Sadat pariisilaiset saapuivat katsomaan, kun Cartouche kuoli teilauspyörällä.
Seuraavana iltapäivänä Cartouche teilattiin. Heti kun roistokuningas oli kuollut, pyövelin apulainen raahasi ruumiin pois. Seuraavina päivinä hän esitteli ruumista kaikille, jotka olivat valmiit maksamaan muutaman lantin nähdäkseen Pariisin kuuluisimman varkaan.