Nelikuinen bolognalaispoika Edgardo Mortara sairastui äkillisesti talvella 1851. Eräänä päivänä hänen tilansa huononi, ja perheen palvelustyttö Anna Morisi, joka hoiti poikaa tuolloin yksin, luuli hänen kuolevan.
Morisi oli harras katolilainen, ja hän pelkäsi pojan sielun puolesta, jos tämä kuolisi ilman kastetta. Niinpä hän päätti hädissään antaa pojalle hätäkasteen.
”Kastan sinut Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen”, Morisi lausui ja tiputti pari vesipisaraa vauvan päähän. Nyt poika pääsisi taivaaseen, hän iloitsi.
Pikku Edgardo parani kaikkien riemuksi sairaudestaan, ja salainen hätäkaste painui vähitellen unohduksiin. Kaikki eivät kuitenkaan unohtaneet.
Juutalaisia siedettiin vaivoin
Kuusi vuotta myöhemmin, 23. kesäkuuta 1858, Mortaran perheen kodin ulko-oveen koputettiin illan jo pimettyä.
Oven takana seisoi ryhmä paavillisen poliisin edustajia, jotka kyselivät Edgardon kasteesta. Anna Morisin hyvää tarkoittanut teko ei ollutkaan ollut niin viaton kuin hän oli kuvitellut.
Edgardon vanhemmat Salomone ja Marianna sekä heidän kahdeksan lastaan olivat juutalaisia, mutta heidän kotikaupunkinsa Bologna kuului Keski-Italiassa sijaitsevaan paavin hallitsemaan Kirkkovaltioon.
Juutalaisia kyllä siedettiin Kirkkovaltiossa, mutta heidän piti noudattaa tiukkoja sääntöjä eivätkä he esimerkiksi saaneet palkata kristittyä palvelusväkeä.
Kristityt palvelijat olivat kiellosta huolimatta enemmän sääntö kuin poikkeus, sillä toisin kuin juutalaiset, katoliset palvelijat saivat työskennellä myös sapattina.
Kiellon rikkominen oli niin yleistä, ettei siitä yleensä rangaistu. Sitä katolinen kirkko ei sen sijaan suvainnut, että kristityt lapset varttuivat juutalaisissa kodeissa.
Kun Bolognan inkvisiittori Pier Feletti kuuli Edgardon kasteesta, hän ryhtyi toimeen.