Kelpo katsaus sarjamurhaajien mieleen
Netflix-sarja ”Mindhunter” on kiitettävän veretön kuvaus USA:n pahimmista sarjamurhaajista kerrottuna kahden murhaajien ajattelusta kiinnostuneen FBI-agentin kautta.
Sarjassa kaksi FBI-agenttia yrittää kurkistaa sarjamurhaajien mieleen ymmärtääkseen näiden ajattelua.
John Douglas ja Robert Ressler johtivat 1970- ja 1980-luvuilla FBI:n erikoisyksikköä, joka alkoi ensimmäisenä laatia psykologisia profiileja Yhdysvaltojen pahamaineisimmista sarjamurhaajista.
Työparin lähtökohtana oli ajatus, että murhaajan kiinni saamiseksi pitää ensin ymmärtää murhaajan mieltä, ja he haastattelivat sitä varten vankiloissa 36:ta kuuluisaa sarjamurhaajaa Ted Bundysta Edmund Kemperiin.
Douglasin ja Resslerin työ mullisti FBI:n tutkintamenetelmät, ja sen pohjalta on syntynyt myös suosittuja sarjamurhaajaelokuvia, kuten Uhrilampaat ja Seitsemän.
Netflix-sarjassa Mindhunter ohjaaja David Fincher kuvaa Douglasin ja Resslerin uraauurtavaa työtä kaksikon profiloidessa tunnettuja yhdysvaltalaisia sarjamurhaajia.
Sarjan FBI-agentit ovat nimeltään Holden Ford ja Bill Tench, ja heidän roolihahmojensa esikuvana on todellisuuden FBI-agenttikaksikko.
Mindhunteria tehtiin vain kaksi kautta, mutta sen 19 jaksoa kuuluvat rikosgenren ehdottoman kärkeen – ja ovat loistava esimerkki siitä, että katsojan voi saada värähtämään inhosta muutenkin kuin mässäilemällä raaoilla murhilla.
Nekrofiliaa ja silpomista
Mindhunter perustuu John Douglasin kirjaan Mindhunter: Inside the FBI’s Elite Serial Crime Unit. Douglas on myös toiminut sarjan neuvonantajana, ja monet dialogit ovat suoraan hänen omista muistiinpanoistaan ja muistoistaan.
Sen ansiosta sarjan keskiössä olevat keskustelut vankilassa istuvien sarjamurhaajien kanssa tuntuvat aidoilta ja sarja välttää kömpelöt Hollywood-kliseet.
Mitään ”hyvä poliisi, paha poliisi” -leikkejä ei käydä, eivätkä kaikki sarjamurhaajat ole yli-ihmiskompleksin riivaamia.
Sarja: Agentin poika sekaantuu murhaan
Sarjan toisella kaudella FBI-agentti Bill Tench saa tietää, että hänen adoptiopoikansa on ollut ehkä osallinen pikkulapsen murhaan. Tämä on ollut paikalla, kun vanhemmat pojat ovat murhanneet lapsen.
Totuus: Poika ei osallistunut murhaan
Tosielämän FBI-agentin lapsi ei ollut osallisena murhaan, mutta vuonna 1971 kaksi poikaa surmasi lapsen San Franciscossa.
Elokuvan murhaajat nostattavat kylmät väreet selkäpiihin juuri siksi, että he vaikuttavat ulospäin niin epämiellyttävän normaaleilta. Siinä onkin yksi sarjan tärkeistä pointeista: Pahuus ottaa harvoin irvokkaan hirviön hahmon. Sen sijaan se liikkuu keskuudessamme huomaamatta ja tekemättä itsestään suurta numeroa.
Tästä hyvä esimerkki on sarjamurhaaja Edmund Kemper, joka saa merkittävän roolin FBI-agenttien profilointityössä.
Kemper on hurmaava ja älykäs jättiläinen, joka vaikuttaa lempeältä kuin bernhardinkoira – kunnes hulluus yhtäkkiä pilkahtaa hänen lupsakan naamionsa takaa ja hänen todellinen luonteensa paljastuu.
Kun Edmund Kemper esimerkiksi kertoo, miten hän katkaisi äitinsä kaulan ja harjoitti sen jälkeen nekrofiliaa äitinsä päällä, hän tekee sen rauhallisesti ja normaalilla äänensävyllä ikään kuin kuvailisi leppoisaa kävelyretkeä puistossa.
Sarja: Kaikki kirjoitetaan muistiin
Haastatellessaan murhaajia FBI-agentit kirjoittavat kynät sauhuten muistiinpanoja lehtiöihinsä, ja välillä agentit myös nauhoittavat keskustelujaan vankien kanssa.
Todellisuus: Ei nauhuria haastattelussa
FBI-agenttien Resslerin ja Douglasin mukaan he eivät yleensä tehneet muistiinpanoja ja nauhoittivat vain yhden 36 sarjamurhaajan kanssa tekemistään haastatteluista.
Karmivan Edmund Kemperin tapaaminen vaikuttaa sarjassa agentti Holden Fordiin niin voimakkaasti, että hän saa paniikkikohtauksen. Hänen tosielämän esikuvallaan John Douglasille puolestaan diagnosoitiin myöhemmin traumaperäinen stressihäiriö hänen oltuaan vuosia tekemisissä Yhdysvaltojen pahimpien sarjamurhaajien kanssa.
Mindhunterin toisella kaudella sarja saa uutta nostetta, kun se esittää ankaraa kritiikkiä Yhdysvaltojen rakenteellista rasismia kohtaan. Tällä tuotantokaudella FBI-agentit lähtevät kesällä 1979 Atlantaan, jossa on liikkeellä lastenmurhaaja.
Viranomaiset yrittävät vähätellä murhia, eikä poliisi halua tuhlata resursseja murhiin, joiden uhrit ovat köyhiä ja mustia.
Atlantan lapsimurhat kuvaavat todellisia tapahtumia, ja myös poliisien välinpitämättömyys mustien asuinalueella tehtyjen murhien uhreja kohtaan on totta. Sama oli nähtävissä muun muassa sarjamurhaaja Jeffrey Dahmerin tapauksessa 1990-luvulla. Ilmoituksista huolimatta poliisi ei tutkinut hänen asuntoaan, joka oli täynnä uhrien ruumiinkappaleita, koska hän oli valkoinen mies, joka asui mustassa köyhien korttelissa.
Sarja: Julma sarjamurhaaja vaanii varjoissa
Sarjan toisella kaudella näemme niin sanotun BKT-kuristajan (Bind, Torture, Kill) Dennis Raderin toimivan taustalla.
Todellisuus: BTK pidätettiin vuonna 2005
Valitettavasti Mindhunterista ei tehty kolmatta kautta, joten BKT-kuristajan tarinalle ei siinä saada päätöstä. Todellisuudessa BKT-kuristajaksi kutsuttu sadistinen sarjamurhaaja tappoi vuosikymmenien ajan kunnes jäi lopulta kiinni vuonna 2005. Tuolloin hän oli murhannut ainakin 10 ihmistä.
Sarja porautuu ihmismieleen
The New York Times -lehden arvostelun mukaan ”Mindhunter kertoo enemmän ihmisten pään sisään menemisestä kuin päiden irti leikkaamisesta”. Ja hyvä niin.
David Fincher on onnistunut tekemään Mindhunterista yhden purevimmista ja realistisimmista sarjamurhaajailmiön kuvauksista lähestulkoon ilman yhtäkään veritippaa.
