Karkkimurhaaja iski halloweenina

Poika oli myrkytetty syanidilla, ja poliisi löysi pian myös murha-aseen: joku oli peukaloinut Timothyn Pixy Stix -karamellia ja sekoittanut sen sisältämän karkkijauheen sekaan tappavan annoksen myrkkyä.

Perheen kodissa Deer Parkin kaupungissa Texasissa isä Ronald Clark O’Bryan iski nyrkillä seinään ja karjui:

”Kuka haluaisi tappaa 8-vuotiaan lapsen?!”

Samaa miettivät myös tapauksesta järkyttyneet Deer Parkin ja läheisen Pasadenan asukkaat, kun uutinen pikkupojan kuolemasta alkoi levitä.

Lehdistö risti tuntemattoman tappajan ”The Candymaniksi”, ja poliisi alkoi etsiä murhaajaa kuumeisesti. Hauska halloween oli yhtäkkiä muuttunut Texasissa kuin tosielämän kauhuelokuvaksi.

Kaksi perhettä kiersi ovelta ovelle

Halloweenin vietto oli sujunut 31. lokakuuta vuonna 1974 aivan tavalliseen tapaan Pasadenassa, joka sijaitsee 24 kilometriä Texasin Houstonista kaakkoon.

Kadut olivat täynnä naamiaisasuihin pukeutuneita lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka kiersivät ovelta ovelle keräämässä karamelleja sateen ripsiessä tummalta syystaivaalta.

Myös 8-vuotias Timothy ja 5-vuotias Elizabeth olivat lähteneet isänsä Ronald Clark O’Bryanin kanssa karkki tai kepponen -kierrokselle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun isä oli lähtenyt lastensa kanssa keräämään karamelleja halloweenina. Heidän mukanaan oli myös Ronaldin ystävä Jim Bates ja hänen kaksi lastaan.

Timothyn ja Elizabethin äiti Daynene ei ollut lähtenyt mukaan vaan vietti iltaa ystävänsä kanssa.

Lapset odottivat innoissaan saavansa suut makeiksi. Pienessä perheessä raha oli tiukassa, eikä isällä tuntunut olevan onnea työmarkkinoilla.

Vuosina 1969–1974 Ronald oli vaihtanut työpaikkaa 21 kertaa. Hän ansaitsi nykyisessä työssään Texas State Optical -optikkoliikkeessä 150 dollaria viikossa, millä oli vaikeaa elättää nelihenkistä perhettä.

Hengenravintoa O’Bryanin perheessä sen sijaan riitti, sillä he olivat vakaumuksellisia kristittyjä. Etenkin isä Ronald oli Deer Parkissa tuttu kasvo, sillä hän ylisti jumalaa joka sunnuntai kirkon kuorossa.

Halloween oli kuitenkin perinteisesti pyhitetty pimeyden voimille, ja illan pimetessä naamiaisasuihin pukeutuneiden lasten ja aikuisten karkkipussit alkoivat jo täyttyä. Yhdessä kierroksen viimeisistä taloista ei kuitenkaan vastattu koputuksiin, ja lapset jatkoivat matkaansa. Ronald Clark O’Bryan jäi vielä ovelle.

Hetken päästä Ronald palasi seurueensa luo ja toi mukanaan viisi Pixy Stix -karkkipilliä. Hän kertoi jonkun lopulta tulleen ovelle ja antaneen karamellit. Hän antoi jokaiselle lapselle oman makeisen, ja kun perhe palasi pian kotiin, Ronald antoi vielä viimeisen karkkipillin lapselle, joka pistäytyi kierroksellaan O’Bryanien ovella.

Muutaman tunnin kuluttua Timothy menehtyi ambulanssissa halloweenkierroksen viimeisestä talosta saadun karamellin myrkyttämänä.

Poliisi etsi myrkkymakeisia

Pasadenan poliisi löysi murha-aseen nopeasti: pikku-Timothyn halloweenkierroksellaan saama Pixy Stix -karamellipilli oli sisältänyt niin paljon myrkyllistä syanidia, että sillä olisi voinut tappaa kaksi aikuista ihmistä.

Pillin pää oli niitattu kiinni, mikä osoitti selvästi, että makeista oli peukaloitu ennen kuin se oli joutunut uhrin käsiin. Poliisi käynnisti välittömästi Pasadenassa suuret etsinnät, jotta mahdolliset muutkin myrkytetyt Pixy Stixit löydettäisiin ennen kuin uusia uhreja ilmaantuisi.

Ronald Clark O’Bryanin lapsille antamat loput neljä makeista löydettiin. Myös ne oli suljettu niiteillä, mutta onneksi kukaan muista lapsista ei ollut ehtinyt syödä myrkkyä sisältäneitä karamelleja.

Seuraavaksi poliisi pyysi O’Bryania näyttämään talon, josta hän oli saanut viisi tappavaa Pixy Stixiä.

O’Bryan ei aluksi muistanut, mikä talo oli ollut kyseessä. Tämä herätti poliisin epäilykset, sillä sateen vuoksi hän oli kiertänyt lastensa kanssa vain kahdella kadulla.

Poliisi kiersi O’Bryanin kanssa halloween-illan reitin kolmesti, minkä jälkeen tämä yhtäkkiä muistikin, mistä talosta myrkytetyt makeiset oli annettu. Hän väitti, että talo oli ollut pimeänä mutta hänen soitettuaan ovikelloa joku oli raottanut ovea ja ojentanut hänelle viisi Pixy Stixiä.

Talon omistaja työskenteli William P. Hobbyn lentokentällä lennonjohdossa. Hän oli ollut töissä koko halloweenin ja palannut kotiin kello 23 – useita tunteja myöhemmin kuin hän oli O’Bryanin mukaan antanut ovensuusta myrkytetyt makeiset.

Yli 200 todistajaa vahvisti talon omistajan olleen kyseisenä ajankohtana töissä, ja poliisin epäiltyjen lista lyheni yhteen – Ronald Clark O’Bryaniin.

Henkivakuutukset herättivät epäilyt

Ronald Clark O’Bryaniin kohdistuneet epäilyt vahvistuivat entisestään, kun poliisi alkoi selvittää perheen taloudellista tilannetta ja mahdollinen puistattava motiivi alkoi hahmottua.

O’Bryan oli nimittäin pahoin velkaantunut. Maksettavaa oli kertynyt jo noin 100 00 dollaria, josta osa koostui rästiin jääneistä autolainan lyhennyksistä. Velkoja oli lähettänyt O’Bryanille muistutuksia jo kahdeksan kuukauden ajan.

Ronald Clark O’Bryan oli myös ottanut tammikuussa 1974 molemmille lapsilleen henkivakuutukset, joiden arvo oli lasta kohti 30 000 dollaria. Poliisi alkoi pohtia, olisiko päälle päin puhtoinen kirkkokuorolainen voinut tappaa oman poikansa vain paikatakseen surkeaa taloustilannettaan.

Kun vielä selvisi, että O’Bryan oli yrittänyt lunastaa poikansa henkivakuutusrahat heti aamuyhdeksältä kohtalokkaan halloweenin jälkeen, tapaus alkoi näyttää päivänselvältä – etenkin, kun mies ei ollut edes nähnyt kummempaa vaivaa peitelläkseen suunnitelmaansa.

Velkaantunut perheenisä suoritti iltaopintoja kaupungin kansalaisopistossa, ja hän oli kerran kysynyt tunnilla opettajaltaan:

”Kumpi on tappavampaa, syanidi vai joku muu myrkky?”

Erään houstonilaisen kemikaaleja myyvän yrityksen työntekijä kertoi myös poliisille henkilöstä, joka oli tiedustellut, mistä hän voisi ostaa syanidia.

Todistaja ei pystynyt tunnistamaan Ronald Clark O’Bryania, mutta hän muisti, että miehellä oli ollut yllään sininen haalari. Tämä kuvaus sopi asuun, jota perheenisä oli käyttänyt työssään optikkoliikkeessä.

Poliisilla oli nyt riittävästi todisteita kotietsintäluvan perusteeksi, ja kun he tutkivat O’Bryanien taloa, he löysivät sakset, joissa oli rippeitä myrkytettyjen Pixy Stix -karamellien muovipakkauksista.

”The Candyman” tuomittiin kuolemaan

Ronald Clark O’Bryan pidätettiin 5. marraskuuta 1974, viisi päivää poikansa kuoleman jälkeen. Hän väitti sitkeästi olevansa syytön, mutta todistusaineisto puhui puolestaan.

Heinäkuun 3. päivänä vuonna 1974 valamiehistö tuomitsi yksimielisesti O’Bryanin syylliseksi kahdeksanvuotiaan poikansa Timothyn murhaan. Syyttäjä Mike Hintonin mukaan rangaistuksen tuli olla kovin mahdollinen.

”Emme voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että tämä mies tappoi oman lihansa ja verensä rahan tähden”, syyttäjä sanoi valamiehistölle raivosta vapisten.

Hinton lisäsi vielä:

”Ajatelkaa, miten helppoa hänelle olisi tappaa täysin vieras ihminen rahasta. Olemme hänen potentiaalisille uhreilleen sen velkaa, että poistamme tämän syöpäkasvaimen yhteiskunnasta.”

Valamiehistö ja tuomari vakuuttuivat O’Bryanin syyllisyydestä, ja hänet tuomittiin kuolemaan sähkötuolissa.

Teloitusta lykättiin

O’Bryanin tuomio oli määrä panna täytäntöön 8. elokuuta 1980, mutta hänen asianajajansa onnistui lykkäämään teloitusta useasti valittamalla tuomiosta. Ronald Clark O’Bryan istui lopulta viimeisen ateriansa ääreen 31. maaliskuuta vuonna 1984 Texasin osavaltion vankilan kuolemaantuomittujen osastolla Ellis Unit -yksikössä.

Teloituksissa ei tuolloin enää käytetty sähkötuolia, vaan Ronald Clark O’Bryan sai sen sijaan tappavan ruiskeen. Ennen kuin myrkky annosteltiin, mies lausui viimeiset sanansa:

”Annan anteeksi kaikille – ja tarkoitan todella kaikille – jotka ovat jouduttaneet kuolemaani. Luoja teitä kaikkia siunatkoon.”

Vankilan ulkopuolella oli 300 ihmistä, jotka eivät suinkaan aikoneet antaa anteeksi O’Bryanille. He huutelivat ivallisesti ”trick or treat”, kun tappaja teloitettiin. Joillakin oli jopa itse tehtyjä, suuria Pixy Stix -pillejä rikollisen pilkkaamiseksi.

Pahamaineinen ”Candyman”, jonka syyttäjä Mike Hinton oli todennut ”pilanneen halloweenin koko maailmalta”, oli kuollut.