Yhdysvaltalainen lähetyssaarnaaja John Henry House oli juuri nukahtamaisillaan illalla 4. syyskuuta 1901, kun hän havahtui siihen, että hänen oveensa koputettiin sinnikkäästi. Siellä oli lähetti, joka toi sähkeen.
Sähke sai Housen jähmettymään kauhusta: ”Neiti Stone ja rouva Tsilka siepattu matkalla Banskosta Cuma-ı Balaan ja viety vuorille.”
House johti kristittyjä yhdysvaltalaisia lähetyssaarnaajia Ottomaanien valtakunnassa, ja oli hänen vastuullaan, että 55-vuotias lähetyssaarnaaja ja opettaja Ellen Stone pääsisi vahingoittumattomana takaisin kotiin.
Tilanne ei ollut täysin odottamaton. Ottomaanien valtakunta ei vuonna 1901 ollut enää entisissä voimissaan, ja sen harvoilla jäljellä olevilla eurooppalaisilla alueilla – Albaniassa, Länsi-Makedoniassa ja muualla Balkanilla – vilisi vallankumouksellisia liikkeitä, jotka halusivat eroon turkkilaisesta sulttaanista.
Yksi näistä oli VMRO eli ”Sisäinen makedonialainen vallankumouksellinen järjestö”, joka oli pitkään yrittänyt hankkia rahaa aseisiin ryöstelemällä. Se ei kuitenkaan ollut kovin tuottoisaa ja tahrasi vallankumouksellisten maineen, joten liikkeen johtaja Jane Sandanski päätti sen sijaan siepata jonkun alueen yhdysvaltalaisista lähetyssaarnaajista ja vaatia tästä lunnaita.
Valinta osui Ellen Stoneen.
Ellen Stone oli ”hurjien” vankina:
Maailma seurasi herkeämättä
Sieppaus kiinnosti ympäri maailmaa. Tämä kuva julkaistiin pariisilaisessa lehdessä.
Sieppaus matkalla
Ellen Stone oli matkalla opettajakurssille, kun hänet ja hänen avustajansa, bulgarialaissyntyinen Katerina Tsilka, siepattiin.
Sieppaajat olivat ”hurjia”
Sieppaajat olivat Ellen Stonen mukaan ”parrakkaita, hurjapäisiä, lihaksikkaita ja raskaasti aseistettuja”. Toisin kuin kuvassa, he olivat pukeutuneet sotilaiden tapaan eivätkä suinkaan perinneasuihin.
Sieppaajat pääsivät pälkähästä
Kumousjohtaja Jane Sandanski ja muut sieppaajat Sava Mihailov, Krastjo Asenov ja Hristo Tšernopeev eivät jääneet kiinni eivätkä saaneet rangaistusta. He rahoittivat saamillaan lunnailla kapinaa turkkilaisia vastaan vuonna 1903 vailla menestystä.
- syyskuuta 1901 Sandanski miehineen hyökkäsi Stonen ja tämän bulgarialaisen seuralaisen Katerina Tsilkan kimppuun näiden ollessa Länsi-Traakiassa nykyisen Bulgarian alueella lähellä Makedonian rajaa. Stone ja nuori Tsilka, joka oli raskaana, siepattiin ja vietiin vuorille.
Sieppausten pelättiin lisääntyvän
Housen saama viesti herätti pelkoa alueen lukuisten lähetyssaarnaajien keskuudessa. Tilanne paheni, kun lähetysasemalle saapui kirje, jossa vaadittiin lunnaiksi 25 000 turkkilaista liiraa eli noin 110 000 dollaria. Jos rahoja ei maksettaisi 20 päivän sisään, naiset uhattiin ampua.
Kristitty lehti The Christian Herald julisti: ”Emme epäröi sanoa, että neiti Stone on lunastettava kullalla, maksoi mitä maksoi.”
Muut lähetyssaarnaajat kuitenkin pelkäsivät, että lunnaiden maksaminen johtaisi suoranaiseen sieppausaaltoon, ja niin lehti muutti pian kantaansa.
”Naisten ei kuulu lähteä lähetyssaarnaajiksi villeihin maihin.” Presidentti Theodore Roosevelt, 1901.
Lähetyssaarnaajat kääntyivät Yhdysvaltain presidentin Theodore Rooseveltin puoleen. Roosevelt teki kuitenkin selväksi, että nousevalla suurvallalla ei ollut varaa osoittaa heikkouttaan, vaikka panttivankien omaiset pelkäsivätkin heidän henkensä puolesta. Tilanne ärsytti Rooseveltia muutenkin.
”Naisten ei kuulu lähteä lähetyssaarnaajiksi villeihin maihin. Siitä ei ole mitään hyötyä”, hän totesi mutta lisäsi sitten: ”Toisaalta emme voi kohdella heitä kuten kohtelisimme miehiä tällaisessa tapauksessa.”
Niinpä presidentti salli lokakuussa lunnaiden yksityisen keräyksen, ja hyväntahtoiset yhdysvaltalaiset saivat seuraavien kuukausien aikana kasaan 15 000 turkkilaisen kultaliiran edestä rahaa.
Poliisi oli sabotoida vaihdon
Aika kului, eikä panttivangeista ollut kuulunut mitään. John House saapui Länsi-Traakiaan vasta 2. helmikuuta 1902 suorittamaan vaihtoa.
Ennen Sandinskin piilopaikkaan menoa House joutui karistamaan kannoiltaan turkkilaiset poliisit, jotka seurasivat häntä vangitakseen sieppaajat. 23. helmikuuta kapinalliset lopulta vapauttivat panttivangit Strumican kaupungissa Makedoniassa.
Stone ja Tsilka olivat vahingoittumattomia, ja sieppaajat olivat jopa avustaneet Tsilkan synnytyksessä ja tarjonneet panttivangeille kalkkunaa yhdysvaltalaisten kiitospäivänä.
Ellen Stone oli ollut sieppaajille koettelemus. Yksi heistä päivitteli: ”Oletteko koskaan olleet vastakkain keski-ikäisen naisen kanssa? Hän pitää sinua hirviönä – ja hän saa sinut myös tuntemaan itsesi hirviöksi.”