Vauraan leskirouva Julia Martha Thomasin talossa palvelijat vaihtuivat tiuhaan, sen tiesivät kaikki Lontoon Richmondin esikaupungissa.
Lukemattomat nuoret naiset olivat vuosien varrella käväisseet hetken hänen palveluksessaan kolmikerroksisessa rivitalossa Park Roadilla.
Niinpä kun 30-vuotias Kate Webster saapui taloon piikomaan vuonna 1879, harva oletti hänen viipyvän siellä pitkään.
Kukaan ei kuitenkaan osannut odottaa sitä, kuinka kohtalokkaasti tämä työsopimus päättyisi.
”Hän käyttäytyi minua kohtaan inhottavasti.” Kate Webster murhaamastaan Julia Martha Thomasista, 1879
Websterin mukaan rouva Thomasia oli mahdoton miellyttää.
”Kun olin valmis, hän kävi kaiken läpi ja sanoi, etten ollut tehnyt töitäni riittävän hyvin. Hän käyttäytyi minua kohtaan inhottavasti”, Webster kertoi myöhemmin.
Webster ei itsekään ollut mikään helppo tyyppi.
Usein hän laisti töistään mennäkseen pubiin tai nukkuakseen pois krapulaansa. Humalassa hän oli vihainen ja uhkaava.
- helmikuuta 1879 rouva Thomasille riitti.
”Irtisanoin Katen”, hän kirjoitti päiväkirjaansa.
Se jäi päiväkirjan viimeiseksi merkinnäksi.
Sanaharkka kiihtyi kohtalokkaasti
Webster raivostui potkuistaan.
Viimeisenä työpäivänään, sunnuntaina 2. maaliskuuta, hän sätti rouva Thomasia juuri ennen kirkonmenoja.
Kun rouva Thomas palasi kotiin, Webster odotti häntä yhä kiukusta kihisten. Leskirouva yritti paeta uhkaavan tuntuista piikaansa turvaan yläkerran makuuhuoneeseen.
Hän ei koskaan päässyt sinne asti.
Webster kävi häneen käsiksi matkalla ja tuuppasi hänet tylysti alas portaita.
Peläten, että rouva Thomas alkaisi huutaa ja herättäisi siten naapurien huomion, Webster tarttui leskirouvaa kaulasta ja alkoi puristaa.
Kate Websterillä oli takanaan jo useita varkaustuomioita, kun hän sai paikan rouva Thomasin luota.
Nyt Websterin oli hankkiuduttava eroon ruumiista herättämättä naapurien epäilyksiä.
Hän ratkaisi ongelman paloittelemalla ruumiin ja keittämällä palat puurokattilassa.
Seuraavana päivänä hän tunki ruumiinosia ja luut puulaatikkoon ja laukkuun, jotka hän heitti Thamesjokeen.
Laatikko ajautui maihin, ja se löydettiin seuraavana päivänä.
Poliisi ei kuitenkaan pystynyt tunnistamaan jäännöksiä, eikä kukaan vielä kaivannut rouva Thomasia.
Webster peitti rikoksensa näyttäytymällä päivittäin kadulla rouva Thomasin vaatteissa.
Naapurit alkoivat ihmetellä vasta, kun muuttomiehet ryhtyivät 18. maaliskuuta kantamaan talosta tavaroita.
Yksi naapureista kysyi miehiltä, kuka nämä oli palkannut. Kun muuttomies sanoi sen olleen rouva Thomas nyökäten Websterin suuntaan, Webster lähti kiiruusti karkuun.
”Irrotin pään partaveitsellä, jolla myös leikkasin lihaa jälkikäteen. Käytin ruumiin paloittelussa myös luusahaa ja keittiöveistä.” Kate Webster, 1879
Piika vannoi syyttömyyttään
Poliisi tutki pian talon ja löysi keittiöstä verta, luunkappaleita ja rasvaisen puurokattilan.
Websteriä ei näkynyt. Hänen tavaroistaan löytyneen kirjekuoren perusteella poliisi päätyi lopulta Websterin lapsuudenkotiin Irlantiin, missä Webster piileskelikin, ja pidätti hänet.
Oikeudenkäynti Websteriä vastaan alkoi 2. heinäkuuta.
Hän vakuutti syyttömyyttään, mutta aihetodisteiden ja todistajanlausuntojen perusteella hänelle langetettiin hirttotuomio.
Brittiläinen sensaatiolehti The Illustrated Police News julkaisi erityisnumerossaan piirroksen Websterin teloituksesta.
Webster kohtasi kuoleman rauhallisesti
Kate Webster teloitettiin aamulla kello yhdeksän 29. heinäkuuta 1879 Wandsworthin vankilassa Lounais-Lontoossa. Hän oli sitä ennen tunnustanut syntinsä vankilan katoliselle papille.
Pyöveli veti hupun Websterin päähän
Rangaistuksen pani täytäntöön yksi Britannian tunnetuimmista pyöveleistä, William Marwood. Juuri ennen teloitusta hän veti hupun Websterin päähän peittääkseen tämän kasvot kuoleman hetkellä.
Erityistekniikka teki teloituksesta inhimillisen
Britit halusivat 1800-luvulla tehdä teloituksista aiempaa inhimillisempiä. Siksi Marwood käytti kehittämäänsä the long drop -tekniikkaa. Siinä hyödynnettiin tuomitun omaa painoa pudotuksessa niin, että kuolema olisi mahdollisimman nopea.
- heinäkuuta, teloitusta edeltävänä iltana, Webster murtui.
”Irrotin pään partaveitsellä, jolla myös leikkasin lihaa jälkikäteen. Käytin ruumiin paloittelussa myös luusahaa ja keittiöveistä”, hän muun muassa kertoi tunnustettuaan tekonsa.
Yksi arvoitus oli vielä jäljellä.
Poliisi ei ollut löytänyt rouva Thomasin päätä. Poliisi saattoi päättää tapauksen tutkinnan lopullisesti vasta vuonna 2010, kun eräältä lontoolaiselta takapihalta löytyi kallo, joka oikeuslääkärien mukaan oli todennäköisesti kuulunut rouva Thomasille.