Ihailtu keisarinna tapasi kohtalonsa

Itävalta-Unkarin keisarinna Elisabet, jota usein kutsuttiin Sissiksi, oli alamaisten rakastama ja ihailema. Kun hän eräänä päivänä vuonna 1898 joutui kadulla päällekarkauksen uhriksi, hän piti sitä puhtaana ryöstöyrityksenä. Hyökkäyksen seuraukset osoittautuivat kuitenkin vakaviksi.

Itävalta-Unkarin keisarinna Elisabet, jota usein kutsuttiin Sissiksi, oli alamaisten rakastama ja ihailema. Kun hän eräänä päivänä vuonna 1898 joutui kadulla päällekarkauksen uhriksi, hän piti sitä puhtaana ryöstöyrityksenä. Hyökkäyksen seuraukset osoittautuivat kuitenkin vakaviksi.

Pictorial Press Ltd/Imageselect

Keisarinna Elisabet oli loistavalla tuulella, kun hän lauantaina 10. syyskuuta 1898 keskipäivän tienoilla poistui Genevejärven rannalla sijaitsevasta Beau Rivage -hotellista.

Vietettyään päivän kaupungin hienoimmissa puodeissa hän oli nyt lähdössä laivamatkalle.

Vaikka 60-vuotias Elisabet oli naimisissa yhden Euroopan mahtavimman miehen, Itävalta-Unkarin keisarin Frans Joosefin kanssa, hän liikkui mieluiten ilman vartijoita.

Nytkin matkalla satamaan häntä saattoi siksi vain yksi hänen hovi­naisistaan, Irma Sztáray.

Useimmat eivät olisi voineet kuvitellakaan jonkun haluavan vahin­goittaa Elisabetia.

Lempeä ja kaunis keisarinna, jota ihailijat kutsuivat Sissiksi (saks. Sisi), oli alamaistensa keskuudessa hyvin rakastettu. Hän itse luotti sallimukseen.

”Kuljen koko ajan kohti kohtaloani, eikä mikään voi estää, että kohtaan sen, kun aika on täysi”, hän oli julistanut juuri ennen matkaa.

”Keisarinna on kuolettavasti haavoittunut. Kääntykää heti takaisin.” Irma Sztáray, hovinainen

Naiset eivät aavistaneet mitään pahaa, kun eräs mies kääntyi tulemaan suoraan heitä kohti heidän ollessaan kävelemässä hotellin ja laiturin väliin jäävän puistikon halki.

Elisabet aikoi astua syrjään, mutta ennen kuin hän ehti väistää, mies kohotti oikean kätensä. Hän löi kaikin voimin keisarinnaa rintaan. Sitten hän juoksi karkuun.

Keisarinna kaatui taaksepäin mutta pääsi pian taas pystyyn. ”Ei käynyt kuinkaan”, hän torjui hovinaisen huolenpidon. Kumpikin arveli, että mies oli varmastikin ollut vain rosvo.

Hovinainen epäili ensin infarktia

Hetken kuluttua naiset saapuivat höyryalukselle, ja juuri kun keisarinna nousi kannelle, hän pyörtyi.

Kapteeni kysyi huolestuneena, pitäisikö hänen odottaa ennen kuin käskisi laivan lähteä. Irma Sztáray torjui kuitenkin ehdotuksen.

Murha herätti huomiota koko Euroopassa. Kuva on ranskalaisesta Le Petit Journalista.

© Pictorial Press Ltd/Imageselect

Keisarinnaa iskettiin viilalla

Luigi Lucheni hyökkäsi yllättäen keisarinna Elisabetin kimppuun keskellä kirkasta päivää.

Kun Elisabet ei kuitenkaan tullut tajuihinsa, hovinainen hätääntyi. Hän pelkäsi, että törmäys oli aiheuttanut keisarinnalle sydänkohtauksen.

Huolestuneena hän alkoi löysätä Sissin vaatteita ja veti sitten kiivaasti henkeä nähdessään veritahran leviävän hitaasti alushameelle ja silkkikorsetille.

”Keisarinna on kuolettavasti haavoittunut. Kääntykää heti takaisin”, hän ilmoitti kapteenille pakotetun rauhallisesti.

Muutamaa minuuttia myöhemmin höyrylaiva saapui laituriin. Kuusi merimiestä kantoi tiedottoman keisarinnan takasin Beau Rivage -hotelliin kahdesta airosta ja purjeesta kyhätyillä paareilla.

”Tulin Geneveen vain tappaakseni kuninkaallisen.” Luigi Lucheni, anarkisti ja murhaaja, 1898

”Pian saavuttuaan hän veti kahdesti syvään henkeä. Ne olivat viimeiset elonmerkit”, hotellin johtaja kertoi myöhemmin.

Keisarinna vuoti kuiviin

Lääkäri teki keisarinnalle ruumiin­avauksen. Tutkimus paljasti, että terävä esine oli puhkaissut tämän sydämen ja vasemman keuhkon.

Murha-ase oli ollut niin terävä, että se oli jättänyt hyvin pienen reiän. Keisarinna oli vuotanut hitaasti kuiviin.

Murha-ase eli viila oli jo tiedossa ja myös murhaaja oli löydetty: heti hyökkäyksen jälkeen oli pidätetty 25-vuotias rutiköyhä italialainen Luigi Lucheni, jolla oli anarkistisia taipumuksia. Hän tunnusti murhan heti.

Kuninkaalliset, aateliset ja suuri määrä kansaa seurasivat 17. syyskuuta 1898, miten keisarinna Elisabet matkasi viimeiseen leposijaansa Wienin Kapusiinikirkkoon.

© Vasárnapi Ujság

Lucheni oli tarkkaillut hotellia ja seurannut keisarinnaa.

”Tulin Geneveen vain tappaakseni kuninkaallisen. Haluan toimia esimerkkinä kaikille, jotka kärsivät eivätkä tee mitään asioiden muuttamiseksi”, Lucheni selitti.

Kun Luchenia kuulusteltiin, kansa suri Sissiä. Sanomalehtien sivuja ympäröi musta surunauha, ja tuhannet itkivät arkun vierellä, kun sitä kuljetettiin junalla Genevestä Wieniin Elisabetin viimeiseen leposijaan.

Lucheni tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, ja vankeusajasta tuli ankara.

Henkilökunta ei ollut myötämielinen rakastetun keisarinnan murhaajaa kohtaan. Kahdentoista vuoden päästä Lucheni löydettiin hirttäytyneenä sellistään. Hänen pääteltiin tehneen itsemurhan.