Vuonna 1666 korkea-arvoinen ranskalainen virkamies Antoine Dreux d’Aubray sairastui äkillisesti.
Herra d’Aubray oli Pohjois-Ranskassa sijaitsevassa kartanossaan, kun hän alkoi antaa ylen ja kärsiä ankarista vatsakivuista.
Tyttärensä Marie-Madeleine Marguerite de Brinvilliersin hellästä hoivasta huolimatta d’Aubray menehtyi muutaman kuukauden kuluttua.
Kun lääkäri ei löytänyt menehtymiselle parempaakaan selitystä, hän kirjasi kuolinsyyksi kihdin, josta herra d’Aubray oli kärsinyt jo vuosia.
Diagnoosin kuultuaan tytär huokaisi helpotuksesta.
Myrkky, jota hän oli pannut isälleen tarjoilemaansa keittoon, oli toiminut juuri niin kuin pitikin, epäilyksiä herättämättä – rouva de Brinvilliers oli onnistunut tekemään täydellisen rikoksen.
”Myrkkyjä ei osattu tuolloin vielä jäljittää vainajan ruumiista, ja alkemistit ja muut puoskarit tienasivat omaisuuksia myymällä tappavia aineita.”
Myrkky oli suosittua
Rikosta oli suunniteltu jo pitkään. 21-vuotiaana Marie-Madeleine Marguérite d’Aubray oli mennyt naimisiin vauraan markiisin Antoine Gobelin de Brinvilliersin, kuuluisan gobeliinivalmistajan perillisen, kanssa.
Arvostettu markiisi oli aviomiehenä ikävystyttävä sekä riippuvainen korttipeleistä. Nuori vaimo hakikin lohtua rakastajastaan, upseeri ja naistenmies Godin de Sainte-Croix’sta.
Sopimaton suhde sai Marie-Madeleinen isän raivoihinsa. Hän hyödynsi suhteitaan hoviin ja pidätytti Sainte-Croix’n, joka joutui pahamaineiseen Bastiljin vankilaan.
Telkien takana Sainte-Croix tutustui myrkyn valmistajiin. Myrkkyjä ei osattu tuolloin vielä jäljittää vainajan ruumiista, ja alkemistit ja muut puoskarit tienasivat omaisuuksia myymällä tappavia aineita.
Sainte-Croix ammensi oppia vankitovereiltaan, ja kun hän parin vuoden päästä vapautui, hän alkoi oitis punoa petollista juonta rouva de Brinvilliersin kanssa.
Vierailuillaan paikallisessa sairaalassa markiisitar harjoitteli potilailla myrkyn annostelua. Vuonna 1666 hän osasi jo tappaa ihmisen huomiota herättämättä, ja pian hän myrkyttikin oman isänsä.
Markiisitar de Brinvilliers peri valtavan omaisuuden, mutta rahat hupenivat vauhdilla Sainte-Croix’n kalliisiin elämäntapoihin. Kaksikko päätti tappaa myös rouvan kaksi sisarusta, jolloin tästä tulisi perheen koko omaisuuden ainoa perijä.
Vuonna 1670 he murhasivat Brinvilliersin veljet Antoinen ja Francois’n myrkytetyllä piiraalla.
Rouva de Brinvilliers vieraili ahkerasti Pariisin hôtel-Dieun köyhäinsairaalassa Seinen pohjoispuolella.
Potilaat joutuivat koekaniineiksi
Rouva de Brinvilliers pääsi helposti sairaalaan
Rouva de Brinvilliers vieraili usein paikallisessa sairaalassa, kuten yläluokkaisilla naisilla oli tapana. Virallisesti tarkoituksena oli piristää potilaita, mutta rouvalla oli tosiasiassa kyseenalaisemmat tavoitteet.
Myrkky annosteltiin herkkuihin
Vierailuiden aikana rouva de Brinvilliers tarjoili potilaille ruokia, joissa oli myrkkyä. Etenkin viini sekä kotitekoinen keitto ja marmeladi soveltuivat hyvin myrkytettäväksi.
Potilaat olivat avuttomia
Potilaiden sairaudet olivat yleensä jo pitkälle edenneitä, eikä äkillinen kuolema ihmetyttänyt henkilökuntaa. Useimmat olivat myös köyhiä ja yksinäisiä, eikä heitä jäänyt kukaan kaipaamaan.
Onnettomuus paljasti rikokset
Rouva de Brinvilliersin sisar ja aviomies olivat jo tappolistalla seuraavina, kun Sainte-Croix’n myrkkylaboratoriossa tapahtui räjähdys. Sainte-Croix kuoli tapahtumapaikalla.
Kun poliisi tutki tiloja onnettomuuden jälkeen, he löysivät punaisen nahkarasian, jossa oli kirjeitä rouva de Brinvilliersiltä, ampulleja ja myrkkyjauhetta.
Kirjeet eivät jättäneet epäilystäkään parin puuhista.
Rouva de Brinvilliers pakeni välittömästi kuultuaan tutkinnasta. Liègen kaupungissa hän piiloutui luostariin, jossa virkavalta ei pääsisi häneen käsiksi.
Rouva saatiin pidätettyä vasta, kun eräs abbedissaksi pukeutunut poliisi houkutteli hänet ulos luostarista kävelylle. Pidätyksen jälkeen markiisitar vietiin Pariisiin vankilaan.
”Puolet yläluokasta puuhailee tämänkaltaisten asioiden kanssa, ja voisin tuhota heidät, jos alkaisin puhua.” Rouva de Brinvilliers
Rouva tunnusti syyllisyytensä. Hän sai kuolemantuomion mutta ei osoittanut katumusta.
”Minusta tulee kuuluisa”, hän julisti teloitusta odottaessaan.
Hän totesi lisäksi, että myrkyn käyttö oli yleistä yläluokan keskuudessa. Ainoastaan rikkailla oli nimittäin varaa myrkkyyn – yksi annos maksoi 3 000 livreä eli jotakuinkin saman verran, millä köyhän ranskalaisen oli selvittävä koko vuosi.
Rouva de Brinvilliersin dramaattinen tarina kiinnosti yleisöä yhä 1800-luvulla. Vihkonen on vuodelta 1887.
”Puolet yläluokasta puuhailee tämänkaltaisten asioiden kanssa, ja voisin tuhota heidät, jos alkaisin puhua”, rouva de Brinvilliers julisti – mutta piti kuitenkin tietonsa itsellään.
Vuosia myöhemmin paljastui kuitenkin uusi skandaali, kun myrkynvalmistaja La Voisin saatiin kiinni. Tapauksen yhteydessä pidätettiin 367 ihmistä ja teloitettiin 36. Suurin osa kuului aatelistoon.
Vuonna 1682 kuningas Ludvig XIV kuitenkin keskeytti tutkimukset. Näytti nimittäin siltä, että hänen rakastajattarensa rouva de Montespan oli ostanut myrkkyä, tarkoituksenaan luultavasti tappaa kilpailijattarensa.