Tunnelma oli korkealla, kun joukko upseereita saapui kapakkaan heinäkuun 11. päivän vastaisena yönä vuonna 1903 Serbian pääkaupungissa Belgradissa.
Juoma virtasi ja laulut raikasivat yhä kovempaa illan edetessä. ”Serbian Kruunu”-tavernassa upseerit pyysivät orkesteria soittamaan kerta toisensa jälkeen ”Dragan marssin” – Serbian kuningattaren kunniamarssin.
”Pian saa Draga tanssia aivan toisen pillin mukaan.” Serbian joukkojen upseeri, 1903
Musiikki ei ollut kuitenkaan suinkaan tarkoitettu kunnianosoitukseksi vaan miehet esittivät sen tahdissa yhä ivallisempia kommentteja majesteetista.
”Pian saa Draga tanssia aivan toisen pillin mukaan”, totesi eräs upseeri pilkallisesti, ennen kuin hän ja muu joukko lähtivät keskiyön aikaan suuntaamaan kohti kuningasparin palatsia.
Serbia oli jakaantunut
Kuningashuoneeseen kohdistunut viha ei ollut maassa uutta – yhdenkään serbikuninkaan asema ei ollut sadan edellisen vuoden aikana ollut järin vakaa. Vallasta taistelivat kaksi vahvaa hallitsijasukua, Obrenovićit, joihin Aleksanterikin kuului, sekä Karađorđevićit.
Tilannetta vain mutkisti se, että Itä-Euroopan kilpailevat suurvallat Venäjä ja Itävalta-Unkari tukivat kumpikin omaa liittolaistaan.
Itävalta-Unkari tuki Aleksanteria, mutta samalla Karađorđevićien kannatus kasvoi. Etenkin upseerit haaveilivat muutoksesta, joka veisi maata kohti sotilaallisesti vahvaa Suur-Serbiaa.
Tilaisuus kuninkaan syrjäyttämiseen tuli vuonna 1900, kun tuolloin 24-vuotias Aleksanteri meni naimisiin.
Kuninkaan valittu, Draga Mašin, oli nimittäin monien mielestä täysin epäsopiva kuningattareksi. Hän oli psyykkisesti sairaan alkoholistiäidin lapsi ja lisäksi Aleksanteria 12 vuotta vanhempi, leski ja nähtävästi myös hedelmätön.
Kolme vuotta häiden jälkeen kuninkaan vastustajien mitta oli täynnä. Apis-nimelläkin tunnetun upseerin Dragutin Dimitrijevićin johdolla he päättivät, että kuningasparista oli päästävä eroon.
Kuninkaan murha herätti suurta huomiota ympäri Eurooppaa. Piirros on italialaisesta La Domenica del Corriere -lehdestä.
Vallankaappajat iskivät joka suunnasta
Kapteeni tähtäsi pistoolillaan
Ryhmä vahvasti aseistautuneita upseereita oli valmiina, kun kuningas pakotettiin ulos piilostaan. Kapteeni Mihailo Ristićin sanotaan tähdänneen ensimmäisenä kuningasta pistoolillaan.
Kuningatar suojasi miestään
Silminnäkijöiden mukaan kuningatar Draga heittäytyi kuninkaan ja tappajien väliin. Hänen eleestään ei ollut kuitenkaan mitään apua.
Useita kuoli verilöylyssä
Aleksanteriin ammuttiin 36 luotia, kuningatar Dragaan osui 14 luotia. Kaoottisessa vallankaappauksessa kuoli myös useita upseereita.
Upseerit häpäisivät kuningattaren ruumiin
Heinäkuun 10. päivä 1903 noin sata upseeria kokoontui Belgradin kapakoihin.
Kostean illan päätteeksi upseerit suuntasivat kuninkaan palatsiin ja räjäyttivät perille päästyään rakennuksen suuren portin dynamiitilla. Räjähdys pimensi samalla koko palatsin alueen.
”He ampuivat kuningasparia useasti ja kävivät kuningattaren kimppuun miekkoineen. He viilsivät hänen käsiään ja leikkasivat hänen vatsansa auki.” Herbert Vivian, 1904
Palatsin hämmentyneistä vartijoista ei ollut juuri vastusta, ja upseerit pääsivät etenemään nopeasti kuningasparin makuuhuoneeseen. Huone oli tyhjä.
Salaliittolaiset kääntyivät kannoillaan ja lähtivät etsimään paria – tuloksetta. He palasivat raivoissaan makuuhuoneeseen ja kaatelivat huonekaluja ja repivät verhoja sapeleillaan.
Lopulta he löysivät kuninkaan palvelijan ja uhkasivat tappaa hänet, ellei hän paljastaisi kuninkaan piilopaikkaa. Palvelija osoitti kauhusta mykkänä salaista ovea, joka kätkeytyi sängyn taakse.
Upseerit hajottivat oven kirveellä ja löysivät sen takaa kuninkaan ja kuningattaren paljasjaloin yöpuvuissaan, toisiinsa kietoutuneina.
Aleksanterin jälkeen hallinneesta Pietari I:stä tuli Serbian viimeinen kuningas.
Heti kun kuningaspari astui ulos, upseerit aloittivat silmittömän ampumisen ja häpäisivät vielä kuningattaren ruumiinkin.
”He ampuivat kuningasparia useasti ja kävivät kuningattaren kimppuun miekkoineen. He viilsivät hänen käsiään ja leikkasivat hänen vatsansa auki”, englantilainen toimittaja Herbert Vivian raportoi.
Lopuksi kuningasparin ruumiit pudotettiin linnan parvekkeelta.
Vallankaappauksen jälkeen valtaan nousi Karađorđević-suvun Pietari I. Murhilla oli kuitenkin myös laajempia seurauksia.
Niiden ansiosta Dragutin Dimitrijević pääsi nimittäin etenemään merkittävään asemaan armeijassa. Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1914 hän suunnitteli itävaltalaisen arkkiherttuan Frans Ferdinandin murhan, joka johti ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen.