Häikäilemättömät poliisit puhdistivat L.A.:ta

Poliisi ylitti laillisuuden rajat

Korruptio ja laittomuudet rehottivat Los Angelesissa sotien jälkeisinä vuosina. Niin paikallisten kuin turistienkin rahoja vaani ainakin 1 800 laitonta vedonvälittäjää, 600 bordellia ja 200 laitonta peliluolaa.

Gang­sterit selvittelivät usein välejään aseellisesti kohtalokkain seurauksin, mutta heitä saatiin harvoin ­tuomittua ­oikeudessa, sillä kukaan ei kostotoimien pelossa uskaltanut todistaa heitä vastaan.

Lisäksi he olivat lahjoneet lukuisia poliiseja ja paikallispoliitikkoja.

Jack O’Mara ja muut seitsemän saivat ohjeeksi, että he eivät saaneet pidättää ketään, sen saisivat tavalliset poliisit hoitaa, mutta muutoin he saivat vapaat kädet.

Ainoa sääntö oli, että sääntöjä ei ollut – ja sitä vapautta Gangster Squadin jäsenet myös käyttivät halutessaan ­esimerkiksi pelästyttää rikollisia pois kaupungista.

Usein epäiltyjä esimerkiksi hakattiin tai roikotettiin sillankaiteen yli.

Kun erään parturin epäiltiin pyörittävän takahuoneessaan peliluolaa, poliisit ­pirstoivat koko hänen liiketilansa ja leikkasivat hänen oman tukkansa tylsällä partaveitsellä.

29-vuotias O’Mara oli kuin luotu gangs­terijahtiin, ja hän keksi oman tapansa pelästyttää rikollisia: Hän nappasi parinsa kanssa gangsterin autoonsa ja lähti ajamaan ulos kaupungista.

Ajomatkalla poliisit keskustelivat kovaäänisesti siitä, mitä he tekisivät kyyditettä­välleen, ja keskustelu päättyi aina ­siihen, että he veisivät hänet ”kukkuloille” eli Los Angelesin laitamilla sijaitsevalle jyrkänteelle.

Lopulta auto pysähtyi, ja O’Mara pakotti rikollisen polvilleen. Sanomatta sanaakaan hän tunki pistoolinsa kauhuissaan olevan miehen korvaan.

Pimeydessä kuului vain gangs­terin kiihkeä hengitys, kunnes O’Mara rikkoi hiljaisuuden ja kysyi:

”Aivastuttaako? Tuntuuko, että se on ihan juuri tulossa? Valtavan... suuri… aivastus?”

O’Maran uhkailut saivat monet rikol­liset luikkimaan häntä koipien välissä pian ­pakoon kaupungista.

”Me teimme paljon kaikenlaista, josta joutuisimme ­nykyisin tuomiolle”, eläköitynyt O’Mara kertoi vuosia myöhemmin.

Jahti alkoi ”hilseestä”

Ensimmäisinä kuukausinaan Gangster Squad jahtasi Jack O’Maran sanojen ­mukaan ”hilsettä” eli pikkurikollisia, jotka olivat yhtä merkityksellisiä kuin ­ärsyttävät harmaat hiutaleet tummilla vaatteilla.

Lopullisesti tähtäimessä olivat kuitenkin rikollisorganisaatioita johtavat gangsteripomot.

Kun Los Angelesin alamaailman kuningas, Benjamin ”Bugsy” Siegel, ammuttiin vuonna 1947, tilalle astui hänen oikea ­kätensä, Mickey Cohen.

Myös Cohenin kilpailija Jack Dragna näki tilaisuutensa koittaneen, ja pian kaupungin kaduilla käytiin suoranaista gangsterisotaa.

Cohen ei yrittänytkään salailla vaurauttaan. Hän pukeutui kalliisiin pukuihin ja käytti aina silkkisolmiota, ranskalaisia sukkia ja 275 dollarin hattuja.

Iltaisin hän ajeli ystäviensä kanssa yökerhosta toiseen letkalla Cadillacejaan. Kaikki tiesivät, ettei raha ollut peräisin hänen vaatekaupastaan vaan prostituutiosta, peliluolista ja kiristyksestä.

Sekin tiedettiin, että Siegelin henkivartija-aikanaan kaksi vuotta aikaisemmin Cohen oli tappanut vedon­välittäjä Maxie Shamanin ilmeisesti pelivelkojen vuoksi mutta selvinnyt kuin koira veräjästä vakuuttamalla oikeudelle toimineensa itsepuolustukseksi.

Cohenia oli käytännössä mahdotonta saada kiikkiin, sillä hän tiesi kaiken ja tunsi kaikki Los Angelesissa.

Lisäksi hän osasi käyttää julkisuutta hyväkseen.

Jos esimerkiksi syyttäjä tai utelias toimittaja ahdisteli häntä liikaa, hän tekeytyi viattomaksi raukaksi, joka ei aina ymmärtänyt asioita vähäisen koulutuksensa vuoksi.

”Anteeksi vain, mutta minä kun en koskaan ole käynyt mitään teidän hie­noja koulujanne”, hän saattoi vastata muka nöyristellen jäätyään kiinni asioiden vääristelystä tai peruessaan puheitaan.

Cohen antoi poliiseille tippiä

Gangster Squad yritti ensin vaikuttaa ­Coheniin suosikkikeinollaan säikyttelyllä.

Poliisit vaihtoivat yhteen autoistaan ­väärennetyt rekisterikilvet, joiden perusteella auto näytti olevan Illinois’n osa­valtiosta, siis ehkä gangsterikaupunki Chicagosta, jossa Cohenilla tiedettiin ­olevan paljon vihamiehiä.

Sitten poliisit ajoivat hämäysautollaan hitaasti kohti Cohenin yritystä, ja kohdalle tultuaan he nostivat konepistoolinsa näkyviin avoimista ­ikkunoista, jolloin muutama liikkeen edustalla ollut Cohenin ystävä heittäytyi äkisti maahan jalkakäytävälle.

Cohenin kaltaista kovanaamaa ei kuitenkaan noin vain säikäytettykään. Niinpä poliisit laativat uuden suunnitelman.

Kun Cohen eräänä iltana oli ulkona, eräs teknisesti taitava poliisi luikki gangsterin huvilalle, murtautui sisään ja asensi vaatekomeroon mikrofonin.

Poliisit eivät kuitenkaan olleet tulleet ajatelleeksi, että kuuntelulaite voisi aiheuttaa häiriöitä Cohenin televisioon.

Laite oli markkinoiden kalleimpia ja ­ilmeisesti myös varsin herkkä, sillä kuuntelulaite sai kuvan värisemään aina kun Cohen vaihtoi kanavalle kaksi.

”Hakekaa tuo kirottu vehje pois tai hankkikaa joku korjaamaan se!” Cohen karjui puhelimessa television myyjälle.

Kuultuaan tämän mikrofoninsa kautta poliisi tarttui tilaisuuteen, ja pian Cohenin ovella seisoi kaksi televisio­liikkeen miehiksi pukeutunutta poliisia.

Säätäessään muka vastaanottimen kanavia he itse asiassa asensivat uuden mikrofonin, joka toimi toisella taajuudella eikä siten enää häiritsisi Cohenin televisiota.

Ennen lähtöään he lupasivat vielä poiketa kerran viikossa varmis­tamaan, että kaikki olisi kunnossa – näin he ­saivat verukkeen tulla vaihtamaan mikrofoniin aina uudet paristot.

Kiitokseksi Cohen antoi heille 50 dollaria ­tippiä. Poliisit naureskelivat Cohenin maksavan heille hänen kuuntelustaan.

Kuuntelu ei kuitenkaan tuottanut ­tarvittavia todisteita, sillä poliisi kuuli mikro­foninsa kautta vain koiran haukuntaa ja turhanaikaista hölynpölyä. Ehkä Cohen oli haistanut palaneen käryä.

Poliisin kotiin tuotiin hautajaiskukkia

Los Angelesin poliisin korruptoituneisuuden laajuus alkoi vähitellen paljastua Gangster Squadin yrittäessä turhaan saada Cohenia kiikkiin.

Moni poliisi oli ottanut vastaan lahjuksia esimerkiksi ilotaloista ja hienoista ravintoloista.

Jos lahjonta ei toiminut, Cohen turvautui pelotteluun. Esimerkiksi Gangster Squadin johtajan Willie Burnsin talolle toimitettiin hautajaiskukkia.

Burnsille oli täysin selvää, kuka oli lähettänyt hänen vaimolleen osoitetun seppeleen, mutta hän ei pystynyt todistamaan mitään.

Ajan mittaan kävi selväksi, että vaikka Gangster Squad kuinka yritti olla ovela, sen toiminta oli yhä valovuosien päässä Cohenista.

Epätoivoissaan Gangster Squadin poliisit alkoivat jopa pysäytellä Cohenia satunnaisesti kadulla ruumiintarkastusta varten.

Siinä oli omat riskinsä, sillä Cohen nosti äkkiä metelin siitä, kuinka ­poliisit kiusasivat häntä.

Se kuitenkin kannatti, sillä poliisi sai ­ruumiintarkastuksissa kerättyä laskuja, jotka todistivat Cohenin kuluttaneen ­paljon enemmän rahaa kuin mitä hän olisi voinut tienata vaatekaupallaan.

Kävi ilmi, että Cohen oli esimerkiksi käyttänyt huvilallaan sisustussuunnittelijan palveluja 49 329 dollarin edestä, ja kengistään hän oli maksanut 800 dollaria.

Cohen selitti, etteivät rahat suinkaan olleet peräisin mistään laittomuuksista vaan että hän oli ottanut kulujaan varten 300 000 dollarin lainan.

”Jos rahan lainaaminen on laitonta, niin sitten minä kyllä olen syyllinen”, Cohen virnisteli.

Cohenin vartija vasikoi

Cohen luotti siihen, että viranomaiset eivät koskaan voisi todistaa hänen syyllistyneen laittomuuksiin. Hän antoi esimerkiksi vartijansa Neal Hawkinsin polttaa ylellisestä elämästään kertovia kuitteja ja laskuja takapihansa polttouunissa.

Cohen ei tiennyt, että Hawkins olikin ryhtynyt yhteistyöhön ­Gangster Squadin kanssa.

Hawkins hankki poliisille todisteet, joiden perusteella Cohen saatiin heinäkuussa 1951 tuomittua veropetoksesta neljäksi vuodeksi vankilaan.

Se oli toki hyvä alku mutta ei missään tapauksessa tyydyttänyt Gangster Squadia, joka ei ollut vielä saanut ketään tuomittua murhasta.

Erään poliisin sisäisen raportin mukaan vuosina 1900–1951 oli tehty 57 ­järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvää murhaa – ja tapauksista oli selvitetty yksi ainoa.

Cohenin viruessa vankilassa Gangster Squad jatkoi Los Angelesin alamaailman perkaamista. Työ oli hieman helpompaa Cohenin ollessa poissa pelistä, mutta ­poliisit tiesivät, ettei sitä kestäisi kauan. Kukaan ei olettanutkaan Cohenin palaavan vankilasta kunnon kansalaisena.

Gangster Squadin onneksi Cohen ei ollut ymmärtänyt vartijansa Hawkinsin olevan petturi.

Hieman ennen Cohenin vapautumista Hawkins ehdotti hänelle, että kaikki pistoolit olisi syytä tarkistaa ja huoltaa, jotta ne olisivat valmiina heti ­vapauden koittaessa.

Cohen ilahtui ajatuksesta, ja niin Hawkins sai luvan hakea hänen talostaan seitsemän pistoolia.

Sen sijaan, että olisi alkanut heti puhdistaa pistooleita, Hawkins ajoi O’Maran kanssa suoraan poliisin ampumaradalle. O’Mara selvitti, ettei yksikään aseista ollut rekisteröity Cohenin nimiin.

Hän kirjasi ylös aseiden sarjanumerot ja antoi ampua ­niillä kaikilla testilaukaukset mahdollisia tulevia tarpeita varten.

O’Mara myös irrotti aseista pohjalevyn ja kaiversi pienet merkinnät sisäpuolen ­metalliin, ennen kuin antoi aseet takaisin Hawkinsille.

Sitten hän lukitsi aseiden sarjanumerot ja muut tiedot talteen poliisi­aseman kaappiin ja jäi odottamaan, että pistooleita ehkä käytettäisiin tulevissa henkirikoksissa – silloin Gangster Squad voisi ­lopulta saada Cohenin telkien taakse pysyvästi.

Cohen pakkomyi kukkiaan

O’Maran haave ei näyttänyt toteutuvan.

Cohen vapautui vuonna 1955, ja hän tuntui päättäneen elää jatkossa lain­kuuliaista elämää. Hän hoiti säntillisesti ­yrityksiään, joihin kuului niin yökerhoja ja kasinoita kuin taimitarhakin.

Kaikki näytti lailliselta, mutta Gangster Squad piti vanhaa pääkohdettaan yhä tiukasti silmällä.

Cohenin muka rehelliset yritykset vaikuttivat olevan pelkkää julkisivua, jonka takana rikollinen toiminta mitä ilmeisimmin jatkui.

Esimerkiksi jos jollekulle tarjottiin mahdollisuutta ostaa kasveja Cohenin taimitarhasta, kyse oli yleensä ”tarjouksesta, josta ei voinut kieltäytyä”, jos halusi pelastaa nahkansa.

Cohen pysytteli kuitenkin erossa törkeistä pahoinpitelyistä ja murhista.

Cohenin julkisivu säilyi tahrattomana vuosikausia, kunnes entinen Gangster Squadin jäsen Jerry Wooters sai ilta­päivällä 2. joulukuuta 1959 puhelun Jack Whalen -nimiseltä rikolliselta.

Wooters oli erotettu Gangster Squadista, koska hän oli ajautunut liian lähelle joitain rikollisia, ja Whalen uskoi nyt voivansa luottaa Wootersiin.

Whalen oli Cohenin pahin kilpailija, ja Cohenin yritettyä huijata häntä hevos­kilpailuissa yhteenotto herrojen ­välillä oli nyt väistämätön.

”Olen pahassa pulassa. Voitko auttaa?” Whalen kysyi Wootersilta toivoen saavansa Gang­ster Squadilta apua Cohenin kaatamiseen.

Hän oli hieman aiemmin ­uhkaillut Cohenia puhelimessa, mutta tämä oli vastannut viilipyttymäisen rauhallisesti olevansa illalla Rondelli’s-nimisessä ravintolassa ja että Whalen voisi tulla sinne sanomaan sanottavansa.

Nyt Whalenin oli kunniansa vuoksi pakko mennä paikalle, ja siksi hän pyysi apua. Wooters ei kuitenkaan suostunut auttamaan häntä.

Sen sijaan hän soitti entisille kollegoilleen ja kertoi heille ­odotettavissa olevasta Los Angelesin ala­maailman välienselvittelystä.

Murha pilasi päivälliset

Illalla Cohen piti tapansa mukaan hoviaan ravintola Rondelli’sissa.

Kello 23.28 Whalen asteli kohti pöytää, jossa istui Cohenin ­lisäksi tämän silloinen nais­ystävä Sandy Hagen ja kaksi käskyläistä, Sam LoCigno ja George Piscitelle.

Whalen ei ehtinyt edes pöydän viereen asti, kun hän jo sai kuulan kalloonsa ja valahti elottomana lattialle. Muut ruokailijat pakenivat kauhuissaan ravintolasta.

Kello 00.10 poliisi sai hälytyksen: kaupungissa oli jälleen tapahtunut gangsterimurha. Cohen kiisti, että hänellä olisi mitään tekemistä veriteon kanssa.

”Minä vain istuin kaikessa rauhassa syömässä pastaa”, hän kertoi paikalle saapuneille poliiseille. ”Yhtäkkiä kuulin laukauksia. Voitte uskoa, että minulle tuli kiire painua piiloon!”

Cohenin kolme seuralaista vakuutte­livat myös vain kuulleensa laukaukset. ­Silminnäkijöiden lausunnot kertoivat kuitenkin aivan muuta.

Esimerkiksi eräs asiakkaana ollut yrittäjä kertoi Co­henin käyneen ­häneen käsiksi luullen hänen olevan Whalenin kumppaneita.

Läpimurto tutkimuksissa tapahtui, kun poliisi löysi muutaman tunnin kuluttua ravintolan läheltä muovipussista kolme pistoolia.

Pistoolien pohjalevyt irrotettiin, ja kahdesta aseesta löytyi O’Maran tekemiä merkintöjä, joten aseiden todettiin kuuluvan Cohenille.

Kuusi päivää myöhemmin Cohenin ­kätyri LoCigno ilmoittautui poliisille ja kertoi ampuneensa Whalenin itsepuolustukseksi.

Gangster Squadissa oltiin varmoja siitä, että nyt he saisivat Cohenin kiinni. LoCigno toki tunnusti tappaneensa Whalenin, mutta moni asia viittasi siihen, että hän oli vain ottanut syyn niskoilleen maksua vastaan.

Läheltä löytyneet pistoolit olivat suora yhteys Coheniin.

O’Mara esitti pistoolit todistusaineis­tona oikeudessa, ja vaikka Cohen itse ei ­ollutkaan syytettynä, O’Mara osoitti ­vakuuttavasti, että Cohen oli pahasti sekaantunut Whalenin kuolemaan.

Cohen valehteli oikeudenkäynnin aikana peräti sata­kunta kertaa ja väitti esimerkiksi, ettei ollut koskaan omistanut pistoolia.

Gangster Squad haluttiin unohtaa

LoCigno sai elinkautisen vankeustuomion 31. maaliskuuta 1960. Epäselvyys Cohenin osuudesta murhaan sai oikeuden avaamaan tapauksen uudestaan ­vuoden kuluttua.

Silloin poliisin todistusaineisto kuitenkin mureni.

Tekninen tutkinta osoitti nyt, ettei yhtäkään poliisin löytämistä pistooleista ollut käytetty Whalenin murhassa, joten oikeus päätti, että niitä ei voinut hyväksyä todistusaineistoksi. Loppu­tuloksena ­LoCigno vapautettiin.

Se musersi O’Maran niin, että hän irti­sanoutui kokonaan poliisin palveluksesta muutaman päivän kuluttua.

Asiat eivät tosin näyttäneet kovin paljon valoisammilta Coheninkaan osalta, sillä samana vuonna hänet tuomittiin 15 vuodeksi vankilaan veropetoksista.

Pian sen jälkeen Gangster Squad käytännössä hajosi.

Suurrikolliset olivat ­menettäneet otteensa Los Angelesista, ja poliisijohto halusi mieluiten unohtaa, että sen omien siipien suojissa oli 15 vuoden ajan toiminut yksikkö, jonka toimintatavat eivät kestäneet päivänvaloa.

Kun Cohen julkaisi muistelmansa vuonna 1975, hän palasi vielä Whalenin murhaan:

”Sam LoCigno ei olisi osunut edes tanssi­salin seinään. Whalenin ampuja sen sijaan totisesti osasi asiansa.”

Sitten Cohen lisäsi: ”Itsehän olin helvetin taitava pistoolin kanssa.”