Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Häikäilemättömät poliisit puhdistivat L.A.:ta

”Ainoa sääntö on, että sääntöjä ei ole”, ohjeisti Los Angelesin poliisipäällikkö kahdeksaa tehtävään valittua alaistaan. Erikoisyksikkö Gangster Squad sai tehtäväkseen puhdistaa kaupungin sitä terrorisoivista gangstereista. Se jahtasi 15 vuotta alamaailman kuningasta, Mickey Cohenia.

Hulton Deutsch/Getty Images & Los Angeles Public Library

Jack O’Mara asteli hermostuneena kokoushuoneeseen marraskui­sena iltana vuonna 1946. Hänen esimiehensä oli ollut niukka­sanainen soittaessaan ja pyytäessään O’Maraa saapumaan viipymättä.

O’Mara pelkäsi saavansa nuhteet, ja ­niinpä hän ällistyi nähdessään huoneessa 17 muutakin poliisia. Huoneen toisessa päässä oli ylikonstaapeli Willie Burns.

”Poliisipäällikkö on pyytänyt meitä muodostamaan erikoisyksikön nujer­tamaan kaupungin gangsterit”, Burns kertoi.

Järjestäytyneen rikollisuuden vuoksi murhat, väkivalta, laiton uhka­peli, huumekauppa ja prostituutio olivat Los Angelesissa arkipäivää.

”Tulette käyttämään työssänne tällaisia”, Burns sanoi tarttuen penkillä olevaan Thompson-konepistooliin. Hän jatkoi ­puhetta purkaen samalla asetta yhtä vaivatta kuin olisi sitonut kengännauhojaan.

Kaikki ymmärsivät, että uusi yksikkö toimisi laillisuuden rajamailla. Jos halusi saada kaupungin kovaksikeitetyt gangs­terit kiikkiin, oli unohdettava tavanomainen poliisityö ja otettava kovat keinot käyttöön.

Yksikköä ei virallisesti edes olisi olemassa, Burns totesi.

Poliiseille annettiin viikko aikaa harkita, lähtisivätkö he mukaan. Vain seitsemän halusi, ja yksi heistä oli Jack O’Mara.

Miehet muodostivat Burnsin johdolla yksikön, jolle ei sen tärkeästä tehtävästä huolimatta osoitettu toimistoa tai partioautoja.

He saivat käyttöönsä vanhoja henkilöautoja, ja heidän nimensä näkyi henkilöstöluetteloissa vain niillä asemilla, joilla he kukin olivat siihen mennessä työskennelleet.

Yksiköllä ei alkuun ollut edes varsinaista omaa nimeä, vaan ­puhuttiin vain erikois­yksiköstä.

Myöhemmin se sai nimen ­Organized Crime Intelligence ­Division eli ”järjestäytyneen rikollisuuden tutkinta­osasto”, mutta ­puhekielessä se tunnettiin nimityksellä Gangster Squad, gangsteriryhmä.

Tuntematon henkilö ampui ”Bugsy” Siegeliä useita kertoja vuonna 1947, kun tämä oli vierailulla naisystävänsä luona.

© The Granger Collection/Ritzau Scanpix

Los Angeles oli gangsterien paratiisi

Gangster Squad -erikoisyksikkö ­perustettiin vuonna 1946, jolloin Los Angelesia pidettiin järjestäytyneen rikollisuuden luvattuna maana.

Kaupunki oli kasvanut 1900-luvun alusta voimakkaasti öljylöytöjen ja ­nopeasti kehittyvän elokuvateollisuuden ansiosta.

Vauraus, väenpaljous ja sijainti ­lähellä Meksikon suuria huumemark­kinoita houkuttelivat ­kaupunkiin myös rikollisuutta.

Yksi tulijoista oli Benjamin ”Bugsy” Siegel. Siegel kääri rahaa uhkapeleistä, ilo­taloista, huumekaupasta ja muusta rikollisuudesta, ja hän oli 1940-luvulla ­kaupungin gangsterien kiistaton ­kuningas.

Vuonna 1942 hän tienasi yksin laittomalla hevosvedonlyönnillä puoli miljoonaa dollaria joka päivä. Siegel kuului myös Hollywoodin sisä­piiriin ja seurusteli filmitähtien, kuten Clark Gablen ja Cary Grantin, kanssa.

Kaupungin hallinto ja poliisivoimat olivat läpeensä korruptoituneita, joten rikollisilla oli vapaat kädet toimia.

Gangsterit varmis­tivat itselleen paikallisten ­poliitikkojen tuen ja poliisien suopeuden lahjuksilla, ylel­lisillä päivällisillä ja hemaisevilla prostituoiduilla.

Poliisi ylitti laillisuuden rajat

Korruptio ja laittomuudet rehottivat Los Angelesissa sotien jälkeisinä vuosina. Niin paikallisten kuin turistienkin rahoja vaani ainakin 1 800 laitonta vedonvälittäjää, 600 bordellia ja 200 laitonta peliluolaa.

Gang­sterit selvittelivät usein välejään aseellisesti kohtalokkain seurauksin, mutta heitä saatiin harvoin ­tuomittua ­oikeudessa, sillä kukaan ei kostotoimien pelossa uskaltanut todistaa heitä vastaan.

Lisäksi he olivat lahjoneet lukuisia poliiseja ja paikallispoliitikkoja.

Jack O’Mara ja muut seitsemän saivat ohjeeksi, että he eivät saaneet pidättää ketään, sen saisivat tavalliset poliisit hoitaa, mutta muutoin he saivat vapaat kädet.

Ainoa sääntö oli, että sääntöjä ei ollut – ja sitä vapautta Gangster Squadin jäsenet myös käyttivät halutessaan ­esimerkiksi pelästyttää rikollisia pois kaupungista.

Usein epäiltyjä esimerkiksi hakattiin tai roikotettiin sillankaiteen yli.

Kun erään parturin epäiltiin pyörittävän takahuoneessaan peliluolaa, poliisit ­pirstoivat koko hänen liiketilansa ja leikkasivat hänen oman tukkansa tylsällä partaveitsellä.

29-vuotias O’Mara oli kuin luotu gangs­terijahtiin, ja hän keksi oman tapansa pelästyttää rikollisia: Hän nappasi parinsa kanssa gangsterin autoonsa ja lähti ajamaan ulos kaupungista.

Ajomatkalla poliisit keskustelivat kovaäänisesti siitä, mitä he tekisivät kyyditettä­välleen, ja keskustelu päättyi aina ­siihen, että he veisivät hänet ”kukkuloille” eli Los Angelesin laitamilla sijaitsevalle jyrkänteelle.

Lopulta auto pysähtyi, ja O’Mara pakotti rikollisen polvilleen. Sanomatta sanaakaan hän tunki pistoolinsa kauhuissaan olevan miehen korvaan.

Pimeydessä kuului vain gangs­terin kiihkeä hengitys, kunnes O’Mara rikkoi hiljaisuuden ja kysyi:

”Aivastuttaako? Tuntuuko, että se on ihan juuri tulossa? Valtavan... suuri… aivastus?”

O’Maran uhkailut saivat monet rikol­liset luikkimaan häntä koipien välissä pian ­pakoon kaupungista.

”Me teimme paljon kaikenlaista, josta joutuisimme ­nykyisin tuomiolle”, eläköitynyt O’Mara kertoi vuosia myöhemmin.

Mickey Cohen rakasti olla parrasvaloissa ja pääsikin sadoille lehtien sivuille.

Getty Images

Jahti alkoi ”hilseestä”

Ensimmäisinä kuukausinaan Gangster Squad jahtasi Jack O’Maran sanojen ­mukaan ”hilsettä” eli pikkurikollisia, jotka olivat yhtä merkityksellisiä kuin ­ärsyttävät harmaat hiutaleet tummilla vaatteilla.

Lopullisesti tähtäimessä olivat kuitenkin rikollisorganisaatioita johtavat gangsteripomot.

Kun Los Angelesin alamaailman kuningas, Benjamin ”Bugsy” Siegel, ammuttiin vuonna 1947, tilalle astui hänen oikea ­kätensä, Mickey Cohen.

Myös Cohenin kilpailija Jack Dragna näki tilaisuutensa koittaneen, ja pian kaupungin kaduilla käytiin suoranaista gangsterisotaa.

Cohen ei yrittänytkään salailla vaurauttaan. Hän pukeutui kalliisiin pukuihin ja käytti aina silkkisolmiota, ranskalaisia sukkia ja 275 dollarin hattuja.

Iltaisin hän ajeli ystäviensä kanssa yökerhosta toiseen letkalla Cadillacejaan. Kaikki tiesivät, ettei raha ollut peräisin hänen vaatekaupastaan vaan prostituutiosta, peliluolista ja kiristyksestä.

Jack O’Mara tarkastamassa suurta määrää takavarikoitua materiaalia vuonna 1946 hieman ennen kuin hän liittyi Gangster Squadiin.

© Martha O’Mara

Sekin tiedettiin, että Siegelin henkivartija-aikanaan kaksi vuotta aikaisemmin Cohen oli tappanut vedon­välittäjä Maxie Shamanin ilmeisesti pelivelkojen vuoksi mutta selvinnyt kuin koira veräjästä vakuuttamalla oikeudelle toimineensa itsepuolustukseksi.

Cohenia oli käytännössä mahdotonta saada kiikkiin, sillä hän tiesi kaiken ja tunsi kaikki Los Angelesissa.

Lisäksi hän osasi käyttää julkisuutta hyväkseen.

Jos esimerkiksi syyttäjä tai utelias toimittaja ahdisteli häntä liikaa, hän tekeytyi viattomaksi raukaksi, joka ei aina ymmärtänyt asioita vähäisen koulutuksensa vuoksi.

”Anteeksi vain, mutta minä kun en koskaan ole käynyt mitään teidän hie­noja koulujanne”, hän saattoi vastata muka nöyristellen jäätyään kiinni asioiden vääristelystä tai peruessaan puheitaan.

Cohen antoi poliiseille tippiä

Gangster Squad yritti ensin vaikuttaa ­Coheniin suosikkikeinollaan säikyttelyllä.

Poliisit vaihtoivat yhteen autoistaan ­väärennetyt rekisterikilvet, joiden perusteella auto näytti olevan Illinois’n osa­valtiosta, siis ehkä gangsterikaupunki Chicagosta, jossa Cohenilla tiedettiin ­olevan paljon vihamiehiä.

Sitten poliisit ajoivat hämäysautollaan hitaasti kohti Cohenin yritystä, ja kohdalle tultuaan he nostivat konepistoolinsa näkyviin avoimista ­ikkunoista, jolloin muutama liikkeen edustalla ollut Cohenin ystävä heittäytyi äkisti maahan jalkakäytävälle.

Cohenin kaltaista kovanaamaa ei kuitenkaan noin vain säikäytettykään. Niinpä poliisit laativat uuden suunnitelman.

Kun Cohen eräänä iltana oli ulkona, eräs teknisesti taitava poliisi luikki gangsterin huvilalle, murtautui sisään ja asensi vaatekomeroon mikrofonin.

Poliisit eivät kuitenkaan olleet tulleet ajatelleeksi, että kuuntelulaite voisi aiheuttaa häiriöitä Cohenin televisioon.

”Korostin, että tämä on Los Angeles, emmekä me siedä tällaista paskaa.”
Poliisi Jack O’Mara

Laite oli markkinoiden kalleimpia ja ­ilmeisesti myös varsin herkkä, sillä kuuntelulaite sai kuvan värisemään aina kun Cohen vaihtoi kanavalle kaksi.

”Hakekaa tuo kirottu vehje pois tai hankkikaa joku korjaamaan se!” Cohen karjui puhelimessa television myyjälle.

Kuultuaan tämän mikrofoninsa kautta poliisi tarttui tilaisuuteen, ja pian Cohenin ovella seisoi kaksi televisio­liikkeen miehiksi pukeutunutta poliisia.

Säätäessään muka vastaanottimen kanavia he itse asiassa asensivat uuden mikrofonin, joka toimi toisella taajuudella eikä siten enää häiritsisi Cohenin televisiota.

Ennen lähtöään he lupasivat vielä poiketa kerran viikossa varmis­tamaan, että kaikki olisi kunnossa – näin he ­saivat verukkeen tulla vaihtamaan mikrofoniin aina uudet paristot.

Kiitokseksi Cohen antoi heille 50 dollaria ­tippiä. Poliisit naureskelivat Cohenin maksavan heille hänen kuuntelustaan.

Kuuntelu ei kuitenkaan tuottanut ­tarvittavia todisteita, sillä poliisi kuuli mikro­foninsa kautta vain koiran haukuntaa ja turhanaikaista hölynpölyä. Ehkä Cohen oli haistanut palaneen käryä.

Hollywood rakasti rikollispomoa

Kalliisiin pukuihin pukeutuvan Mickey Cohenin parransänkinen pyöreä hahmo tunnettiin yleisesti Los Angelesissa. Toimittajat ja elokuvaväki rakastivat hänen äärimmäisyyksiin vietyä gangsteri­tyyliään, ja Cohen osasi käyttää suosiotaan hyväksi.

Poliisin kotiin tuotiin hautajaiskukkia

Los Angelesin poliisin korruptoituneisuuden laajuus alkoi vähitellen paljastua Gangster Squadin yrittäessä turhaan saada Cohenia kiikkiin.

Moni poliisi oli ottanut vastaan lahjuksia esimerkiksi ilotaloista ja hienoista ravintoloista.

Jos lahjonta ei toiminut, Cohen turvautui pelotteluun. Esimerkiksi Gangster Squadin johtajan Willie Burnsin talolle toimitettiin hautajaiskukkia.

Burnsille oli täysin selvää, kuka oli lähettänyt hänen vaimolleen osoitetun seppeleen, mutta hän ei pystynyt todistamaan mitään.

Ajan mittaan kävi selväksi, että vaikka Gangster Squad kuinka yritti olla ovela, sen toiminta oli yhä valovuosien päässä Cohenista.

Luodit viuhuivat Los Angelesin alamaailmassa etenkin vuosina 1947–1953, jolloin Mickey Cohenin ja Jack Dragnan kilpailu oli kuumimmillaan.

© University of Southern California/Getty Images

Epätoivoissaan Gangster Squadin poliisit alkoivat jopa pysäytellä Cohenia satunnaisesti kadulla ruumiintarkastusta varten.

Siinä oli omat riskinsä, sillä Cohen nosti äkkiä metelin siitä, kuinka ­poliisit kiusasivat häntä.

Se kuitenkin kannatti, sillä poliisi sai ­ruumiintarkastuksissa kerättyä laskuja, jotka todistivat Cohenin kuluttaneen ­paljon enemmän rahaa kuin mitä hän olisi voinut tienata vaatekaupallaan.

Kävi ilmi, että Cohen oli esimerkiksi käyttänyt huvilallaan sisustussuunnittelijan palveluja 49 329 dollarin edestä, ja kengistään hän oli maksanut 800 dollaria.

Cohen selitti, etteivät rahat suinkaan olleet peräisin mistään laittomuuksista vaan että hän oli ottanut kulujaan varten 300 000 dollarin lainan.

”Jos rahan lainaaminen on laitonta, niin sitten minä kyllä olen syyllinen”, Cohen virnisteli.

Cohenin vartija vasikoi

Cohen luotti siihen, että viranomaiset eivät koskaan voisi todistaa hänen syyllistyneen laittomuuksiin. Hän antoi esimerkiksi vartijansa Neal Hawkinsin polttaa ylellisestä elämästään kertovia kuitteja ja laskuja takapihansa polttouunissa.

Cohen ei tiennyt, että Hawkins olikin ryhtynyt yhteistyöhön ­Gangster Squadin kanssa.

Hawkins hankki poliisille todisteet, joiden perusteella Cohen saatiin heinäkuussa 1951 tuomittua veropetoksesta neljäksi vuodeksi vankilaan.

Se oli toki hyvä alku mutta ei missään tapauksessa tyydyttänyt Gangster Squadia, joka ei ollut vielä saanut ketään tuomittua murhasta.

”Jos rahan lainaaminen on laitonta, niin sitten minä olen syyllinen.”
Mickey Cohen

Erään poliisin sisäisen raportin mukaan vuosina 1900–1951 oli tehty 57 ­järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvää murhaa – ja tapauksista oli selvitetty yksi ainoa.

Cohenin viruessa vankilassa Gangster Squad jatkoi Los Angelesin alamaailman perkaamista. Työ oli hieman helpompaa Cohenin ollessa poissa pelistä, mutta ­poliisit tiesivät, ettei sitä kestäisi kauan. Kukaan ei olettanutkaan Cohenin palaavan vankilasta kunnon kansalaisena.

Gangster Squadin onneksi Cohen ei ollut ymmärtänyt vartijansa Hawkinsin olevan petturi.

Hieman ennen Cohenin vapautumista Hawkins ehdotti hänelle, että kaikki pistoolit olisi syytä tarkistaa ja huoltaa, jotta ne olisivat valmiina heti ­vapauden koittaessa.

Cohen ilahtui ajatuksesta, ja niin Hawkins sai luvan hakea hänen talostaan seitsemän pistoolia.

Sen sijaan, että olisi alkanut heti puhdistaa pistooleita, Hawkins ajoi O’Maran kanssa suoraan poliisin ampumaradalle. O’Mara selvitti, ettei yksikään aseista ollut rekisteröity Cohenin nimiin.

Hän kirjasi ylös aseiden sarjanumerot ja antoi ampua ­niillä kaikilla testilaukaukset mahdollisia tulevia tarpeita varten.

O’Mara myös irrotti aseista pohjalevyn ja kaiversi pienet merkinnät sisäpuolen ­metalliin, ennen kuin antoi aseet takaisin Hawkinsille.

Sitten hän lukitsi aseiden sarjanumerot ja muut tiedot talteen poliisi­aseman kaappiin ja jäi odottamaan, että pistooleita ehkä käytettäisiin tulevissa henkirikoksissa – silloin Gangster Squad voisi ­lopulta saada Cohenin telkien taakse pysyvästi.

Gangster Squad nyhti tietoa rikollisista uhkailulla ja väkivallalla.

© BL Press

Poliisitkin turvautuvat rikollisiin keinoihin

Los Angelesissa gangsterit haluttiin saada kiikkiin keinolla millä hyvänsä, ja siksi poliisitkin turvautuivat laittomuuksiin yrittäessään kitkeä kaupungista järjestäytynyttä rikollisuutta.

  • © Shutterstock

    VARASTAMINEN:

    Usein poliisi yksinkertaisesti vain haki haluamansa. Esimerkiksi Jack O’Mara varasti erään epäillyn luota det­roitilaisen gangsterin tyttären hää­kutsuun liittyvät paperit. Näin hän sai itselleen Los Angelesin ja Detroitin ­suurimpien rikollisten nimet ja osoitteet ja pystyi todis­tamaan heidän ­välisistään yhteyksistä.

  • © Shutterstock

    SALAKUUNTELU:

    Gangster Squad piilotti mikrofoneja ja kuuntelulaitteita niin gangsterien kuin heidän naisystäviensäkin luo. Esimerkiksi kun erään naisen tiedettiin olevan suhteessa gangsteri­pomo Jack Dragnan kanssa, naisen sängyn alle piilotettiin mikrofoni.

  • © Shutterstock

    VÄKIVALTA:

    Poliisit eivät ­epäröineet käydä epäiltyihin myös käsiksi. Kerran Gangster Squadin jäsenet paiskasivat erään ­miehen alas jyrkkää rinnettä. Mies sai vakavia vammoja mutta selvisi hengissä. Myöhemmin muut gangsterit näkivät alastoman ja hakatun miehen ane­lemassa rahaa, jotta hän voisi paeta kaupungista. Sellaiset tapaukset saivat monet rikolliset pelkäämään Gangster Squadia silmittömästi.

  • © Shutterstock

    SIEPPAUS:

    Poliisit nappasivat ajoittain rikollisia autoonsa ja ajoivat heitä kaupunkia ympäröiville kukkuloille antaen ymmärtää, että heidän viime hetkensä olivat koittaneet. Kertomukset poliisien ­kovaotteisesta toiminnasta levisivät gangsterien keskuudessa ja herättivät epävarmuutta ja pelkoa.

  • © Shutterstock

    UHKAILU:

    Gangster Squadin poliisit uhkailivat ajoittain epäiltyjen henkeä esimerkiksi roikottamalla heitä sillankaiteen yli. Gangsterit eivät voineet asialle mitään, sillä he tiesivät, ettei kukaan ottaisi heitä vakavasti, mikäli he yrittäisivät valittaa ­Gangster Squadin jäsenten ­tekemistä laittomuuksista.

  • © Shutterstock

    MURROT JA TUHOTYÖT:

    Jos poliisit halusivat epäillyn kotiin, he eivät jääneet odottamaan kutsua vaan murtautuivat sisään. Sisään päästyään he saattoivat etsiä ja varastaa tavaroita mutta myös tuhota niitä. He esimerkiksi tuhosivat täysin erään parturiliikkeen, jonka omistajan epäiltiin pyörittävän peliluolaa.

  • © Shutterstock

    LAHJONTA:

    Oli tunnettu tosiasia, että rikolliset lahjoivat poliiseja, mutta rahaa kulki myös toiseen suuntaan. Gangster Squadilla oli 25 000 dollaria käteistä, jolla poliisit saivat maksaa alamaailmasta saamistaan tiedoista tai lahjoa itselleen rikollispiireissä toimivia avustajia.

Cohen pakkomyi kukkiaan

O’Maran haave ei näyttänyt toteutuvan.

Cohen vapautui vuonna 1955, ja hän tuntui päättäneen elää jatkossa lain­kuuliaista elämää. Hän hoiti säntillisesti ­yrityksiään, joihin kuului niin yökerhoja ja kasinoita kuin taimitarhakin.

Kaikki näytti lailliselta, mutta Gangster Squad piti vanhaa pääkohdettaan yhä tiukasti silmällä.

Cohenin muka rehelliset yritykset vaikuttivat olevan pelkkää julkisivua, jonka takana rikollinen toiminta mitä ilmeisimmin jatkui.

Esimerkiksi jos jollekulle tarjottiin mahdollisuutta ostaa kasveja Cohenin taimitarhasta, kyse oli yleensä ”tarjouksesta, josta ei voinut kieltäytyä”, jos halusi pelastaa nahkansa.

Cohen pysytteli kuitenkin erossa törkeistä pahoinpitelyistä ja murhista.

Cohenin julkisivu säilyi tahrattomana vuosikausia, kunnes entinen Gangster Squadin jäsen Jerry Wooters sai ilta­päivällä 2. joulukuuta 1959 puhelun Jack Whalen -nimiseltä rikolliselta.

Wooters oli erotettu Gangster Squadista, koska hän oli ajautunut liian lähelle joitain rikollisia, ja Whalen uskoi nyt voivansa luottaa Wootersiin.

Whalen oli Cohenin pahin kilpailija, ja Cohenin yritettyä huijata häntä hevos­kilpailuissa yhteenotto herrojen ­välillä oli nyt väistämätön.

”Olen pahassa pulassa. Voitko auttaa?” Whalen kysyi Wootersilta toivoen saavansa Gang­ster Squadilta apua Cohenin kaatamiseen.

Hän oli hieman aiemmin ­uhkaillut Cohenia puhelimessa, mutta tämä oli vastannut viilipyttymäisen rauhallisesti olevansa illalla Rondelli’s-nimisessä ravintolassa ja että Whalen voisi tulla sinne sanomaan sanottavansa.

Nyt Whalenin oli kunniansa vuoksi pakko mennä paikalle, ja siksi hän pyysi apua. Wooters ei kuitenkaan suostunut auttamaan häntä.

Sen sijaan hän soitti entisille kollegoilleen ja kertoi heille ­odotettavissa olevasta Los Angelesin ala­maailman välienselvittelystä.

Cohen panssaroi Cadillacinsa

Kilpailevat rikollispomot yrittivät usein saada Cohenin hengiltä, joten hän varusteli uuden autonsa niin, että siitä tuli turvallisempi kuin presidentin menopeli. Harmi vain, ettei sillä voinut ajaa...

Kun luotisade eräänä yönä heinä­kuussa 1949 rei’itti Mickey Cohenin auton, hän päätti ryhtyä toimeen.

Cohen osti tuliterän Cadillacin ja asennutti siihen salaa panssarointia ja muita erikoisvarusteita niin, että se oli lopulta jopa turvallisempi kuin Yhdys­valtain presidentin auto.

Silloin Cohen uskoi, ettei hänen enää tarvitsisi pelätä kilpailijoidensa luoteja tai pommeja.

Cohenin panssaroitu Cadillac painoi neljä tonnia. Auton tutkineiden poliisien mielestä se oli ennemmin panssaroitu miehistönkuljetusvaunu kuin henkilö­auto, ja siksi sen ajamiseen tarvittaisiin erikoislupa.

Sitä Cohen ei ­koskaan ­saanut, ja hän tiesi, että mikäli poliisi näkisi hänet autossa, hänet pidätet­täisiin oitis luvan puutteesta, joten auto jäi seisomaan talliin.

Lopulta poliisi takavarikoi auton ­veropetoskäsittelyn yhteydessä.

Auto on nykyisin museoituna Southward Car Museumissa Uudessa-Seelannissa.

Tuulilasi oli kaksiosainen

ja sen saattoi avata ulospäin niin, että ikkunan raosta sai työnnettyä ulos aseen piipun.

AP/Ritzau Scanpix

Kaikki ovet

oli ­vahvistettu 20 mm paksulla teräspans­sarilla, ja ne painoivat 45 kiloa. Panssarointia testattiin ampumalla autoa tehokkaimmilla Los Angelesin poliisin käyttämillä aseilla. Se pysäytti kaikki luodit.

Los Angeles Public Library

Ikkunat olivat

4,5 senttiä paksua luodinkestävää lasia.

Los Angeles Public Library

Pohja

vahvistettiin ­panssaroimalla niin, että se kesti jopa pommin räjähdyksen.

Los Angeles Public Library

Renkaat

mak­soivat 400 dollaria kappale ja olivat luodinkestävät.

Los Angeles Public Library

Murha pilasi päivälliset

Illalla Cohen piti tapansa mukaan hoviaan ravintola Rondelli’sissa.

Kello 23.28 Whalen asteli kohti pöytää, jossa istui Cohenin ­lisäksi tämän silloinen nais­ystävä Sandy Hagen ja kaksi käskyläistä, Sam LoCigno ja George Piscitelle.

Whalen ei ehtinyt edes pöydän viereen asti, kun hän jo sai kuulan kalloonsa ja valahti elottomana lattialle. Muut ruokailijat pakenivat kauhuissaan ravintolasta.

Kello 00.10 poliisi sai hälytyksen: kaupungissa oli jälleen tapahtunut gangsterimurha. Cohen kiisti, että hänellä olisi mitään tekemistä veriteon kanssa.

”Minä vain istuin kaikessa rauhassa syömässä pastaa”, hän kertoi paikalle saapuneille poliiseille. ”Yhtäkkiä kuulin laukauksia. Voitte uskoa, että minulle tuli kiire painua piiloon!”

Cohenin kolme seuralaista vakuutte­livat myös vain kuulleensa laukaukset. ­Silminnäkijöiden lausunnot kertoivat kuitenkin aivan muuta.

Mickey Cohen ja kolme muuta gangsteria pidätettiin vuonna 1948 murhasta epäiltynä.

© Los Angeles Public Library

Esimerkiksi eräs asiakkaana ollut yrittäjä kertoi Co­henin käyneen ­häneen käsiksi luullen hänen olevan Whalenin kumppaneita.

Läpimurto tutkimuksissa tapahtui, kun poliisi löysi muutaman tunnin kuluttua ravintolan läheltä muovipussista kolme pistoolia.

Pistoolien pohjalevyt irrotettiin, ja kahdesta aseesta löytyi O’Maran tekemiä merkintöjä, joten aseiden todettiin kuuluvan Cohenille.

Kuusi päivää myöhemmin Cohenin ­kätyri LoCigno ilmoittautui poliisille ja kertoi ampuneensa Whalenin itsepuolustukseksi.

Gangster Squadissa oltiin varmoja siitä, että nyt he saisivat Cohenin kiinni. LoCigno toki tunnusti tappaneensa Whalenin, mutta moni asia viittasi siihen, että hän oli vain ottanut syyn niskoilleen maksua vastaan.

Läheltä löytyneet pistoolit olivat suora yhteys Coheniin.

O’Mara esitti pistoolit todistusaineis­tona oikeudessa, ja vaikka Cohen itse ei ­ollutkaan syytettynä, O’Mara osoitti ­vakuuttavasti, että Cohen oli pahasti sekaantunut Whalenin kuolemaan.

Cohen valehteli oikeudenkäynnin aikana peräti sata­kunta kertaa ja väitti esimerkiksi, ettei ollut koskaan omistanut pistoolia.

Cohen astumassa Al­ca­trazin vankilasaarelle vievään ­laivaan vuonna 1962.

© Bettmann/Getty Images

Veropetos vei gangsteripomon vankilaan

Poliisi ei koskaan saanut Cohenia kiinni murhasta, mutta hän joutui silti oikeuteen.

Vuonna 1961 Cohen sai syytteen ja tuomion vero­petoksesta – hän koki siis saman kohtalon kuin poliisin pitkään turhaan murhista jahtaama gangsteri­pomo Al Capone vuonna 1931.

Oikeudessa kuultiin 194:ää ­todistajaa, ja käsittelypöytäkirjaa kertyi peräti 8 000 konekirjoitus­liuskaa. Todistajat kertoivat Cohenin kylväneen rahaa ympärilleen.

Todistajien mukaan Cohen kulki usein 30 000 dollaria käteistä ­taskussaan. Hän ei pystynyt ­toimittamaan veroviranomaisille vakuut­tavia todisteita siitä, että rahat olisi tienattu rehellisesti.

Tuomio oli 15 vuotta vankeutta. Cohen istui sitä sekä Alca­trazin vankilasaarella että valtion vankilassa Georgian Atlantassa.

Cohen vapautettiin vuonna 1972 – eikä häntä ollut unohdettu.

Televisioyhtiöt ja kustantamot ­kosiskelivat häntä, ja hänen muistelmistaan tuli myyntimenestys. Pitkään sairastellut Cohen kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1976.

Hänen omaisuutensa oli silloin ­virallisesti 3 000 dollaria.

Gangster Squad haluttiin unohtaa

LoCigno sai elinkautisen vankeustuomion 31. maaliskuuta 1960. Epäselvyys Cohenin osuudesta murhaan sai oikeuden avaamaan tapauksen uudestaan ­vuoden kuluttua.

Silloin poliisin todistusaineisto kuitenkin mureni.

Tekninen tutkinta osoitti nyt, ettei yhtäkään poliisin löytämistä pistooleista ollut käytetty Whalenin murhassa, joten oikeus päätti, että niitä ei voinut hyväksyä todistusaineistoksi. Loppu­tuloksena ­LoCigno vapautettiin.

Se musersi O’Maran niin, että hän irti­sanoutui kokonaan poliisin palveluksesta muutaman päivän kuluttua.

Asiat eivät tosin näyttäneet kovin paljon valoisammilta Coheninkaan osalta, sillä samana vuonna hänet tuomittiin 15 vuodeksi vankilaan veropetoksista.

Pian sen jälkeen Gangster Squad käytännössä hajosi.

Suurrikolliset olivat ­menettäneet otteensa Los Angelesista, ja poliisijohto halusi mieluiten unohtaa, että sen omien siipien suojissa oli 15 vuoden ajan toiminut yksikkö, jonka toimintatavat eivät kestäneet päivänvaloa.

Kun Cohen julkaisi muistelmansa vuonna 1975, hän palasi vielä Whalenin murhaan:

”Sam LoCigno ei olisi osunut edes tanssi­salin seinään. Whalenin ampuja sen sijaan totisesti osasi asiansa.”

Sitten Cohen lisäsi: ”Itsehän olin helvetin taitava pistoolin kanssa.”

Lue myös:

Rikokset

5 historiallista vinkkiä: Näin pysäytät varkaan

4 minuuttia
Kulttuuri

Hollywood-kyltillä ei ole mitään tekemistä elokuvateollisuuden kanssa

1 minuuttia
Rikolliset

10 historiallista attentaattia

7 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota