Mary Richardson puristi hermostuneena luonnoslehtiötä kädessään. Hän oli koko aamun kierrellyt Venuksen alastonkuvaa, joka riippui Lontoon kansallisgallerian seinällä. Hän ei päässyt kuitenkaan sitä riittävän lähelle.
Tuona päivänä, tiistaina 10. maaliskuuta 1914, yleisöllä oli ilmainen pääsy galleriaan, ja se vilisi ihmisiä. Venuksen kuva, jonka oli maalannut espanjalainen Diego Velázquez ja jonka galleria oli joitakin vuosia aiemmin hankkinut huimaavalla 45 000 punnalla, oli suuri vetonaula.
Vasta lounasaikaan ihmispaljous alkoi huveta, ja toinen kallisarvoista teosta vartioineista poliiseista lähti pois.
Nopeasti Richardson asteli maalauksen luo. Hän oli laittanut lyijykynän ja lehtiön laukkuunsa. Niiden sijaan hänen oikeassa kädessään oli nyt lihakirves.
”Arvojen mitta on aina taloudellinen, ei ihmisarvo. Se piti ottaa huomioon.” Mary Richardson, 1953.
Pian koko maa sai lukea Mary Richardsonista ja siitä vimmasta, joka sai hänet tekemään yhden kohutuimmista tihutöistä maan historiassa.
Poliisin väkivalta herätti vihaa
Viha oli kuplinut pitkään nyt 22-vuotiaan Richardsonin sisällä. Neljä vuotta aiemmin hän oli todistanut ”Mustaa perjantaita”, jolloin poliisi oli käynyt parlamentin edustalla rauhallisesti mieltään osoittaneiden feministien kimppuun.
Mielenosoittajista kymmenen oli joutunut sairaalaan, ja naisasialiike oli radikalisoitunut. Seuranneina vuosina niin sanotut suffragetit olivat alkaneet osoittaa mieltään tuhopoltoilla ja rikkomalla ikkunoita.
Yleisö yritti pysäyttää Richardsonin muun muassa gallerian punaisilla opaskirjoilla, jotka oli tarkoitettu saksalaisturisteille.
Mestariteos silpoutui
Richardson hakkasi vimmatusti
Richardson jatkoi maalauksen tärvelemistä, kunnes poliisi kävi häneen käsiksi. Hän oli ostanut kirveen viimeisillä rahoillaan, koska hän ei halunnut tukeutua naisoikeusjärjestöön, jonka jäsen hän oli.
Viillot pilasivat maalauksen
Iskun aikana Diego Velázquezin maalaukseen tuli viisi isoa viiltoa. Vaurioita pahensi se, että Richardson kiersi kirvestä kankaassa joka iskun jälkeen. Museo korjasi myöhemmin vauriot.
Richardson taisteli vimmatusti
Rakennuksessa oli useita poliiseja. Yhdessä gallerian valvojien ja yleisön kanssa he onnistuivat riisumaan aseista Richardsonin, joka puolustautui raivoisasti.
Naiset eivät kuitenkaan saaneet äänioikeutta, minkä vuoksi Richardson laati vuonna 1914 suunnitelman.
”Arvojen mitta on aina taloudellinen, ei ihmisarvo. Se piti ottaa huomioon”, hän kirjoitti myöhemmin. Hän halusi saada yleisön huomion asialleen tuhoamalla jotain kallista. Taidehistoriaa opiskeleva Richardson päätti valita Velázquezin maalauksen.
Maaliskuun 10. päivänä hän lähti majapaikastaan kirves mukanaan. Kirves oli kiinnitetty hänen takkinsa vasemman hihan sisäpuolelle ja pysyi paikoillaan hakaneuloista kyhätyn ketjun avulla.
Kävijöiden määrä ja teoksen tiukka vartiointi olivat Richardsonille yllätys. Hän näki gallerian leveiltä portailta saliin, missä teosta vartioi kaksi punaisissa samettituoleissa istuvaa poliisia.
Seuraavien tuntien ajan Richardson kiersi kohdetta kuin kissa kuumaa puuroa. Rauhoittaakseen hermojaan hän otti lehtiön esiin ja alkoi luonnostella siihen yhtä esillä olevista teoksista.
”Oikeudenmukaisuus on minulle tärkeämpää kuin taide.” Mary Richardson, 13. maaliskuuta 1914.
Puolenpäivän aikaan Richardson palasi saliin, jossa Velázquezin maalaus riippui. Sali oli lähes tyhjä.
Juuri silloin toinen poliiseista nousi seisomaan. Toinen nojautui tuolin selkänojaan ja avasi sanomalehden.
Nopeasti Richardson irrotti hakaneulat ja tarttui kirveeseen. Sitten hän juoksi maalauksen luo kirves iskuun kohotettuna.
Tuhotyö sokeerasi
Maalausta suojasi lasi, joka rikkoontui, kun Richardson iski ensimmäisen kerran. Poliisi katsoi ällistyneenä ympärilleen.
Valvoja, joka oli sattumalta seisonut ovella, lähti juoksemaan kohti Richardsonia mutta liukastui juuri kiillotetulla lattialla.
Kaatuminen antoi Richardsonille aikaa iskeä maalausta uudestaan. Richardson lopetti vasta, kun poliisi ehti paikalle ja riisti aseen häneen kädestään.
Poliisit veivät Richardsonin Hollowayn naisvankilaan, minne oli teljetty lukuisia suffragetteja.
Richardson pidätettiin. Seuraavina päivinä britit saivat lukea tapahtumasta lehdistä, joissa Richardson selitti motiivejaan:
”Välitän taiteesta ainakin yhtä paljon kuin muut, jotka kävivät galleriassa tiistaiaamupäivällä. Oikeudenmukaisuus on minulle tärkeämpää kuin taide.”
Richardson vapautettiin huhtikuussa hänen oltuaan nälkälakossa viikkoja. Hänen iskunsa ei tuonut brittinaisille äänioikeutta.
Se tapahtui vasta neljän vuoden päästä, kun naiset olivat osoittaneet korvaamattomuutensa ensimmäisen maailmansodan aikana, joka puhkesi muutamaa kuukautta Richardsonin tempauksen jälkeen.