Brittiupseeri kukisri intialaisen kuristajakultin
1800-luvun alkupuoliskolla nuori brittiupseeri paljasti Intiassa toimineen murhalahkon, tugeenit. Lahko oli murhannut tuhansia ihmisiä kuoleman jumalatar Kalin kunniaksi. Jumalattaren vaatimuksesta uhrit kuristettiin kangasliinalla.

Tugeenit elivät tavallista elämää normaaliyhteiskunnan jäseninä. Edes heidän vaimonsa eivät tienneet, että aviomiehet uhrasivat ihmisiä verenhimoiselle Kali-jumalattarelle.
Eräänä talvipäivänä vuonna 1831 sotilaskaravaani marssi pölyisellä tiellä Pohjois-Intiassa. Karavaania johti ryhdikäs englantilaisupseeri, jonka sinisissä silmissä oli valpas katse.
Muu retkikunta koostui paikallisista sotilaista. Mukana oli myös intialaisvanki, jonka nilkoissa oli kahleet. Kaikkien katseet olivat suuntautuneet miesvankiin, jonka olemus oli ylväs ja arvokas. Äkkiä hän käski karavaanin seisahtua ja osoitti pientä metsikköä.
Intialaissotilaat alkoivat kaivaa kovaa maata. Pian he löysivät etsimänsä. Puiden katveeseen kätketystä haudasta kaivettiin esiin luurankoja ja ihmisruumiiden kuivuneita jäänteitä.
Ruumiista monilla oli yhä vaatteiden riekaleita yllään. Kohta vanki osoitti sormellaan uutta paikkaa. Sotilaat alkoivat kaivaa uudelleen ja jälleen he löysivät ihmisluita ja rujosti irvisteleviä pääkalloja.
Ennen kuin päivä oli laskenut iltaan, retkikunta oli löytänyt 17 ruumista ja luurankoa. Karavaanin jatkaessa matkaansa vastaan tuli lisää murhauhrien joukkohautoja.
Ylväskäytöksinen vanki oli nimeltään Feringeea. Hän oli yksi tugeeni-lahkon johtajista. Lahko palvoi kuoleman jumalatar Kalia ihmisuhreilla.
Retkikunnan johtajana toimi kapteeni William Henry Sleeman, joka oli vakaasti päättänyt tuhota murhaajalahkon lopullisesti.
Kapteeni Sleemanin tulo Intiaan
Aina siitä päivästä alkaen, kun Sleeman astui ensimmäistä kertaa Intian kamaralle 1809, hän oli kuullut huhuja ihmisiä uhraavasta lahkosta.
Brittiviranomaiset eivät kuitenkaan suhtautuneet huhuihin vakavasti. Väitteet rikoksista ja oudoista lahkoista olivat tuttu ilmiö Intiassa. Ja vaikka tarinat lahkosta olisivat pitäneet edes osin paikkansa, brittien asenne oli, että intialaisten tuli ratkaista itse keskinäiset ongelmansa.
Sleeman puolestaan suhtautui vakavasti lahkosta saamiinsa ilmoituksiin. Hän puhui useita kieliä, muun muassa hindiä. Niinpä hän tunsi paikalliset olot ja kulttuurin paremmin kuin useimmat Intiaan saapuneet britit.
Lisäksi hän koki tehtäväkseen Intiassa toimivien brittijoukkojen upseerina lain ja järjestyksen säilyttämisen niin intialaisten kuin brittienkin keskuudessa.
Mutta ryhtyessään tutkimaan asiaa hän törmäsi viranomaisten epäluuloihin. Sleemanille naureskeltiin, ja häntä jopa yritettiin estää.
Kapteeni Sleeman oli kuitenkin mies, joka ei lannistunut asetettuaan itselleen tavoitteen. Niinpä hän haki siirtoa brittijoukoista siviilihallinnon puolelle.
Vuonna 1822 hänet nimitettiin tuomariksi Nursingporeen nykyisen Madhya Pradeshin osavaltion alueelle Keski-Intiaan. Saatuaan joukon paikallisia intialaispoliitikkoja eli nujeebeja tuekseen hän saattoi aloittaa ristiretkensä Kalin opetuslapsia vastaan.