Arkku paljasti murhaajat

Kesällä 1889 pariisilainen liikemies ja hänen rakastajattarensa tekivät täydellisen murhan. He tappoivat virkamiehen ja suuntasivat Amerikkaan aloittaakseen uuden elämän. Kaikki ei sujunut niin kuin he toivoivat.

Kesällä 1889 pariisilainen liikemies ja hänen rakastajattarensa tekivät täydellisen murhan. He tappoivat virkamiehen ja suuntasivat Amerikkaan aloittaakseen uuden elämän. Kaikki ei sujunut niin kuin he toivoivat.

Print Collector/Getty Images

Gabrielle Bompard ja Michel Eyraud olivat epäsuhtainen pari. Bompard oli sievä ja vasta 21-vuotias, kun taas Eyraud oli 46, naimisissa ja kaljuuntumassa. Yksi asia heitä kuitenkin yhdisti: he tarvitsivat rahaa.

Pariskunta punoi julman juonen, jonka avulla he voisivat matkustaa Yhdysvaltoihin ja aloittaa uuden elämän: Bompard houkuttelisi luokseen rikkaan miehen, he tappaisivat tämän ja varastaisivat rämän rahat.

Uhriksi valikoitui pariisilainen virkamies nimeltä Toussaint-Augustin Gouffé. Hän oli varakas ja naisiinmenevä, ja hänellä tiedettiin olevan aina mukanaan paljon käteistä rahaa.

  1. heinäkuuta 1889 Bompard alkoi viekoitella Goufféa tämän kantapaikassa Brasserie Gutenbergissä.

Elostelija lankesi ansaan

Gouffé huomasi heti sievän neidon, joka vastasi rohkeasti hänen katseisiinsa ja kutsui hänet luokseen vielä samana iltana. Kun Gouffé koputti Bompardin asunnon ovea, tämä avasi oven vain yöpuvussaan.

”Kylläpä teillä on täällä sievä pieni asunto”, Gouffé imarteli. Bompard avasi yöpukunsa silkkinyörejä ja vakuutti Gouffélle heidän olevan kaksin.

”Onpa teillä tyylikäs solmio.” Gabrielle Bompardin ennalta sovittu merkki Eyraudille

Todellisuudessa Eyraud piileskeli sohvan takana, kun Gouffé ja Bompard istuivat kuhertelemaan. Hän pidätti hengitystään Bompardin kietoessa viettelevästi yöpukunsa silkkinyörin Gouffén kaulan ympärille ja kiinnitti sen sitten salaa sohvan takana roikkuvaan koukkuun, josta johti köysi kattoon kiinnitettyyn taljaan.

Sitten Bompard lausui ennalta sovitut koodisanat: ”Onpa teillä tyylikäs solmio.” Siitä Eyraud tiesi, että hänen piti vetää taljaan kiinnitetty köysi tiukaksi ja nostaa Gouffé ilmaan roikkumaan. Gouffé pyristeli vastaan mutta kuoli lopulta.

Murhaajat panivat hänen ruumiinsa öljykangassäkkiin ja pakkasivat sen varta vasten hankkimaansa matka-arkkuun. Seuraavana aamuna he matkustivat junalla Lyoniin, ajoivat vuokravaunuilla syrjäiselle seudulle hieman kaupungin ulkopuolelle ja työnsivät arkun sekä Gouffén ruumiin alas jyrkältä joentörmältä.

Sitten he matkustivat Britanniaan ja nousivat Kanadaan vievään höyrylaivaan. Sieltä he jatkoivat San Franciscoon.

Matkalla he tapasivat varakkaan ranskalaisen Georges Garangerin ja päättivät murhata hänetkin.

© Print Collector/Getty Images

Bompard ja Eyraud kuristivat Gouffén

Eyraud kiskoi köydestä, jolloin Bompardin Gouffén kaulan ympärille sitoma silkkinyöri kiristyi tiukalle.

© Print Collector/Getty Images

Ruumis pantiin säkkiin

Eyraud ja Bompard sulloivat Gouffén ruumiin öljykangassäkkiin, joka sulkisi kosteuden ja hajut sisäänsä.

© Print Collector/Getty Images

Vainaja jätettiin maastoon

Murhaajat hylkäsivät uhrinsa ruumiin ja sekä sen kuljettamiseen käytetyn matka-arkun joen rannalle Lyonin lähistöllä.

© Print Collector/Getty Images

Murhaajia kuulusteltiin

Pidätyksen jälkeen poliisit kuulustelivat Eyraudia ja Bompardia murhapaikalla. Molemmat vierittivät päävastuun veriteosta toisilleen.

Rikos ratkesi uusilla tekniikoilla

Bompardin ja Eyraudin matkustaessa Yhdysvalloissa tietyöläinen löysi 13. elokuuta öljykangassäkin ja Gouffén jo osittain mädäntyneen ruumiin.

Ruumis oli niin huonossa kunnossa, ettei uhria ensin tunnistettu, mutta uusien rikostutkimusmenetelmien avulla oikeuspatologi onnistui selvittämään ruumiista ratkaisevia tuntomerkkejä, kuten että uhrilla oli ollut ruskeat hiukset ja vanha selkävamma.

Ruumiinavauksen perusteella poliisit päättelivät, että vainaja oli 26. heinäkuuta kadonneeksi ilmoitettu pariisilaismies – Toussaint-Augustin Gouffé.

Lääkäri Alexandre Lacassagne tunnisti Gouffén ruumiin uusien menetelmien, kuten luiden mittausten ja hiusanalyysin, avulla.

© Wordpress.com

Jäljittääkseen murhaajan Pariisin poliisipäällikkö Marie-Francois Goron teetti matka-arkusta kopion, joka pantiin esille Pariisin ruumishuoneelle. Pian arkun myyjä ilmoittautui poliisille ja kertoi muistavansa erikoisen pariskunnan, joka oli ostanut arkun.

Poliisit löysivät nopeasti murhaajista muitakin tietoja, ja pian Interpol julkaisi heistä kansainvälisen etsintäkuulutuksen. Eyraud näki etsintäkuulutuksensa lehdissä ja pakeni Kuubaan, jossa hänet kuitenkin otettiin kiinni ja palautettiin Ranskaan.

Bompard puolestaan palasi itse Ranskaan, sillä hän oli rakastunut Garangeriin ja halusi aloittaa tämän kanssa uuden elämän. Hän uskoi, että ilmiantamalla Eyraudin hän voisi lieventää omaa rangaistustaan.

Hän vannoi oikeudessa viattomuuttaan ja väitti Eyraudin hypnotisoineen hänet. Gouffén tavoin tuomarikin lankesi loveen. Eyraud teloitettiin giljotiinissa, mutta Bompard tuomittiin vankeuteen, jossa hän vietti lopulta vain 12 vuotta.