25-vuotias Roger Tichborne oli hyväntuulinen astuessaan 20. huhtikuuta 1854 höyrylaiva Bellan kyytiin Rio de Janeirossa.
Hän oli palaamassa Englantiin kymmenen kuukautta kestäneen Etelä-Amerikan kiertomatkan jälkeen. Kotona odotti leppoisa elämä kartanon ja paronin tittelin perijänä.
Tichborne ei kuitenkaan päässyt koskaan Englantiin. Neljä päivää lähdön jälkeen Bellan hylky löytyi Brasilian rannikkovesistä. Laivassa ei ollut eloonjääneitä.
Huhut antoivat toivoa
Rogerin äiti, lady Henriette Tichborne, ei vaipunut epätoivoon. Hän uskoi poikansa olevan elossa, sillä selvänäkijä oli vakuuttanut niin, ja lady oli myös kuullut, että toinen laiva oli noukkinut kyytiinsä Bellalta pelastuneita ja vienyt heidät Australiaan.
”Rakas äiti. Viimeisestä kirjeestäni 22. huhtikuuta 1854 on kulunut jo niin pitkä aika, että tämän kirjeen aloittaminen on hankalaa.” Thomas Castro kirjeessä lady Tichbornelle, 1866
Kun Rogerin isä kuoli vuonna 1862, pojan löytämisestä tuli äidille lähes pakkomielle.
Lady Tichborne julkaisi australialaisessa The Argus -sanomalehdessä ilmoituksen ja lupasi siinä ”avokätisen palkkion” sille, joka voisi kertoa jotakin hänen pojastaan.
Muutaman kuukauden kuluttua lady Tichborne sai kirjeen.
”Rakas äiti. Viimeisestä kirjeestäni 22. huhtikuuta 1854 on kulunut jo niin pitkä aika, että tämän kirjeen aloittaminen on hankalaa”, kirjoitti kirjeen lähettäjä, joka kertoi olevansa Roger.
Kirjoittaja kertoi päässeensä Bellan haaksirikon jälkeen Melbourneen toisella laivalla ja asuvansa nyt Australiassa Wagga Waggan kaupungissa, missä hän työskenteli teurastajana nimellä Thomas Castro.
”Maailmassa on vain yksi mies, joka on vielä varmempi siitä, ettei tuo mies ole Roger Tichborne, ja hän istuu tuossa.” Tichbornien perheystävä
Hän ei kertonut syytä nimenvaihdokselle mutta pyysi kahtasataa puntaa voidakseen matkustaa Englantiin.
Castro saapui Englantiin joulupäivänä 1866. Lady Tichborne oli vakuuttunut siitä, että oli saanut kadonneen poikansa takaisin, ja otti hänet vastaan avosylin ja lupasi hänelle tuhannen punnan (noin 135 000 nykyeuroa) vuosirahan.
Muu perhe oli ihmeissään. Haaksirikossa kadonnut Roger oli puhunut sujuvaa ranskaa ja osannut latinaa ja kreikkaa, mutta Castro ei osannut niitä sanaakaan. Hän ei myöskään muistanut mitään yliopistoajastaan.
Epäilyttävintä oli, ettei Castro muistuttanut Rogeria vähääkään. Roger oli ollut niin laiha, että hänen piti ompeluttaa takkiinsa koukkuja housujensa vyötä varten. Castro sen sijaan painoi 108 kiloa.
Taiteilija Frederick Sargent ikuisti Lontoossa käydyn oikeudenkäynnin maalaukseen.
Outo oikeusjuttu veti yleisöä
Castro nautti huomiosta
Englannin lain mukaan syytetty ei saanut itse todistaa oikeudessa, mutta Castro nautti muuten paikalle tulleiden toimittajien huomiosta.
Lakimies Kenealy vaipui epätoivoon
Castro palkkasi asianajajakseen kuuluisan lakimiehen Edward Kenealyn. Kenealyn piti epätoivoissaan turvautua valheisiin ja todistajien loukkaamiseen, mikä maksoi hänelle hänen asianajajalupansa.
Valokuvan piti kumota Castron väitteet
Todistaakseen, etteivät Thomas Castro ja Roger Tichborne olleet sama henkilö, syyttäjä esitti Tichbornesta Etelä-Amerikan matkalla otetun valokuvan, josta Tichbornen hoikkuus kävi hyvin ilmi.
Kukaan ei kuitenkaan rohjennut vastustaa lady Tichbornea.
Kun hän kuoli vuonna 1868, tilanne kuitenkin muuttui.
Työläisten sankari
Castro ei voinut periä lady Tichbornea, ennen kuin hän oli todistanut olevansa tämän poika, joten hän haastoi oikeuteen kartanon mailla asuvan maanviljelijän. Ideana oli, että jos oikeus hyväksyisi hänet jutun osapuoleksi, se samalla myös tunnusti hänen henkilöllisyytensä.
Suunnitelma meni mönkään.
Tichbornet olivat päättäneet paljastaa Castron huijariksi.
”Maailmassa on vain yksi mies, joka on vielä varmempi siitä, ettei tuo mies ole Roger Tichborne, ja hän istuu tuossa”, eräs perheystävä julisti oikeussalissa Castroa osoittaen.
Lady Henriette Tichborne oli läheinen poikansa kanssa eikä suostunut uskomaan tämän kuolleen.
Oli aika esittää todisteet.
Lakimies esitti Castron vihkitodistuksen Wagga Waggasta. Siitä kävi ilmi, että Castro oli syntynyt vuonna 1834 eikä vuonna 1829, kuten Roger. Asiakirjoista selvisi myös, että Castro oli oikeasti alkujaan Arthur Orton, teurastajan poika Wappingista Lontoon ulkopuolelta.
Orton oli muuttanut Wagga Waggaan ja mennyt siellä naimisiin palvelustytön kanssa.
Jury päätti puolessa tunnissa, että Castro oli syyllistynyt väärään valaan, ja hän sai 14 vuotta vankeutta.
Oikeudenkäynti teki Castrosta työläisten sankarin, sillä olihan hän onnistunut huijaamaan yläluokkaa, mutta kuuluisuus hiipui nopeasti.
Kärsittyään rangaistuksensa Castro avasi tupakkakaupan, joka kuitenkin meni konkurssiin. Hän väitti kuolemaansa asti olevansa Roger Tichborne.
Viimeinen kuva Roger Tichbornesta otettiin hänen Etelä-Amerikan matkallaan vuonna 1853 tai 1854.