Hevosvaunut kolistelivat rotkon läpi. Kello oli noin neljä huhtikuun 11. päivänä vuonna 1870, ja kahdeksan matkustajan tapahtumarikas retki oli lopuillaan.
Yksi matkustajista oli vain 23-vuotias Frederick Vyner, leskeksi jääneen lady Mary Vynerin poika, joka oli valmistumassa Etonin eliittikoulusta. Muiden tavoin hän oli viettänyt päivän tutustumalla Kreikkaan. Ateenaan hotelliin oli enää noin 20 kilometriä. Rotkon vehreät seinämät kohosivat korkeina tien vierillä.
Seurue oli juuri ihastelemassa paikan kauneutta, kun rotkossa kaikui laukaus ja pensaikosta putkahti joukko parrakkaita miehiä.
”Heti, kun (sieppaajat, toim.) kuulivat, että matkaseurueeseen kuului kaksi ulkomaalaista diplomaattia, he alkoivat tanssia ja hyppiä riemuissaan.” Josslyn Pennington, Muncasterin paroni 1870
Kiväärit käsissään he saarsivat vaunun ja ottivat matkustajat panttivangeiksi. Draaman kulku kantautui kauas Kreikan ulkopuolelle.
Sieppaukset olivat arkipäivää
Hyökkäys ei ollut yksittäistapaus. Kreikka oli 1800-luvun lopulla rutiköyhä maa, jossa vilisi matkustajia ryövääviä ja heidän omaisiltaan lunnaita kiristäviä joukkioita.
Sieppaukset sujuivat kuitenkin yleensä rauhallisesti, ja varakkaat panttivangit päästettiin menemään, kun lunnaat oli maksettu.
Tälläkin kertaa kaikki sujui aluksi hyvin. Seurueen kaksi naista ja yksi lapsi vapautettiin heti, ja paikallinen talonpoika kyyditsi heidät Ateenaan. Heille annettiin mukaan kirje, jossa kerrottiin sieppaajien vaativan 32 000:ta puntaa (nykyrahassa lähes 2,5 miljoonaa euroa).
Brittiläisissä historiankirjoissa kuvattiin sieppaus yksityiskohtaisesti. Piirros on vuodelta 1901.
Turistit olivat helppo saalis
Vauraus houkutti rikollisia
Kreikassa koettiin 1800-luvun lopulla matkailubuumi. Maahan virtasi varakasta väkeä ihastelemaan antiikin raunioita. Silminnähden rikkaat vieraat olivat houkutteleva kohde rosvojoukoille.
Sieppaajat olivat taitavia
Brittiläisten ja italialaisten turistien kimppuun käynyt joukkio oli harjaantunut aseiden käyttöön. Kuten suurin osa Kreikan muistakin rosvojoukoista se oli muodostunut puolisotilaallisista yksiköistä Kreikan vapaussodan aikana vuosina 1821–1832.
Santarmeja ammuttiin
Kreikan viranomaiset olivat myöntäneet seurueen turvaksi neljän santarmin saattueen. Sieppaajat ampuivat heti kaksi etumaista ratsastajaa ja vangitsivat muut seurueesta.
Summa oli valtava, mutta realistinen. Siepatut olivat brittiläisiä ja italialaisia diplomaatteja ja aristokraatteja – minkä he itse toivat kovaäänisesti julki.
Henkilöllisyyksien paljastamisen tavoitteena oli ilmeisesti vauhdittaa neuvotteluja. Ikävä kyllä vaikutus oli täysin päinvastainen.
”Heti, kun (sieppaajat, toim.) kuulivat, että matkaseurueeseen kuului kaksi ulkomaalaista diplomaattia, he alkoivat tanssia ja hyppiä riemuissaan”, Muncasterin paroni kertoi myöhemmin.
Sieppaajat eivät olleet edes voineet kuvitella näin rikasta saalista. Siksi he vapauttivat heti paronin ja lähettivät tämän Ateenaan viemään viestiä, jonka mukaan he vaativatkin nyt 50 000 puntaa ja ryöväreille armahdusta.
”Tapaus herättää paljon kysymyksiä. Yksi niistä koskee Kreikan olemassaolon oikeutusta.” The Globe -lehti, 28. huhtikuuta 1870
Kreikkalaiset iskivät rajusti
Yleensä hallitus ei sekaantunut rosvojoukkioiden toimintaan, mutta se ei voinut sivuuttaa armahdusvaatimusta. Vastaus oli jyrkkä ”ei”. Hallitus kokosi joukot panttivankien vapauttamiseksi siltä varalta, että sieppaajat eivät antautuisi.
Neuvottelut kuitenkin jatkuivat, mutta 20. huhtikuuta tilanne kärjistyi, kun hallitus kuuli, että sieppaajat olivat siirtämässä panttivankeja tuntemattomaan paikkaan.
Uutinen sai hallituksen panemaan sotilaat liikkeelle, ja seuraavana päivänä joukot löysivät sieppaajat Dilessin kylän läheltä.
St. Maryn kirkossa Studley Royalissa on sieppauksessa surmansa saaneen Frederick Vynerin muistomerkki.
Sotilaat avasivat heti tulen ja tappoivat sieppaajista kaksi. Muut sieppaajat ampuivat yhden panttivangin. Seuranneessa laukaustenvaihdossa sotilaat tappoivat kuusi sieppaajaa.
Loput pääsivät pakoon panttivankien kanssa, jotka he sitten ampuivat yksi kerrallaan. Viimeisenä kuoli Frederick Vyner.
Tapaus sai britit raivostumaan sekä sieppaajille että Kreikan hallitukselle. ”Tapaus herättää paljon kysymyksiä. Yksi niistä koskee Kreikan olemassaolon oikeutusta”, kirjoitti The Globe -lehti 28. huhtikuuta.
Britannia oli julistaa Kreikalle sodan, ja aseellinen konflikti vältettiin vain, koska Venäjä uhkasi tukea Kreikkaa.
Kreikan viranomaiset olivat saaneet opetuksen. Seuraavien kuukausien aikana useita rosvojoukkioiden jäseniä pidätettiin ja teloitettiin, mikä sai sieppaukset maassa vähenemään merkittävästi.