10 pöyristyttävää joukkomurhaa
Vuonna 1637 joukko englantilaisia siirtolaisia tappoi yli 400 pequot-heimon miestä, naista ja lasta. Nyt voit lukea myös yhdeksästä muusta kammottavasta tapauksesta, jossa viattomat ihmiset joutuivat joukkoteloituksen uhriksi.

Englantilaissiirtolaisten ja pequot-heimon väliset yhteenotot kestivät neljä vuotta. Suurin osa pequot-heimosta sai surmansa niissä.
Massa- tai joukkomurhalla tarkoitetaan useiden ihmisten tarkoituksellista tappamista kerralla. Historia on täynnä karmaisevia esimerkkejä tästä. Joissakin tapauksissa joukkomurha on palvellut jonkin tavoitteen saavuttamista, kun taas toisinaan kyse on ollut silkasta tarkoituksettomasta verenvuodatuksesta. Murhan uhriksi ovat yleensä kuitenkin joutuneet täysin viattomat siviilit.
Joukkomurha-sanaa on usein käytetty historian aikana myös väärin, sillä sen ja muiden veritekojen välinen raja on usein hiuksenhieno.
1. Roomalaisten sota taikauskoa vastaan
Vuosi 60
Kun roomalaiset olivat valloittamassa Englantia vuosina 60–61, armeijan komentaja Gaius Suetonius Paulinus päätti iskeä voimalla erityisesti kelttipappien eli druidien kimppuun saadakseen taikauskon juurittua alueen asukkaista.
Iso joukko druideja oli paennut vainoja Pohjois-Walesissa sijaitsevaan Angleseysaareen. Kun legioonalaiset saapuivat saareen, he pelästyivät kovasti nähdesään druidien olevan heitä vastassa. Druidit seisoivat paikallaan kädet kohotettuina. Historioitsija Tacituksen mukaan roomalaiset kerääntyivät yhteen "jotta eivät olisi menettäneet rohkeuttaan hullun naislauman edessä" ja tappoivat kaikki vastustajat.
Tieto joukkomurhasta sai kapinan leviämään ympäri maata. Angleseysaaren verenvuodatusta pidetään muinaisen Englannin druidien valtakauden päättymisenä.
2. Epätavallista antisemitismiä
1066
Berberikuningas Badis al-Muzaffar oli nimittänyt juutalaisen Josef ibn Naghrelan Grenadan visiiriksi, sillä hän luotti tähän suuresti.
Grenadan arabit olivat kuitenkin tyytymättömiä ylimieliseen ja raakaan visiiriinsä, ja tilanne kärjistyi pahasti 30. joulukuuta 1066. Arabit ristiinnaulitsivat visiirin ja hyökkäsivät kaupungin juutalaisväestön kimppuun. Hyökkäyksen uhrien lukumäärää ei tunneta tarkasti, mutta sen arvioidaan olleen noin 4 000.
Historioitsijat, muun muassa brittiläinen Bernard Lewis, kutsuu Grenadan verilöylyä pogromiksi eli juutalaisiin kohdistuneeksi joukkoväkivallaksi. Hän korostaa kuitenkin, että se on arabien historiassa varsin poikkeuksellinen juutalaisia vastaan kohdistunut kansannousu.
3. Kapina äitiä vastaan maksoi 60 000 henkeä
1182
Kun Bysantin keisari Manuel I Komnenos vuonna 1180 kuoli, hänen leskensä Maria vihittiin nunnaksi, kuten tuohon aikaan oli yleensä tapana. Hän alkoi käyttää luostarinimeä Xene, mutta ei suinkaan irrottanut vallan kahvasta vaan yritti saada vallan siirtymään oikean kruununperillisen eli oman alaikäisen poikansa Aleksios Komnenuksen sijaan tämän serkulle. Serkku oli vanhempi ja ilmeisesti myös Xenen rakastaja.
Aleksioksen tukijat aloittivat kuitenkin kapinan uutta johtoa vastaan. Vuonna 1182 kapinalliset hyökkäsivät valtakunnan pääkaupunkiin Konstantinopoliin, jolloin myös tavallisten kansalaisten viha vallanpitäjiä vastaan kuohahti, sillä Xenen tukijat koostuivat pääosin varakkaista ja inhotuista italialaisista kauppiaisperheistä.
Osa vainotuista pääsi pakoon, mutta noin 60 000 ihmistä surmattiin. Noin 4 000 eloonjäänyttä myytiin orjiksi.
Aleksioksesta tuli keisari, mutta jo muutaman vuoden kuluttua vallan kaappasi hänen isänsä serkku, joka teloitutti hänet 1183. Eurooppalaissyntyisten asukkaiden joukkomurhat saivat aikaan useita sotia länsimaita vastaan. Ne päättyivät lopulta Bysantin suurvalta-aseman murtumiseen.