Englantilaissiirtolaisten ja pequot-heimon väliset yhteenotot kestivät neljä vuotta. Suurin osa pequot-heimosta sai surmansa niissä.

10 pöyristyttävää joukkomurhaa

Vuonna 1637 joukko englantilaisia siirtolaisia tappoi yli 400 pequot-heimon miestä, naista ja lasta. Nyt voit lukea myös yhdeksästä muusta kammottavasta tapauksesta, jossa viattomat ihmiset joutuivat joukkoteloituksen uhriksi.

Massa- tai joukkomurhalla tarkoitetaan useiden ihmisten tarkoituksellista tappamista kerralla. Historia on täynnä karmaisevia esimerkkejä tästä. Joissakin tapauksissa joukkomurha on palvellut jonkin tavoitteen saavuttamista, kun taas toisinaan kyse on ollut silkasta tarkoituksettomasta verenvuodatuksesta. Murhan uhriksi ovat yleensä kuitenkin joutuneet täysin viattomat siviilit.

Joukkomurha-sanaa on usein käytetty historian aikana myös väärin, sillä sen ja muiden veritekojen välinen raja on usein hiuksenhieno.

1. Roomalaisten sota taikauskoa vastaan

Vuosi 60
Kun roomalaiset olivat valloittamassa Englantia vuosina 60–61, armeijan komentaja Gaius Suetonius Paulinus päätti iskeä voimalla erityisesti kelttipappien eli druidien kimppuun saadakseen taikauskon juurittua alueen asukkaista.

Iso joukko druideja oli paennut vainoja Pohjois-Walesissa sijaitsevaan Angleseysaareen. Kun legioonalaiset saapuivat saareen, he pelästyivät kovasti nähdesään druidien olevan heitä vastassa. Druidit seisoivat paikallaan kädet kohotettuina. Historioitsija Tacituksen mukaan roomalaiset kerääntyivät yhteen "jotta eivät olisi menettäneet rohkeuttaan hullun naislauman edessä" ja tappoivat kaikki vastustajat.

Tieto joukkomurhasta sai kapinan leviämään ympäri maata. Angleseysaaren verenvuodatusta pidetään muinaisen Englannin druidien valtakauden päättymisenä.

2. Epätavallista antisemitismiä

1066
Berberikuningas Badis al-Muzaffar oli nimittänyt juutalaisen Josef ibn Naghrelan Grenadan visiiriksi, sillä hän luotti tähän suuresti.

Grenadan arabit olivat kuitenkin tyytymättömiä ylimieliseen ja raakaan visiiriinsä, ja tilanne kärjistyi pahasti 30. joulukuuta 1066. Arabit ristiinnaulitsivat visiirin ja hyökkäsivät kaupungin juutalaisväestön kimppuun. Hyökkäyksen uhrien lukumäärää ei tunneta tarkasti, mutta sen arvioidaan olleen noin 4 000.

Historioitsijat, muun muassa brittiläinen Bernard Lewis, kutsuu Grenadan verilöylyä pogromiksi eli juutalaisiin kohdistuneeksi joukkoväkivallaksi. Hän korostaa kuitenkin, että se on arabien historiassa varsin poikkeuksellinen juutalaisia vastaan kohdistunut kansannousu.

3. Kapina äitiä vastaan maksoi 60 000 henkeä

1182
Kun Bysantin keisari Manuel I Komnenos vuonna 1180 kuoli, hänen leskensä Maria vihittiin nunnaksi, kuten tuohon aikaan oli yleensä tapana. Hän alkoi käyttää luostarinimeä Xene, mutta ei suinkaan irrottanut vallan kahvasta vaan yritti saada vallan siirtymään oikean kruununperillisen eli oman alaikäisen poikansa Aleksios Komnenuksen sijaan tämän serkulle. Serkku oli vanhempi ja ilmeisesti myös Xenen rakastaja.

Aleksioksen tukijat aloittivat kuitenkin kapinan uutta johtoa vastaan. Vuonna 1182 kapinalliset hyökkäsivät valtakunnan pääkaupunkiin Konstantinopoliin, jolloin myös tavallisten kansalaisten viha vallanpitäjiä vastaan kuohahti, sillä Xenen tukijat koostuivat pääosin varakkaista ja inhotuista italialaisista kauppiaisperheistä.

Osa vainotuista pääsi pakoon, mutta noin 60 000 ihmistä surmattiin. Noin 4 000 eloonjäänyttä myytiin orjiksi.

Aleksioksesta tuli keisari, mutta jo muutaman vuoden kuluttua vallan kaappasi hänen isänsä serkku, joka teloitutti hänet 1183. Eurooppalaissyntyisten asukkaiden joukkomurhat saivat aikaan useita sotia länsimaita vastaan. Ne päättyivät lopulta Bysantin suurvalta-aseman murtumiseen.

10 pöyristyttävää joukkomurhaa II

Guernican kaupunki saksalaisten pommitusten jälkeen vuonna 1937.

4. Liikakansoitus uhkasi

1300-luku
Pohjois-Amerikassa tapettiin yli sata vuotta ennen Kolumbuksen saapumista Uuteen maailmaan yhdellä kertaa 486 intiaania, ja heistä ainakin 90 prosenttia skalpeerattiin. Uhreja myös kidutettiin ja pahoinpideltiin, ja heidän kielensä ja raajansa leikattiin irti.

Arkeologit uskovat Crow Creekista Etelä-Dakotan keskiosista tehtyjen löytöjen perusteella, että paikalla on murhattu kokonainen kylä. Todennäköisesti tekijät olivat toisen heimon jäseniä.

Joukkohautoja tutkittaessa on selvinnyt, että tapetut olivat jo valmiiksi sairaita ja vakavasti aliravittuja. Yhden teorian mukaan joukkomurhan tarkoituksena olikin ollut pienentää liikakansoitusta.

5. Islantilaiset saivat tarpeekseen baskeista

1615
Vuonna 1614 kolme baskien valaanpyyntilaivaa haaksirikkoutui Islannin rannikolle. Islantilaiset ja baskit olivat tehneet yhteistyötä valaanpyynnissä, ja eloonjääneet saivat luvan viettää talven saaressa.

Seuraavana keväänä baskit lainasivat islantilaisten venettä pyyntiretkeä varten. Yllättäen isäntien vieraanvaraisuus loppui baskien ollessa merellä. Islantilaiset syyttivät baskeja veneen varastamisesta ja muista rikoksista. Islantilaisen vuodelta 1281 peräisin olevan lain mukaan tällöin oli mahdollista tappaa niin monta kuin vain ehtii. Kaikkiaan 31 baskia surmattiin.

Islantilaiset historioitsijat kiistelevät siitä, voidaanko Spánverjavíginiksi eli "espanjalaisten tappamiseksi" kutsuttua tapahtumaa pitää varsinaisena joukkomurhana. Se on joka tapauksessa ainutlaatuinen verilöyly Islannin historiassa.

6. Mystistä Raamatun tulkintaa

1636
”Meillä on toimillemme riittävästi valoa Jumalan käskyistä!” kirjoitti kapteeni John Underhill 26. toukokuuta 1637. Näin hän perusteli sitä, että oli johtanut hyökkäystä, jossa englantilaisista puritaaneista koostuva ryhmä kävi Massachusettsissa sijaitsevan pequeot-kansan kylän kimppuun.

Englantilaiset tappoivat tunnissa 400–700 miestä, naista ja lasta ja polttivat kylän maan tasalle.

Joukkomurha oli osa englantilaisten käymää niin sanottua pequot-sotaa, joka juontui siitä, että pequotit kävivät kauppaa alankomaalaisten eivätkä englantilaisten kanssa. Vaikka syy oli näin maallinen, englantilaiset vetosivat Raamattuun oikeuttaakseen tekonsa.

Joukkomurhan jälkeen lähistöllä olevan Missituk-joen nimi muutettiin Mystic Riveriksi eli Mystiseksi joeksi.

10 pöyristyttävää joukkomurhaa III

Wolan verilöylyn uhreja Varsovassa vuonna 1944.

7. Oliko kyse joukkomurhasta?

1770
Amerikkalaiset uudisasukkaat olivat vihaisia brittien säätämille uusille laeille, jotka merkitsivät siirtokunnille veronkorotuksia. 5. maaliskuuta 1770 mielenosoitukset Bostonissa kärjistyivät aseelliseksi yhteenotoksi.

Kolme mielenosoittajaa sai surmansa heti, kun brittisotilaat avasivat tulen. Kaksi menehtyi haavoihinsa myöhemmin.

Päivää pidetään Yhdysvaltojen itsenäisyystaistelun alkuhetkenä. Se on jäänyt historiaan Bostonin verilöylynä.

Vaikka yhteenotto päättyi verisesti ja osapuolet edustivat armeijaa ja siviilejä, kyse ei tiukasti ottaen ollut joukkomurhasta, sillä mielenosoittajat ilmeisesti kävivät sotilaiden kimppuun ja pakottivat siten nämä puolustamaan itseään.

8. Saksalaiset harjoittelivat pommittamalla Guernican

1937
200–400 siviiliä menetti henkensä, kun Saksan ilmavoimien Legion Condor -yksikkö teki ilma-iskun baskialueella sijaitsevaan Guernican kaupunkiin Espanjan sisällissodan aikana. Operaation kerrottiin olevan tukitoimi maan fasistisille vallanpitäjille, jotka taistelivat bolsevismia vastaan.

Todellinen syy iskuun oli kuitenkin ilmeisesti toinen. Guernica oli Luftwaffen lentäjille hyvä kohde harjoitella terroripommitusta, jota käytettiin viisi vuotta myöhemmin toisessa maailmansodassa saksalaisten salamasodassa. Siviiliväestön terroripommituksilla pyrittiin nopeasti murtamaan vihollisen taistelutahto.

Terroripommituksista luovuttiin vuonna 1942, kun saksalaiset havaitsivat, että ne päinvastoin lujittivat siviilien vastarintaa. Tämä oli havaittavissa jo Guernicassa, jossa baskit ilmoittivat kuolleiden lukumäärän virallista arviota huomattavasti suuremmaksi. Heidän mukaansa kaupunkilaisista menehtyi 1 654.

9. Murhat lujittivat vastarintaa

1944
5.–8. elokuuta 1944 Varsovassa kuoli arviolta 40 000–100 000 puolalaista.

Joukkomurha alkoi, kun saksalaisten Dirlewanger SS -prikaati aikoi kukistaa Wolan kaupunginosaan keskittyneen kansannousun heti alkuunsa terrorisoimalla kaupungin siviilejä. Silmittömät murhat saivat kuitenkin kapinahengen vain yltymään.

Toisen maailmansodan jälkeen puolalaiset vartijat ilmeisesti pahoinpitelivät Wolaa kurittaneen prikaatin komentajan Oskar Dirlewangerin hengiltä Altshausenin vankilassa. Muuten tapahtumasta ei langettu mitään rangaistuksia, vaikka kyse oli Puolan historian verisimmästä massamurhasta.

Dirlewanger SS -prikaati oli koottu muun muassa aikaisemmista rangaistusvangeista.

10. Voitonparaati päättyi verisesti

1945

  1. toukokuuta 1945 piti olla ilon päivä myös Setifissä Algeriassa, sillä Saksa oli antautunut virallisesti edellisenä päivänä. Kaupungissa järjestettyyn voitonparaatiin osallistui 5 000 muslimia. Ranskalaissantarmit eivät kuitenkaan pitäneet siitä, että paraatissa vaadittiin myös siirtomaavallan päättymistä. Paraati päättyi väkivaltaiseen yhteenottoon.

Seuraavina päivinä muslimit hyökkäilivät ranskalaissiirtolaisten kimppuun. Pied-noireiksi eli mustajaloiksi kutsuttuja ranskalaisia tapettiin 103. Kun ranskalaisjoukot ryhtyivät palauttamaan kaupunkiin rauhaa, operaatio päättyi verilöylyyn.

Pommituksissa, lynkkauksissa ja väkivaltaisissa katutappeluissa kuoli noin 6 000 ihmistä. Ranskalaisviranomaiset ilmoittivat viralliseksi uhriluvuksi 1 020, kun taas Radio Cairo kertoi menehtyneidne määräksi 45 000.

Lähteet:

http://www.snjafjallasetur.is/basque2.html
http://www.bostonmassacre.net/academic/essay3.htm
http://www.pequotwar.com/