Filosofit ovat antiikin ajoista pohtineet huumorin syvintä olemusta. Vaikka Aristoteles ei itse ollut mikään vitsiniekka, hän silti kiteytti hyvän vitsin idean:
”Jos haluat saada yleisön nauramaan, luo odotus ja yllätä yleisö sitten odottamattomalla käänteellä.”
Vitsit koostuvat merkityksellisistä vastakohdista ja yhtäläisyyksistä, joita sovelletaan odottamattomilla tavoilla. Immanuel Kant ja Søren Kirkegaard kutsuivat tätä vuorovaikutusta inkongruenssiksi eli ristiriidaksi sen välillä, mitä oletamme tietyssä tilanteessa tapahtuvan ja mitä sitten oikeasti tapahtuu.
Vitsien ajattoman kaavan vuoksi ei aina ole helppoa arvata, miltä ajalta historiasta jokin vitsi on.