Joyli 2 000 vuotta sitten esi-isämme alkoivat kirjoittaa muistiin, mitä erityisesti merkittävät ihmiset sanoivat kuolinhetkellään. Ihmisen kiinnostus tällaiseen ei kuitenkaan ole aina ollut osa historiaamme. Kun Steve Jobs, tietokoneyhtiö Applen perustaja, kuoli vajaa kaksi vuotta sitten, hänen viimeiset sanansa levisivät salamannopeasti ympäri maailmaa. Samalla spekuloitiin sitä, mitä hän oli mahtanut tarkoittaa sanoessaan : "Oh wow. Oh wow. Oh wow."
Mielenkiintomme viimeisiä sanoja kohtaan on mitä elinvoimaisin ilmiö. Tärkein syy tähän on se, että kuolema on yksi tärkeimmistä tapahtumista ihmiselämässä ja kaikki väistämättömään loppuun liittyvät asiat kiinnostavat meitä.
Sanoilla vahva lataus
Toinen selitys jäähyväisterveisiin kohdistuvaan suureen kiinnostukseen on se, että kuolinvuoteella lausutut viimeiset sanat taatusti jäävät viimeisiksi. Sen jälkeen enää ei lausuta mitään, ainakaan tässä elämässä. Viimeisillä sanoilla on yksinkertaisesti dramaattinen lataus, ja siksi ne kiehtovat.
Länsimaisessa ja kristillisessä kulttuurissa kirkko on vuosisatoja ollut keskittynyt kuolemanhetkeen, mikä on osaltaan pitänyt elossa viehätystä viimeisiin sanoihin aina nykypäivään asti. Keskiaikana ja muutamia vuosisatoja sen jälkeen on julkaistu ars moriendi -käsikirjoja. "Kuoleman taitoa" opettaneiden opusten yksi kirjoitus neuvoi muotoilemaan jumalalliset jäähyväiset, kun kuoleva halusi varmistaa pääsyn taivaaseen kuumemman määränpään sijaan. Kuolinvuoteen äärelle kerääntyi sukulaisia, ystäviä ja palvelijoita todistamaan, ja monissa tapauksissa kirjoittamaan muistiin, mikä kuoleman portille siirtyvä mutisi.
Säilyneiden jäähyväissanojen luonne muuttui ajan myötä uskonnollisväritteisestä maallisemmaksi. 1600-luvulta lähtien alettiin myös julkaista sitaattikokoelmia viimeisistä sanoista ja yhä tänäkin päivänä niitä on tarjolla niin painettuina antologioina kuin luetteloina internetissä.
Vääriä sitaatteja
Valitettavasti on hyvin yleistä, että sitaatit viimeisistä sanoista ovat virheellisiä. Ei ole lainkaan harvinaista, että samaan henkilöön liitetään useita viimeisiä ilmauksia. Viimeiset sanat on saatettu myös keksiä, ja vainajan suuhun on laitettu jälkeenpäin sanoja vastaamaan ulkoisia odotuksia, joiden mukaan merkittävä henkilö olisi myös lähtenyt tästä maailmasta upeat ja ikimuistoiset sanat huulillaan.
Hyvin yleistä on myös se, että väittämän mukaan kuolinhetkellä lausutut sanat on sanottu aivan toisella hetkellä. Tai että sanat on toki kuultu kuolinvuoteella, mutta niiden jälkeen kuolevalta on seurannut muita, vähemmän lyömättömiä lausuntoja.
Tässä muutamien kuuluisien historiallisten henkilöiden viimeisiä sanoja – osa niistä on todellisia, osa puolitotuuksia ja jotkut luultavasti kokonaan mielikuvituksen tuotetta.
Julius Caesar tunnisti ystävänsä Brutuksen murhaajien joukosta.
"Sinäkin, Brutukseni!"
Lähes jokainen "tietää", että roomalainen poliitikko ja sotaherra Julius Caesar huusi "Et tu, Brute?", nähdessään ystävänsä Marcus Brutuksen niiden salaliittoon kuuluvien senaattorien joukossa, jotka puukottivat häntä vuonna 44 eaa. Sitaatti on yksi länsimaisen historian kuuluisimmista, ja siitä on tullut mitä pahimman pettämisen ilmaus.
Ainoa ongelma on, että Caesar ei koskaan sanonut niin. Ainakaan moisesta ei ole näyttöä antiikin lähteissä. Sitaatti tuli tunnetuksi englantilaisen kirjailija William Shakespearen näytelmästä Julius Caesar, joka kirjoitettiin noin vuonna 1599, siis yli 1 600 vuotta Caesarin murhan jälkeen.
Shakespeare ei kuitenkaan tekaissut repliikkiä itse. Se oli esiintynyt jo varhaisemmissa englantilaisissa näytelmissä. Niiden kirjoittajia oli puolestaan innoittanut antiikin kirjailija Suetonius. Hän viittasi nykyään jo kadonneisiin lähteisiin, joiden mukaan Caesar olisi huutanut karkeasti käännettynä: "Myös sinä, nuori mies." Ei kuitenkaan latinaksi, vaan kreikaksi, Rooman yläluokan usein suosimalla kielellä: Kai sy, teknon.
Elisabetin ajan englantilaiset näytelmäkirjailijat loivat oman tulkintansa sitaatista, ja se muuttui muotoon "Et tu, Brute?", mahdollisesti keskiaikaisten kopioiden myötä. Loppu on, kuten sanotaan, historiaa. Tässä tapauksessa taru oli kuin olikin kuin todellisuutta ihmeellisempi.
Billy the Kid oli vain 21-vuotias, kun hänet ammuttiin.
"Kuka siellä?"
Billy the Kid on yksi kuuluisimmista hahmoista Yhdysvaltain legendaarisen "villin lännen" aikakaudelta. Joskus Billy the Kid kuvattiin Robin Hoodin kaltaisena sankarina, joskus psykopaattisena tappajana. Todellisuudessa hän ei luultavasti ollut kumpaakaan vaan levoton ja tärkeilevä nuori mies, joka huonon arvostelukykynsä vuoksi päätyi epäilyttävään seuraan ja vaarallisiin tilanteisiin yrittäessään pärjätä väkivallan leimaamassa ajassa ja paikassa. Billy the Kid syntyi todennäköisesti 1859, oli nimeltään Henry McCarty ja oli 21-vuotias, kun sheriffi Pat Garrett ampui hänet hengiltä kesäyössä heinäkuussa 1881.
Garrett yllätti nuorukaisen pimeässä makuuhuoneessa. Kun sujuvaa espanjaa puhuva 21-vuotias astui sisään ovesta ja tajusi jonkun olevan huoneessa, hän sähisi: Quien es? - "Kuka siellä?"
Sekuntien kuluttua Pat Garrett ampui hänet hengiltä, eikä poika saanut näin ollen tietää, kuka ampuja oli.
Propagandaministeri Joseph Goebbels perheensä kanssa Adolf Hitlerin vieraina.
"Rakas poikani, elä Saksan puolesta!"
Illalla 1. toukokuuta 1945 Magda Goebbels ja hänen miehensä Joseph, natsien propagandaministeri, tekivät itsemurhan. Muutamaa tuntia aikaisemmin pariskunta oli tappanut kuusi lastaan Führerin bunkkerissa Berliinissä.
Moni ovat kysynyt, miten Magda Goebbels saattoi tehdä näin käsittämättömän teon, etenkin kun Hitler oli kehottanut häntä lähtemään bunkkerista ja ottamaan lapset mukaansa. Osa vastauksesta löytyy kirjeestä, jonka Magda Goebbels kirjoitti aikuiselle pojalleen Haraldille.
Kirjeessään, joka lähti piiritetystä Berliinistä kolme päivää ennen lasten murhaa, Magda Goebbels kirjoittaa, ettei elämä olisi elämisen arvoista natsismin romahdettua ja Hitlerin kuoltua. Siksi hän oli päättänyt seurata Führeriä loppuun saakka, ja siten myös lasten oli kuoltava. Myös muut seikat saattoivat vaikuttaa. Hän kenties pelkäsi tulevansa nöyryytetyksi tai että lapset syyttäisivät häntä sotarikoksiin osallistumisesta, sillä hän oli palvellut Kolmannen valtakunnan ensimmäisenä naisena kaikissa virallisissa yhteyksissä. Magda Goebbels päättää kirjeen Haraldille kehotukseen, jolla hän halusi varmistaa, ettei hänen perheenjäsentensä kuolema ollut turha. Ne olivat myös hänen viimeiset sanansa ulkomaailmalle: "Rakas poikani, elä Saksan puolesta!"
Che Guevara vangittiin ja teloitettiin CIA:n johtamassa operaatiossa Boliviassa.
"Tiedä, että tapat miehen"
Argentiinalaisesta lääkäristä, Ernesto "Che" Guevarasta, tuli vallankumouksen sankari osallistuttuaan onnistuneeseen sissitaisteluun Kuubassa.
Hän teki tämän jälkeen useita epäonnistuneita yrityksiä levittää vallankumousta muihin maihin.
Vuonna 1967 Che vangittiin Boliviassa ja 9. lokakuuta 1967 hänet teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä. Lopun tapahtumista on olemassa useita versioita. Kersantti, joka ampui Chen, on kertonut uhrinsa sanoneen: "Ammu, raukka, tapat vain miehen." Se on tulkittu kapinajohtajan ajatukseksi siitä, että hänen kuolemastaan huolimatta vallankumoustaistelu jatkuisi yhä. Yhdysvaltalaisraportti kuitenkin väittää Chen sanoneen: "Tiedä, että tapat miehen." Teloitus teki yhtäkaikki Che Guevarasta kuolemattoman vallankumousikonin.
Napoleon kuoli vankeudessa Saint Helenalla 1821.
"Ranska … armeija … Joséphine …"
Kesäkuussa 1815 Ranskan keisari Napoleon I hävisi kansainvälisen liittouman armeijalle Waterloossa, ja hänet vietiin Saint Helenan saarelle. Lähes kuuden vankeusvuoden jälkeen hän kuoli, luultavasti mahasyöpään.
On kuitenkin tutkijoita, jotka uskovat entisen keisarin joutuneen myrkytyksen uhriksi. Emme todennäköisesti koskaan saa lopullista vastausta siihen, mikä vei Napoleon Bonaparten hengen, emmekä myöskään siihen, mitä hän sanoi ennen kuolemaansa.
Viimeiseksi ilmaukseksi on usein väitetty sanoja "Ranska ... armeija ... armeijan johto ... Joséphine ...", mutta nämä sanat tiivistävät hänen elämänsä tapahtumat niin tehokkaasti, että voidaan epäillä niiden todenperäisyyttä.
Jos sanat kuitenkin ovat aitoja, on varsin koskettavaa, että hän mainitsi entisen vaimonsa Joséphine de Beauharnais’n nimeltä. Se osoittaa, kuinka paljon nainen Napoleonille edelleen merkitsi, ja kuinka vaikeaa oli ollut jättää hänet ja mennä uudelleen naimisiin, kun pariskunnan ei onnistunut "tuottaa" kruununperijää.
Jeanne d'Arc vietiin roviolle vuonna 1431, 19-vuotiaana.
"Jeesus, Jeesus, Jeesus, Jeesus, Jeesus, Jeesus!"
Ranskalainen maalaistyttö Jeanne oli vain 17-vuotias, kun hän hohtavassa haarniskassaan ja valkoinen lippu liehuen pelasti Orléansin kaupungin englantilaisten piiritykseltä ja piti huolta siitä, että Ranskan kruununprinssi kruunattiin kuningas Kaarle VII:ksi. Näin brittien ylivoima satavuotisessa sodassa oli murrettu.
Ei huonosti teiniltä, joka oli vaatimattomista oloista eikä osannut lukea tai kirjoittaa. Jeanne itse väitti taivaallisten äänien ohjaavan häntä ja että hän oli saanut Jumalalta tehtävän suorittaakseen.
Hänen oma uskonsa asiaan oli järkkymätön ja myös aikalaiset uskoivat tapahtumien olevan mahdollisia, mikä selittää hänen urotekojaan.
Alun onnistumisten jälkeen Jeanne, joka vasta paljon myöhemmin sai lisänimensä d’Arc, joutui englantilaisten vangiksi.
He halusivat päästä sankariksi kohonneesta neidosta eroon, ja vain 19-vuotiaana ranskalaistyttö joutui nousemaan roviolle.
Hänen viimeisten sanojensa sanotaan usein olleen "Rouen, Rouen – täälläkö kuolen?".
Tosiasiassa hän sanoi "Jeesus" kuudesti, ennen kuin liekit nielivät hänet.
Lue myös: Neitsytritari Jeanne d’Arc herätti Ranskan taistelutahdon
Marilyn Monroe puhui viimeiset sanansa puhelinkeskustelussa.
"Sano hyvästi Patille, sano hyvästi presidentille "
Illalla 4. elokuuta 1962 näyttelijä Peter Lawford soitti ystävälleen ja kollegalleen Marilyn Monroelle kutsuakseen vaimonsa Patin kanssa hänet kotiinsa päivälliselle. Monroe kieltäytyi kutsusta, mumisi pitkät jäähyväiset, ja sen jälkeen luurin päässä hiljeni.
Myöhemmin samana iltana maailmankuulu elokuvatähti löytyi kuolleena kotoaan Los Angelesista. Kaikki viittaa siihen, että hän oli tehnyt itsemurhan unilääkkeiden yliannostuksella, tai että se oli tapahtunut vahingossa.
Salaliittoa aprikoineet teoreetikot väittävät kuitenkin, että hänet murhattiin ja surman takana oli toinen tai kumpikin veljeksistä, John F. tai Robert Kennedy. Motiivina olisi ollut Monroen suhde molempiin miehiin.
Huolimatta sitkeistä huhuista ei ole mitään todisteita siitä, että Marilyn Monroe olisi todella ollut kummankaan veljeksen rakastajatar.
Peter Lawford, viimeinen henkilö, jonka tiedämme varmasti puhuneen Marilyn Monroen kanssa ennen tämän kuolemaa, oli naimisissa Kennedyn veljesten siskon, Patrician, kanssa, mikä luultavasti selittää elokuvatähden puhelimessa jättämät jäähyväiset.
Johannes Kepler ja Tyko Brahe työskentelivät Prahassa.
"Toivottavasti en näyttänyt eläneeni turhaan"
Lokakuun 13. päivänä 1601 tanskalainen tähtitieteilijä, astrologi ja alkemisti Tyko Brahe osallistui juhlaan Prahassa. Brahe ei käynyt vessassa tunteja kestäneen tilaisuuden aikana, koska pöydästä lähtöä ennen isäntää pidettiin etiketin rikkomisena.
Tultuaan kotiin Tyko Brahe ei kyennyt virtsaamaan. Seurasi useita päiviä unettomuutta ja kipuja. Viimeisenä elinyönään Brahe lausui kuumehoureissaan kerta toisensa jälkeen latinalaisen lauseen Ne frustra vixisse videar - vapaasti käännettynä, "Toivottavasti en näyttänyt eläneeni turhaan."
Ne eivät luultavasti olleet Tyko Brahen viimeiset sanat, vaan ne oli luultavasti suunnattu jollekin hänen perheenjäsenelleen. Yleismaailmallisen inhimillisen sisältönsä takia hänen vetoomuksensa siitä, että hänen työnsä tiedemiehenä eläisi, löysi paikkansa sitaattikokoelmista. Brahen toive myös toteutui, sillä hänen tekemiensä tähtitaivaan havaintojen vuoksi saksalainen tähtitieteilijä Johannes Kepler pystyi kehittämään käänteentekevät lakinsa planeettojen kiertoradoista.