Viihdettä kansalle: gladiaattoritaisteluista sirkusklovneihin

Roomassa kansaa viihdytettiin verisillä taisteluilla, keskiajalla narri lievensi poliittisia jännitteitä ja 1800-luvulla pellet ja jonglöörit olivat huippusuosittuja.

Roomassa kansaa viihdytettiin verisillä taisteluilla, keskiajalla narri lievensi poliittisia jännitteitä ja 1800-luvulla pellet ja jonglöörit olivat huippusuosittuja.

Ulpiano Chea & Matthias Kabele Sting & Rama

Antiikin Rooma

Kansaa huvitettiin verisellä teatterilla

Taisteluja, joihin osallistui täysi­kokoisia sotalaivoja ja tuhansia sotilaita, pidettiin antiikin Roomassa laatuviihteenä.

Laivat ottivat yhteen sitä varten rakennetuissa altaissa, esimerkiksi Colosseumilla.

Altaissa ei ollut tilaa varsinaiseen purjehtimiseen, vaan laivat vain hinattiin vierekkäin, jotta ”miehistöt” pääsivät lähitaisteluun keskenään.

Esiintyjät olivat kuolemaantuomittuja tai sota­vankeja, ja heidän mahdollisuutensa selvitä hengissä oli pienempi kuin gladiaattoritaisteluissa.

Roomalaisen viihteen hyvät ja huonot puolet

©

Keisari sai esitellä mahtiaan. Meritaisteluilla keisari pääsi esittelemään
sotilaallista voimaansa ja kekseliäisyyttään.

Tommelfinger peger ned
©

Mahtinäytelmä kävi kalliiksi valtiolle
Esitykset kaikkine vaadittavine varusteineen olivat kalliita järjestää, ja niissä kuoli paljon ihmisiä.

Kaikilla kansalaisilla oli pääsy Colosseumille, mutta koska lippuja ei ollut myynnissä vaan ne hankittiin suhteilla, valtaosa katsojista kuului ylempiin kansan­luokkiin.

Ylhäisimmät istuivat edessä ja köyhemmät ja naiset takana. Orjia ei laskettu Colosseumille.

Meritaistelu Colosseumilla:

Keskiaika

Narri piti ilmapiirin keveänä

Kadulla narrin tunnisti kirjavista vaatteista.

© Schloss Friedenstein

Narri oli tuhattaituri. Kiertävän viihdyttäjän valikoimaan kuuluivat laulut, akrobaatti­temput, jonglööraus, tanssi ja taikatemput.

Osa narreista sai pysyvän pestin hovissa tai aatelisten palatseissa.

Viihdyttämisen lisäksi narrilla oli myös poliittinen rooli: hän pystyi laukaisemaan jännittyneitä tilanteita huumorilla.

Samasta syystä narri sai usein tehtäväkseen viedä huonot uutiset hallitsijalle.

Moni narri nautti suurta arvonantoa ja sai herraltaan ja muilta merkkimiehiltä lahjaksi maata.

1800-luku

Sirkus oli suosittua maalla

Suurimpiin telttoihin mahtui tuhansia katsojia.

© Shutterstock

Ensimmäinen sirkus avasi ovensa vuonna 1768, kun englantilainen ratsastuksenopettaja Philip Astley järjesti ratsastusnäytöksen pyöreällä areenalla hankkiakseen oppilaita.

Seuraavina vuosina esityksessä nähtiin myös nuorallatanssijoita, jonglöörejä, pellejä ja muita esiintyjiä.

1800-luvun puolivälissä kiertävät sirkukset isoine telttoineen yleistyivät. Sirkus oli suosittu etenkin maaseudulla, jossa huvituksia oli niukalti tarjolla.

Historia kohtaa pimeyden hymyillen 😁

On taas pimeä vuodenaika, mutta käymme vastaiskuun loskaa ja kylmyyttä vastaan artikkeleilla historiallisesta huumorista ja viihteestä.

▶︎ Lisää vanhoja vitsejä täällä