Antiikin Rooma
Kansaa huvitettiin verisellä teatterilla
Taisteluja, joihin osallistui täysikokoisia sotalaivoja ja tuhansia sotilaita, pidettiin antiikin Roomassa laatuviihteenä.
Laivat ottivat yhteen sitä varten rakennetuissa altaissa, esimerkiksi Colosseumilla.
Altaissa ei ollut tilaa varsinaiseen purjehtimiseen, vaan laivat vain hinattiin vierekkäin, jotta ”miehistöt” pääsivät lähitaisteluun keskenään.
Esiintyjät olivat kuolemaantuomittuja tai sotavankeja, ja heidän mahdollisuutensa selvitä hengissä oli pienempi kuin gladiaattoritaisteluissa.
Roomalaisen viihteen hyvät ja huonot puolet
Keisari sai esitellä mahtiaan. Meritaisteluilla keisari pääsi esittelemään
sotilaallista voimaansa ja kekseliäisyyttään.
Mahtinäytelmä kävi kalliiksi valtiolle
Esitykset kaikkine vaadittavine varusteineen olivat kalliita järjestää, ja niissä kuoli paljon ihmisiä.
Kaikilla kansalaisilla oli pääsy Colosseumille, mutta koska lippuja ei ollut myynnissä vaan ne hankittiin suhteilla, valtaosa katsojista kuului ylempiin kansanluokkiin.
Ylhäisimmät istuivat edessä ja köyhemmät ja naiset takana. Orjia ei laskettu Colosseumille.
Meritaistelu Colosseumilla:
Meritaistelut olivat suosittua viihdettä ajanlaskun alun Roomassa.
Katsomoon mahtui jopa 50 000 ihmistä eli seitsemäsosa Rooman täysi-ikäisistä
miespuolisista asukkaista.
Täysimittaiset sotapurret
Roomalaiset käyttivät esityksissä usein aitoja sotalaivoja, jotka olivat 35 metriä pitkiä ja viisi metriä leveitä.
Lähitaistelusta miekoilla jäi henkiin vain harva. Keisari pystyi armahtamaan osallistujat.
Keskiaika
Narri piti ilmapiirin keveänä
Kadulla narrin tunnisti kirjavista vaatteista.
Narri oli tuhattaituri. Kiertävän viihdyttäjän valikoimaan kuuluivat laulut, akrobaattitemput, jonglööraus, tanssi ja taikatemput.
Osa narreista sai pysyvän pestin hovissa tai aatelisten palatseissa.
Viihdyttämisen lisäksi narrilla oli myös poliittinen rooli: hän pystyi laukaisemaan jännittyneitä tilanteita huumorilla.
Samasta syystä narri sai usein tehtäväkseen viedä huonot uutiset hallitsijalle.
Moni narri nautti suurta arvonantoa ja sai herraltaan ja muilta merkkimiehiltä lahjaksi maata.
1800-luku
Sirkus oli suosittua maalla
Suurimpiin telttoihin mahtui tuhansia katsojia.
Ensimmäinen sirkus avasi ovensa vuonna 1768, kun englantilainen ratsastuksenopettaja Philip Astley järjesti ratsastusnäytöksen pyöreällä areenalla hankkiakseen oppilaita.
Seuraavina vuosina esityksessä nähtiin myös nuorallatanssijoita, jonglöörejä, pellejä ja muita esiintyjiä.
1800-luvun puolivälissä kiertävät sirkukset isoine telttoineen yleistyivät. Sirkus oli suosittu etenkin maaseudulla, jossa huvituksia oli niukalti tarjolla.