Kadulla narrin tunnisti kirjavista vaatteista.
Viihdettä kansalle: gladiaattoritaisteluista sirkusklovneihin
Roomassa kansaa viihdytettiin verisillä taisteluilla, keskiajalla narri lievensi poliittisia jännitteitä ja 1800-luvulla pellet ja jonglöörit olivat huippusuosittuja.
Antiikin Rooma: Kansaa huvitettiin verisellä teatterilla
Taisteluja, joihin osallistui täysikokoisia sotalaivoja ja tuhansia sotilaita, pidettiin antiikin Roomassa laatuviihteenä.
Laivat ottivat yhteen sitä varten rakennetuissa altaissa, esimerkiksi Colosseumilla.
Altaissa ei ollut tilaa varsinaiseen purjehtimiseen, vaan laivat vain hinattiin vierekkäin, jotta ”miehistöt” pääsivät lähitaisteluun keskenään.
Esiintyjät olivat kuolemaantuomittuja tai sotavankeja, ja heidän mahdollisuutensa selvitä hengissä oli pienempi kuin gladiaattoritaisteluissa.
Kaikilla kansalaisilla oli pääsy Colosseumille, mutta koska lippuja ei ollut myynnissä vaan ne hankittiin suhteilla, valtaosa katsojista kuului ylempiin kansanluokkiin.
Ylhäisimmät istuivat edessä ja köyhemmät ja naiset takana. Orjia ei laskettu Colosseumille.
Meritaistelut olivat suosittua viihdettä ajanlaskun alun Roomassa. Katsomoon mahtui jopa 50 000 ihmistä eli seitsemäsosa Rooman täysi-ikäisistä miespuolisista asukkaista.
Keskiaika: Narri piti ilmapiirin keveänä
Narri oli tuhattaituri. Kiertävän viihdyttäjän valikoimaan kuuluivat laulut, akrobaattitemput, jonglööraus, tanssi ja taikatemput.
Osa narreista sai pysyvän pestin hovissa tai aatelisten palatseissa.
Viihdyttämisen lisäksi narrilla oli myös poliittinen rooli: hän pystyi laukaisemaan jännittyneitä tilanteita huumorilla.
Samasta syystä narri sai usein tehtäväkseen viedä huonot uutiset hallitsijalle.
Moni narri nautti suurta arvonantoa ja sai herraltaan ja muilta merkkimiehiltä lahjaksi maata.
1800-luku: Sirkus oli suosittua maalla
Ensimmäinen sirkus avasi ovensa vuonna 1768, kun englantilainen ratsastuksenopettaja Philip Astley järjesti ratsastusnäytöksen pyöreällä areenalla hankkiakseen oppilaita.
Seuraavina vuosina esityksessä nähtiin myös nuorallatanssijoita, jonglöörejä, pellejä ja muita esiintyjiä.
1800-luvun puolivälissä kiertävät sirkukset isoine telttoineen yleistyivät. Sirkus oli suosittu etenkin maaseudulla, jossa huvituksia oli niukalti tarjolla.
Suurimpiin telttoihin mahtui tuhansia katsojia.
