Hollanti – 1300-luku: Golf kehittyi Skotlannin nummilla
Golfin alkuaikoina siinä ei ollut tiukkoja sääntöjä esimerkiksi kentän koon ja ominaisuuksien suhteen. Skotlantilaiset lähtivät mailoineen ja palloineen nummille, joita muun muassa laiduntavat lampaat muokkasivat.
Yksi talven suuria iloja 1300-luvun hollantilaisille oli se, että silloin pääsi jäätyneille kanaville pelaamaan peliä, jossa pientä palloa lyötiin mailoilla. Hollantilaiset kävivät noihin aikoihin aktiivisesti kauppaa Skotlannin kanssa, ja skotlantilaiset omaksuivat pelin heiltä.
Skotlantilaisten kielet eivät kääntyneet lausumaan pelin nimeä, joka tuli hollannin mailaa tarkoittavasta sanasta kolve, vaan nimi vääntyi heidän suussaan ”goffiksi” ja ”gouffiksi”. Siitä kehittyi 1500-luvulla sana golf. Koska skotit viihtyivät paremmin golfia pelaamassa kuin harjoittelemassa sodankäynnin kannalta tarpeellista jousiammuntaa, golfin peluu kiellettiin Skotlannissa 1400-luvulla.
Kielto lakkautettiin 1500-luvun alussa. Golfin tullessa Skotlantiin siinä ei ollut erityisiä sääntöjä. Laji muokkautui pitkälti Edinburghin pohjoispuolella sijaitsevaa St. Andrewsin kylää ympäröivässä luonnossa, jossa innokkaat skotit pelasivat kumpuilevassa maastossa laiduntavien lampaiden lomassa.
Siellä, missä ruoho oli maukkainta, lampaat järsivät ruohokentän puhtaaksi, ja välillä ne asettuivat lepäilemään maahan kuopimiinsa suojaisiin syvänteisiin. Näin syntyivät ensimmäiset golfkentät bunkkereineen eli hiekkaesteineen.
Pelissä pallo piti saada kentällä oleviin reikiin mahdollisimman vähillä lyönneillä. Reikien määrää ei ollut kuitenkaan määritetty. St. Andrewsin kentällä oli alun perin 11 reikää, jotka pelattiin ensin toiseen suuntaan ja sitten takaisin, eli yhteensä pelattiin 22 reikää. Vuonna 1764 St. Andrewsin golfkerho päätti vähentää pelattavien reikien määrää yhteensä 18:aan, ja siitä tuli yleinen standardi – kuten monesta muustakin St. Andrewsin golfkerhon säännöstä
Egypti – 3200 eaa.: Keilailua jo faraoiden aikaan
1950-luvulle asti niin sanotut keilapojat nostivat kaatuneet keilat paikoilleen.
Muuan arkeologi teki hämmästyttävän löydön 1930-luvulla avatessaan 3200-luvulta eaa. peräisin olleen egyptiläisen hautakammion: haudassa oli lapsen muumion lisäksi keiloja. Siitä arkeologi päätteli, että nykyisen keilailun kaltaista peliä pelattiin jo 5 000 vuotta sitten.
Haudan keiloilla on ehkä ollut aivan jokin muu tarkoitus, mutta keilailun historian tiedetään varmuudella olevan ainakin tuhat vuotta vanha. Euroopassa pelistä on ollut erilaisia versioita, mutta perusajatus on ollut sama: keilojen kaataminen kuulalla.
Keilailu levisi miljoonien eurooppalaisten siirtolaisten mukana Yhdysvaltoihin, jossa peli kehittyi nykyisin tunnettuun muotoonsa. Yhdysvalloissa nurmikeilailu sai jo varhain New Yorkissa Manhattanilla olleesta puistosta oman alueen, jonka paikalla sijaitsee nykyään kaupungin vanhin puisto Bowling Green.
Keilailusta tuli suosittua, mutta sekä keilojen että ratojen koot vaihtelivat eri puolilla Yhdysvaltoja. Vuonna 1895 järjestetyssä konferenssissa säännöt yhdenmukaistettiin ja esimerkiksi keilojen lukumääräksi määrättiin kymmenen.
Aluksi niin sanotut keilapojat nostivat kaatuneet keilat paikoilleen, mutta vuonna 1951 yhdysvaltalainen AMF-niminen yritys osti keilannostokoneen patentin, ja koneistumisen myötä keilailun suosio kasvoi huimasti. AMF Bowling Center on edelleen maailman suurin keilahalliketju.
Rooma – 100 eaa.: Jalkapallo oli vaarallista puuhaa
Hollannissa pelattiin jo 1300-luvulla golfin tapaista peliä, joka kulkeutui sieltä Skotlantiin.
Keskiajalla jalkapalloa saattoi olla pelaamassa satoja pelaajia, ja peli oli väkivaltaista ja sekasortoista. Jalkapallon aiheuttamat häiriöt olivat liikaa Lontoon pormestarille, joka kielsi pelaamisen kaupungissaan.
Vuosina 106–43 eaa. elänyt kuuluisa roomalainen poliitikko Cicero kertoo eräässä kirjeessään episodista, jossa mies istui kaikessa rauhassa parturissa, kun ikkunasta lensi pallo ja tappoi hänet.
Palloa pelattiin muuallakin kuin Roomassa. Siitä on historiallisia esimerkkejä maailman ympäri sekä ennen roomalaisia että heidän jälkeensä, mutta roomalaiset olivat kuitenkin avainasemassa nykyaikaisen jalkapallon kehittämisessä. Jotkut historioitsijat uskovat, että roomalaiset toivat valloitusretkillään jalkapallon Britanniaan. Osa on kuitenkin sitä mieltä, että peli tuli Britanniaan normannien valloitettua saaren vuonna 1066.
Keskiajalla jalkapallo oli suosittua kaikkialla Euroopassa, mutta erityisesti Britteinsaarten asukkaat harrastivat sitä innokkaati. Kokonaiset kaupungit pelasivat toisiaan vastaan, ja yhdessä joukkueessa saattoi olla satoja pelaajia. Pelin säännöt poikkesivat nykyisistä: esimerkiksi palloon koskeminen käsin ei tuolloin ilmeisesti ollut kiellettyä.
Sana jalkapallo esiintyy historiallisissa lähteissä ensimmäistä kertaa irlantilaisen miehen vuonna 1308 kirjoittamassa kirjeessä. Vuodelta 1321 Norfolkista peräisin olevassa asiakirjassa kerrotaan puolestaan ensimmäistä kertaa jalkapallo-ottelussa sattuneesta onnettomuudesta, kun kaksi pelaajaa oli törmännyt toisiinsa. Samoihin aikoihin Lontoon pormestari kielsi jalkapallon pelaamisen sen aiheuttamien järjestyshäiriöiden vuoksi.
Jalkapallotermi ”harhauttaa” esiintyi ensimmäisen kerran 1400-luvulla, ja vuodelta 1526 oleva asiakirja paljastaa kuningas Henrik VIII:n tilanneen itselleen parin jalkapallokenkiä. Jalkapallon pelaaminen yleistyi brittiläisissä yksityiskouluissa 1500-luvulla. Yliopistoihin tuli omat seuransa, ja vuonna 1857 Nathaniel Creswick ja William Prest perustivat Sheffield Football Clubin, joka on vanhin edelleen olemassa oleva jalkapalloseura.
Persia – 500-luku: Ratsuväki harjoitteli poolon avulla
Vanhin tunnettu kuva poolo-ottelusta on peräisin persialaisesta kirjasta noin 1000-luvun vaihteesta.
Aasian vanhoissa metropoleissa on jälkiä muinoin suositusta urheilulajista, poolosta. Isfahanin kaupungissa Iranissa olevalla Imaamin aukiolla sijaitsi muinoin kaupungin poolokenttä, jonka šaahi perusti 1500-luvulla. Aukiolla on edelleen muistona tuosta ajasta poolopelin maalitolppia. Taj Mahalin lähistöllä Intiassa olevissa hevostalleissa taas pidettiin aikanaan suurmogulin poolohevosia.
Poolo on maailman vanhin joukkuelaji, jota pelattiin kilpailumielessä Persiassa jo yli 2 500 vuotta sitten. Laji kehittyi keskenään jatkuvasti kahinoivien keskiaasialaisten heimojen keskuudessa. Poolo oli tehokas tapa harjoittaa ratsuväkeä, ja muinaiset poolo-ottelut muistuttivatkin taisteluja, joissa kummallakin puolella oli jopa sata miestä.
Vähitellen poolo levisi, ja siitä tuli suosittua Persian, Arabian, Mongolian ja Kiinan hoveissa. Poolon tie länteen alkoi siitä, kun kaksi brittiupseeria näki poolo-ottelun Manipurissa Intiassa, ihastui ja perusti pooloklubin vuonna 1859. Poolo yleistyi Britannian Intian-armeijassa, ja upseerit veivät lajin mukanaan Britanniaan.
Ranska – 1100-luku: Tennistä ilman mailoja
Ensimmäinen Wimbledonin tennisturnaus järjestettiin vuonna 1877.
”Tenez!” – ota vastaan – huusivat ranskalaiset syöttäessään pallon vastustajalleen Ranskan suosituimmassa urheilulajissa 1600–1700-luvuilla. Peli tuli suosituiksi myös Britanniassa, missä sitä alettiin kutsua tennikseksi.
Ranskalaiset munkit pelasivat jo 1100-luvulla paljain käsin tennistä muistuttavaa peliä, jonka nimi oli jeu de paume eli kämmenpeli. Myöhemmin alettiin käyttää nahkakäsineitä, ja 1500-luvulla otettiin käyttöön maila.
Lajin ranskalaisesta alkuperästä huolimatta britit toivat tenniksen nykyaikaan. Brittiläinen majuri Walter Wingfield laati vuonna 1873 tennikselle säännöt ja määritti kentän koon.
Kaikki hänen ideansa eivät toki ole säilyneet nykypäiviin. Hänen tenniskenttänsä oli esimerkiksi tiimalasin muotoinen ja kapein verkon kohdalta. Wingfieldiä pidetään kuitenkin nykytenniksen isänä.
Pari vuotta myöhemmin The All England Croquet Club otti pelin omakseen ja muutti nimensä The All England Croquet and Lawn Tennis Clubiksi. Se järjesti ensimmäiset klubin mestaruuskilpailut Wimbledonissa vuonna 1877, ja siitä lähtien Wimbledonin tennisturnaus on ollut lajin tärkeimpiä kilpailuja.
Yhdysvallat – 1895: Lentopallo oli ikäihmisten peli
Lentopallo kehitettiin koripallon vaihtoehdoksi ikäihmisille ja huonokuntoisille.
Vuonna 1895 William Morgan toimi NMKY:n liikunnanohjaajana Holyoken kaupungissa Massachusettsissa Yhdysvalloissa. Neljä vuotta aiemmin hänen kollegansa naapurikaupungissa oli keksinyt koripallon, josta oli tullut erittäin suosittu laji.
Morgan kehitti mielestään paremmin ikäihmisille sopivan pelin, jonka hän nimesi mintonetteksi. Seuraavana vuonna eräs pelin esittelyottelua katsellut henkilö keksi pelille nimen volleyball – sana volley viittasi pallon lentoon ilmassa. Suomeksi pelin nimeksi vakiintui lentopallo.
Sveitsi – 1922: Slalom sopi aroille
Miesten laskiessa syöksylaskua naiset ja lapset pujottelivat.
Pujottelua tarkoittava sana slalom tulee norjan kielen sanasta, jolla kutsuttiin Telemarkissa harjaantumattomille laskettelijoille tarkoitettua rinnettä.
Kilpalajina pujottelua kehitti englantilainen Arthur Lunn sveitsiläisessä Mürrein pikkukaupungissa.
Lunnin isä järjesti brittiläiselle yläluokalle matkoja kauniisiin alppimaisemiin. Houkutellakseen enemmän talvimatkailijoita Lunn laati pujottelukilpailun säännöt ja järjesti 1. tammikuuta 1922 ensimmäisen pujottelun nopeuskilpailun.