Ensimmäiset talviolympialaiset pidettiin vuonna 1924 Ranskan Chamonix’ssa. Ne eivät kuitenkaan olleet ensimmäiset säännöllisesti järjestettävät suuret talviurheilukisat. Talviolympialaisten edeltäjä ja innoittaja olivat Pohjoismaiset kisat, joita järjestettiin Ruotsissa neljän vuoden välein vuodesta 1901.
Yksi Pohjoismaisten kisojen taustavoimista oli ruotsalainen upseeri Viktor Balck, joka oli ensimmäiset olympialaiset vuonna 1896 järjestäneen Kansainvälisen olympiakomitean (IOC) jäsen.
Balckin sydän sykki talviurheilulle, mutta muut komitean jäsenet eivät olleet yhtä innostuneita lumesta ja kylmyydestä. Balck löysi hengenheimolaisia muutamasta muusta ruotsalaisesta urheiluvaikuttajasta, ja he luonnostelivat vuonna 1899 Pohjoismaisten kisojen suuntaviivat.
Ensimmäiset talviolympialaiset vuonna 1924 tiesivät loppua Pohjoismaisille kisoille.
Olympialaiset veivät voiton
Ensimmäiset kaikkiaan seitsemästä Pohjoismaisista kisoista järjestettiin helmikuussa 1901. Hankkeen puuhamiehet toivoivat niistä ennennäkemätöntä talviurheilun juhlaa.
Ohjelmaan kuului muun muassa hiihtoa, luistelua, kelkkailua ja curlingia, mutta kulttuuriakaan ei unohdettu. Kulttuuritarjonta sisälsi esimerkiksi konsertteja, näytelmiä, soihtukulkueita ja erilaisia retkiä, joiden tarkoitus oli edistää ja esitellä pohjoismaista kulttuuria.
Pohjoismaisista kisoista tuli suosittu urheilujuhla, mutta ne hävisivät kilpailun vuonna 1924 ensimmäisen kerran järjestetyille talviolympialaisille. IOC:n tapahtuma oli luonteeltaan kansainvälisempi ja siten myös vetovoimaisempi, ja kun Balck kuoli vuonna 1928, Pohjoismaiset kisat menettivät tärkeimmän puolestapuhujansa.
Lopullinen kuolinisku tuli vuonna 1930, kun Pohjoismaiset kisat piti peruuttaa lumen puutteen vuoksi, eikä niitä sen jälkeen enää järjestetty.