Ensimmäinen amerikkalaisen jalkapallon ottelu pelattiin 6. marraskuuta 1869 Rutgersin ja Princetonin yliopistojoukkueiden välillä. Laji poikkesi tuolloin melkoisesti nykyään pelattavasta amerikkalaisesta jalkapallosta.
Vuonna 1869 amerikkalainen jalkapallo oli lähinnä omalaatuinen sekoitus rugbya ja eurooppalaista jalkapalloa. Kummassakin joukkueessa oli 25 pelaajaa, jotka kaikki rynnivät pyöreän pallon perässä. Palloa sai vain potkaista tai lyödä.
Seuraavina vuosina laji levisi moniin yliopistoihin, joista kaikki pelasivat omilla säännöillään, ja usein kotijoukkue päätti ottelun kulusta – esimerkiksi siitä, saivatko pelaajat kuljettaa palloa käsissään.
Amerikkalainen jalkapallo oli alkuaikoina erityisen raaka laji, joka johti usein loukkaantumisiin ja jopa kuolemiin – vuonna 1905 kuoli 19 pelaajaa.
Uudet jalkapallosäännöt
Suuri askel kohti nykyistä amerikkalaista jalkapalloa otettiin vuonna 1880, kun amerikkalaisen jalkapallon isänä tunnettu Walter Camp Yalen yliopistosta ajoi läpi useita sääntömuutoksia.
Uusien sääntöjen mukaan kentällä sai olla vain 11 pelaajaa kerrallaan, ja niissä esiteltiin muun muassa pelille ominainen aloitussyöttö, snap. Kun käyttöön otettiin uusi pistejärjestelmä, laji erosi jo selvästi rugbysta ja eurooppalaisesta jalkapallosta.
Vuonna 1922 Yhdysvalloissa perustettiin ammattilaisliiga National Football League (NFL), ja yliopistojoukkueiden lisäksi eri puolilla maata alkoi pelata useita ammattilaisjoukkueita. 1960-luvulla football oli suosituin urheilumuoto Yhdysvalloissa, ja vuodesta 1967 pelattu vuosittainen NFL:n loppuottelu Super Bowl nosti suosiota entisestään.
Super Bowl on yksi maailman suurimmista vuosittaisista urheilutapahtumista, jonka katsojamäärät vain jalkapallon Mestarien liigan loppuottelu ylittää.