Šakin varhaista versiota pelattiin Pohjois-Intiassa 500-luvulla. Tšaturanga-niminen peli oli strateginen sotapeli, jossa pelilauta esitti taistelukenttää, ja kaksi pelaajaa yritti erilaisia ominaisuuksia omaavilla nappuloilla voittaa toisensa ja surmata vastustajan kuninkaan.
Kuningatarnappula, joka oli tuolloin ”ministeri”, saattoi edetä vain ruudun kerrallaan diagonaalisti kaikkiin suuntiin. Lähetti – jota tuolloin kutsuttiin norsuksi – sai liikkua kaksi ruutua kerrallaan joka suuntaan ja hypätä muiden nappuloiden yli.
Peli levisi Intiasta 600-luvulla Persiaan, jossa sääntöjä muokattiin. Esimerkiksi persialaiset keksivät, että pelaaja huudahtaa ”šah” tai ”šah mat” (”kuningas” ja ”kuningas on kuollut”) kukistaessaan tärkeän kuningasnappulan.
Eurooppaan pelin toivat ilmeisesti maureiksi kutsutut muslimit 900-luvulla.
Seuraavina vuosisatoina peli oli suosittua ajanvietettä eurooppalaisissa hoveissa, ja siitä kehittyi moderni šakki.
Monet nappuloista – kuten ratsu, torni ja kuningatar – saivat nykymuotonsa, ja sääntömuutokset tekivät pelistä dynaamisempaa ja nopeampaa. Esimerkiksi kuningattaren ja ratsun roolit vahvistuivat.
Ensimmäinen moderni šakkiturnaus pidettiin Lontoossa vuonna 1851, ja siihen osallistui 16 Euroopan nimekkäintä pelaajaa. Sen voitti saksalainen Adolf Anderssen.
LUE MYÖS: Seurapelien historiaa – milloin lautapelit keksittiin?