Käsipallon historia: Tanskalaiskoulujen pihoilta maailmalle

Ensimmäiset vihjeet pelistä, jolla on yhteisiä piirteitä käsipallon kanssa, ajoittuvat antiikin kreikkalaisiin.

Kreikkalaiset harrastivat lajia, jossa palloa piti lyödä seinään niin monta kertaa kuin mahdollista ilman, että se osui maahan.

Nykyistä käsipalloa lähempänä oli peli phaininda, joka on kuvattu kreikkalaisen komediakirjailija Antiphanesin (408–334 eaa.) näytelmässä:

"Kun hän sai pallon, hän antoi sen mielellään yhdelle pelaajalle väistäen toista. Hän taklasi pallon pois yhdeltä ja kannusti toista kovilla huudoilla... Pitkä syöttö ei tullut hänen ulottuvilleen. Lyhyt syöttö meni hänen päänsä yli."

Kuvaus on peräisin käsikirjoituksesta, josta on säilynyt vain katkelma. Pallopelin kulku muistuttaa kuitenkin selvästi käsipallopeliä syöttöineen ja harhautuksineen, jotka kuuluvat nykyaikaiseen käsipalloon.

Antiikin jälkeen joukkuepelien suosio väheni. Seuraavan kerran joukkuepeliä, jota voitiin kutsua käsipalloksi, nähtiin tanskalaisilla jalkapallokentillä.

Kaksi tanskalaista voimistelunopettajaa ja upseeria keksivät käsipallon toisistaan tietämättä mutta samoihin aikoihin. Molemmat opettajat kokeilivat peliä noin vuonna 1900.

Toinen heistä, luutnantti Rasmus Nicolaj Ernst, opetti Nyborgin kunnallisessa koulussa, kun taas kapteeni Holger Nielsen toimi opettajana Ordrupin latinalaisessa reaalikoulussa.

Nielsen oli paitsi upseeri ja opettaja myös innokas urheilija. Hän osallistui vuonna 1896 ensimmäisiin nykyaikaisiin Ateenan olympialaisiin, joissa hän voitti kolme mitalia ammunnassa ja miekkailussa.

Holger Nielsen oli ensimmäinen, joka kirjoitti viralliset säännöt käsipallopelille, mutta sen lisäksi hän oli myös ensiavun uranuurtaja.

Hän on antanut nimensä ainutlaatuiselle ensiapumenetelmälle. Holger Nielsenin menetelmässä henkitoreissa oleva asetetaan vatsalleen, ja sitten hänen käsivarsiaan vedetään ylös toistuvin liikkein – ikään kuin ihmisen palkeita.

Menetelmää ei kuitenkaan enää käytetä, eivätkä asiantuntijat suosittele sitä.

Laji esiteltiin ensimmäistä kertaa laajemmalle yleisölle Kööpenhaminan lähellä sijaitsevalla Ordrupin pyöräilyradalla järjestetyssä urheilutapahtumassa vuonna 1903.

Esittely herätti jonkin verran kiinnostusta, ja neljä vuotta myöhemmin vuonna 1907 pelattiin yksi ensimmäisistä varsinaisista käsipallo-otteluista lajin kahden keksijän joukkueiden välillä: luutnantti R.N. Ernstin joukkue oli Helsingøristä ja kapteeni Holger Nielsenin joukot Ordrupista.

Tuloksena oli kirvelevä tappio Ernstin pohjoisseelantilaisille, jotka hävisivät lukemin 21-0.

Käsipallo alkoi varsinaisesti siirtyä sisätiloihin vasta, kun siitä tuli suosittua kasarmien urheiluhalleissa. Sitä ennen lajia pelattiin jalkapallokentillä tai millä tahansa niityillä ja kesantopelloilla.

Erllistä käsipalloa ei ollut vielä kehitetty, joten ensimmäisten vuosikymmenten ajan pelaajat joutuivat heittelemään hankalampaa jalkapalloa.

Pallon kanssa liikkumista ei myöskään kielletty säännöissä, ja pelaajat saattoivat jopa juosta pallon maaliin – miltei kuin amerikkalaisen jalkapallon touchdownissa. Toisaalta puolustajat saivat tarttua hyökkääjään ja lyödä pallon pois hänen käsistään.

Nykyisten kaltaiset säännöt vakiintuivat vasta, kun käsipallo siirrettiin sisätiloihin.

Alkuvuosina käsipallosta oli useita eri versioita. Ulkona pelattiin muun muassa niin, että kussakin joukkueessa oli 11 miestä.

Seitsemän pelaajan peli oli suosituin Skandinaviassa, mutta saksalaiset pitivät 11 pelaajan peliä germaanisena vaihtoehtona englantilaiselle jalkapallolle, ja laji oli erityisen suosittu natsien valtakaudella.

Berliinin olympialaisissa 1936 käsipalloa pelattiin ensimmäistä kertaa – 11 miehen ulkopelinä. Saksalaiset veivät itse kultamitalit kuuden joukkueen turnauksessa. Loppuottelu Itävaltaa vastaan pelattiin olympiastadionilla yli sadantuhannen katsojan edessä, ja se on edelleen historian suurin käsipalloyleisö.

VIDEO: Katkelmia Saksan ja Itävallan välisestä olympiaisten ottelusta vuonna 1936

Kaksi vuotta myöhemmin natsi-Saksassa järjestettiin myös ensimmäiset miesten maailmanmestaruuskilpailut. Niihin osallistui vain neljä joukkuetta – Saksa, Itävalta, Ruotsi ja Tanska.

Isännät ylsivät voittajiksi turnauksessa, joka pelattiin sarjamuotoisena. Itävalta voitti hopeaa ja Ruotsi pronssia.

Vuonna 1938 järjestettyjen ensimmäisten miesten MM-kisojen jälkeen kesti 16 vuotta ennen kuin turnaus järjestettiin uudelleen. Sillä kertaa turnaus järjestettiin Ruotsissa, jossa isännät veivät kultaa voitettuaan finaalissa Saksan 17-14.

Sen jälkeen sekä miesten että naisten maailmanmestaruuskilpailuja on järjestetty säännöllisesti. Miesten puolella ruotsalaiset ja ranskalaiset ovat olleet menestyneimpiä 12 mitalillaan. Ranskalaisilla on kuitenkin kuusi kultamitalia siinä missä Ruotsilla neljä.

Romanian huima menestys täytyy myös muistaa. Joukkue voitti 1960- ja 1970-luvuilla neljä maailmanmestaruutta ja yhteensä kuusi mitalia.

Naisten puolella norjalaiset ovat kuitenkin selvästi kärjessä 11 mitalillaan, joista neljä on kultaa, kun taas seuraavilla sijoilla ovat Venäjä viidellä ja Neuvostoliitto kuudella mitalillaan.

Itänaapuri veisi kuitenkin eri valtioineen yhteensä ykkössijan kultamitalien ylivoimaisen määrän perusteella.

1980-luvulla käsipallosta tuli yhä globaalimpaa, ja maat Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Aasiasta alkoivat menestyä yhä paremmin suurturnauksissa.

Tähän mennessä suurin MM-turnaus järjestettiin Islannissa vuonna 1995. Atlantin saari oli 250 000 asukkaallaan ylivoimaisesti pienin osallistujamaa, mutta se isännöi tuolloin käsipallon MM-historian suurinta joukkuemäärää. Avajaisissa 7. toukokuuta 1995 oli yhteensä 24 joukkuetta.

Otteluita pelattiin 88, ja tapahtuma televisioitiin ympäri maailmaa, mikä tarkoitti pienelle maalle huomattavia kustannuksia. Kulujen vähentämiseksi otteluiden väliset tavanomaiset lepopäivät karsittiin ohjelmasta, joten koko turnaus pelattiin vain 14 päivässä.

141,2 km/h

oli vauhti RN Löwenin pelaajan Tim Kneulen heittäessä pallon ottelussa Goppingenia vastaan vuonna 2021, mikä tekee siitä ammattilaiskäsipallon vauhdikkaimman dokumentoidun heiton.

86-2

oli Neuvostoliiton ja Afganistanin välisen ystävyysottelun tulos vuodelta 1981. Ottelu pelattiin Unkarissa, ja se on edelleen historian suurinumeroisin kansainvälinen voitto.

191 senttiä

oli miesten käsipalloilijoiden keskipituus vuoden 2016 olympialaisissa Rio de Janeirossa. Naisilla luku oli 176 senttiä.

1879

maalia kertyi Guðjón Valur Sigurðssonin saldoksi Islannin väreissä ennen kuin hän lopetti käsipallon vuonna 1920. Hän on eniten maaleja maajoukkueissa tehnyt pelaaja.