Baseballjoukkue pelasi henkensä edestä
Seriffi Felix Alston sääli johtamansa Wyomingin vankilan kuolemansellien asukkeja ja antoi vuonna 1911 heidän perustaa oman baseballjoukkueen. Joukkue menestyi yllättävän hyvin, ja mystisellä tavalla vankien kuolemantuomiotkin unohdettiin.
Joukkue oli lehdistön lemmikki ja houkutteli runsaasti väkeä otteluihinsa.
Seriffi Felix Alston halusi kohentaa johtamansa Wyomingin vankilan kuolemansellien asukkien elinoloja ja antoi vuonna 1911 heidän perustaa oman baseballjoukkueen.
Joukkue osoittautui odotettua paremmaksi, ja Alston päätti ystävänsä, Wyomingin kuvernöörin, kanssa järjestää miehille otteluita ”oikeita” baseballjoukkueita vastaan ja löi vetoa joukkueen puolesta.
Joseph Maull Carey toimi Wyomingin kuvernöörinä vuosina 1911–1915, ja sen jälkeen hän puhui innokkaasti maanlaajuisen uhkapelikiellon puolesta – mahdollisesti puhdistaakseen oman uhkapelurin maineensa.
Tappio tiesi hirsipuuta
Joukkue kulki voitosta voittoon, ja mystisellä tavalla vankien kuolemantuomiotkin unohdettiin.
Pelaajat saivat kuitenkin selville, että heitä odottaisi teloitus, jos he häviäisivät. Kun he eivät hävinneet otteluakaan, lehdistö kiinnostui erikoisesta joukkueesta ja alkoi tutkia asiaa, ja korruptiohuhujen takia seriffi lakkautti lopulta joukkueen.
Suurin osa sen pelaajista teloitettiin myöhemmin.