Ruotsin kuningas antoi täyttää leijonansa
Täytetyt eläimet olivat suurta muotia yläluokan kodeissa 1800-luvulla. Myös Ruotsin kuningas Fredrik I innostui niistä, ja hänen leijonansa täytettiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Nykyihmisen silmään tulos on silti hämmentävä.
Fredrikin täytetty leijona kiinnostaa jälleen, sillä eläinten täyttäminen on viime vuosikymmeninä tullut taas muotiin länsimaissa.
Ruotsin kuninkaallisen konservaattorin edessä lojuivat eläinten kuninkaan surkeat jäännökset: leijonan luut ja nahka.
Luonnossa tuo leijona olisi päästänyt viimeisen karjaisunsa savannilla etelän taivaan alla, mutta tämä yksilö oli päättänyt päivänsä Tukholman keskustassa Djurgårdenin kuninkaallisessa huvipuistossa yhdessä villikissan ja kolmen hyeenan kanssa.
Kuningas Fredrik I oli saanut nämä ruotsalaisittain oudot otukset vuonna 1731 lahjaksi algerialaiselta ruhtinaalta.
Mukana oli ollut myös vapautettu orja, jonka tehtävänä oli hoitaa eksoottisia eläimiä. Kuningas oli ihaillut leijonaa monesti sen ollessa vielä elossa, ja nyt konservaattorin tehtävä oli varmistaa, että arvolahja täyttäisi tehtävänsä vielä kuolemansa jälkeenkin: leijonan piti täytettynä seistä ikuisesti komeana muistona Fredrikin hallitsijakaudesta.
Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tehtävää ei helpottanut se, että asialla oli ruotsalainen konservaattori, joka oli nähnyt leijonia aiemmin vain Ruotsin valtiollisessa vaakunassa. Niinpä hänen työnsä tulos onkin melko hämmästyttävä.
Ötökät iskivät täytettyihin eläimiin
Fredrik oli innostunut 1700-luvulla vähitellen yläluokan keskuudessa levinneestä villityksestä, eläinten täyttämisestä eli taksidermiasta.
Sanan taustalla ovat kreikan kielen sanat taxis eli järjestäminen ja derma eli iho, ja se tarkoittaa kuolleen eläimen nahan täyttämistä ja eläimen asettelua luonnolliseen asentoon niin, että lopputulos on mahdollisimman todentuntuinen.
Vainajien täyttäminen ja palsamointi ei sinänsä ollut mitään uutta. Jo muinaisessa Egyptissä yritettiin estää maallisten jäännösten tuhoutumista, ja ihmisiä ja eläimiä haudattiin palsamoituina muumioina, jotta vainajat voisivat jatkaa elämäänsä tuonpuoleisessa.
Seuraavan kerran täytettyjä eläimiä alettiin kuitenkin arvostaa vasta tuhansia vuosia myöhemmin keskiajan Euroopassa.
Muinaisessa Egyptissä ruumiita oli palsamoitu kuolemanjälkeistä elämää varten, mutta Euroopassa täytettyjen eläinten tarkoitus oli lähinnä viihdyttää eläviä.
Lintuja täytettiin käytettäväksi haukkametsästyksessä ja riistaeläimiä nyljettiin ja täytettiin muun muassa oljilla ja savella metsästysmuistoiksi. Tosin monesti täytetyt eläimet olivat niin vääristyneen näköisiä, että niitä oli jopa vaikea tunnistaa.
Eläintentäyttäjillä oli paljon opittavaa myös turkin ja nahan säilyttämisestä.
Alkuun he jättivät eläimen silmät ja hampaat paikoilleen, ja heidän sinnikkäistä yrityksistään ja erilaisten yrttien, suolan ja mausteiden runsaasta käytöstä huolimatta hyönteiset ja punkit koituivat usein täytettyjen eläinten tuhoksi.
Jotkin täytetyt eläimet ovat kuitenkin vastustaneet ajan hammasta meidän päiviimme asti. Vanhin tunnettu yksilö on 1500-luvulta peräisin oleva sarvikuono, joka on Italiassa Firenzen luonnontieteellisessä museossa.