Romaani johti yli 2 000 itsemurhaan
Vuonna 1774 outo itsemurha-aalto pyyhkäisi Euroopan yli. Yli 2 000 nuorta miestä ampui itsensä. Viranomaiset yrittivät lopettaa itsemurhat tuhoamalla niiden innoittajan, nuoren saksalaiskirjailija Goethen kirjoittaman romaanin.
Kirjassa nuori Werther on onnettomasti rakastunut ystävänsä kihlattuun Lotteen. Kyyneleisten jäähyväisten jälkeen epätoivoinen nuorukainen ampuu itsensä.
Kauhistuttava epidemia levisi Euroopassa 1700-luvun lopulla: yläluokkaiset nuoret miehet riistivät itseltään henkensä sankoin joukoin.
Uhreilla ei ollut yhteyttä toisiinsa, mutta itsemurhissa toistui sama kaava. Kuolleilla oli yleensä yllään sininen frakki ja keltaiset polvihousut.
Myös kuolinsyy oli sama: nuorukaiset olivat kuolleet ammuttuaan itseään pistoolilla päähän.
Monilla heistä oli kädessään avattu kirja, nuoren saksalaiskirjailija Johann Wolfgang von Goethen romaani Nuoren Wertherin kärsimykset.
Romaanin ilmestyessä vuonna 1774 tuolloin vasta 24-vuotias Goethe kykeni tuskin aavistamaan, miten karmeita seurauksia hänen kirjoittamallaan kirjalla olisi.
Goethe oli vielä lähestulkoon tuntematon Saksan rajojen ulkopuolella ja oli vasta tehnyt kirjallisen läpimurtonsa kotimaassa.
Nuoren Wertherin tarinalla Goethe iski kuitenkin kultasuoneen, ja kirjan suurella suosiolla oli muitakin, tosin traagisia seurauksia.
Onneton rakkaus
Wertherin tarina perustuu osin Goethen omiin kokemuksiin. Hän oli oikeassa elämässä rakastunut onnettomasti kolme vuotta nuorempaan Charlotte Buffiin.
Kirjassa seurataan nuoren Wertherin intohimoista mutta niin ikään onnetonta rakkautta Lotteen.
Kirja on kirjoitettu kirjeiden muotoon. Kirjeissä Werther kuvailee vierailuaan idylliseen Walheimin maalaiskylään, sen luontoa, maalaisten yksinkertaista elämää ja Lottea, johon hän päätä pahkaa rakastuu.
Lotte on kuitenkin jo kihloissa 11 vuotta vanhemman Albertin kanssa, ja Werther tajuaa, ettei tytöstä koskaan tulisi hänen omaansa.
Kun Lotte ja Albert avioituvat, rakkauden tuskat ovat Wertherille liikaa. Leiskuvien tunteiden palossa hän päättää surmata itsensä.
Werther kirjoittaa viimeisen kirjeen Lotelle: ”Ne (pistoolit) ovat ladatut – on keskiyö! Näin siis tapahtukoon. Lotte, Lotte! Jää hyvästi, jää hyvästi.” Tämän kirjoitettuaan hän ampuu itseään päähän.
Goethe kirjoitti Wertherin tarinan vain neljässä viikossa, ja lähes yhtä nopeasti kirjasta tuli myyntimenestys. Euroopan nuoriso ihastui melankoliseen tarinaan onnettomasta rakkaudesta.
Nuoren Wertherin kärsimyksiä pidetään nykyään yhtenä kirjallisuuden Sturm und Drang -liikkeen pääteoksista.
Sturm und Drang -nimitystä käytetään 1700-luvun lopulla vaikuttaneesta kirjallisesta kapinasta kylmää järkeä vastaan.
Goethe kuvasi ensimmäisenä nuoruuden tuskallista rakastumista ja kärsimystä aikana, jolloin tunteet oli tapana tukahduttaa järjen tieltä.
Napoleonin suosikkikirja
Wertherin suuret tunteet upposivat tehokkaasti eurooppalaisnuorisoon, ja romaanin suosio kasvoi räjähdysmäisesti.
Kirjasta tuli aikansa suuria puheenaiheita.
Kerrotaan, että esimerkiksi Napoleon Bonaparte oli niin haltioissaan romaanista, että hän kuljetti sitä lähes aina mukanaan sotaretkillään.
”Nuoren Wertherin kärsimykset” teki Goethesta kuuluisan. Ihailijat piirittivät kirjailijaa koettaen valloittaa hänen särkyneen sydämensä.
Kirkko pelkäsi joukkoitsemurhaa
Kaikki eivät olleet yhtä innostuneita. Monien vanhempien aikalaiskirjailijoiden mielestä Werther rikkoi vallinnutta käsitystä, jonka mukaan elämän suuret ongelmat piti ratkaista rationaalisesti järjellä.
Pelättiin, että nuoriso suistuisi turmioon, jos se antaisi tunteilleen vallan.
Myös kirkko tuomitsi kirjan. 1700-luvun ajattelun mukaan itsemurha oli suurimpia syntejä. Kirkko pelkäsi, että Goethen kuvaus yllyttäisi rakastuneet seuraamaan Wertherin esimerkkiä.
Pian kävi ilmi, että pelko oli aiheellinen. Werther-villityksen vanavedessä Euroopan yläluokkaa koetteli itsemurha-aalto.
Nuoret, onnettomasti rakastuneet miehet tunnistivat itsensä Wertherin tarinasta ja valitsivat yhä useammin ongelmiinsa lopullisen ratkaisun kirjan esimerkkiä jäljitellen.
Wertherin tavoin monet ampuivat itseään päähän.
Goethen varoitus kirjastaan
Historiantutkijoiden arvioiden mukaan noin 2 000 nuorta miestä surmasi itsensä luettuaan Nuoren Wertherin kärsimykset, mutta tarkkaa lukua ei tiedetä.
Euroopan viranomaiset seurasivat huolissaan itsemurhalukuja. Kirja kiellettiin monin paikoin, muun muassa Baijerissa, Saksissa, Itävallassa, Tanskassa ja Norjassa.
Myös Goethe itse myönsi, että hänen romaanillaan oli tappava vaikutus nuorisoon. Niinpä hän lisäsi toiseen painokseen varoituksen: ”Ole mies, äläkä seuraa esimerkkiäni!”
Myöhemmin Werther-kuumeen laannuttua itsemurhat vähenivät ja kirjaa sai taas julkaista maissa, joissa se aiemmin oli kielletty.
Viimeisenä maana kirjan salli Norja vuonna 1820. Nykyään Nuoren Wertherin kärsimykset luetaan ilman muuta maailmankirjallisuuden mestariteoksiin.