Pablo Picasso

Picasso mullisti maailman siveltimellään

Picasso oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä taiteilijoista. Hän oli myös kyltymätön naissankari, joka kohteli lukemattomia naisiaan vuoroin kuin jumalattaria ja vuoroin kuin kynnysmattoja.

Picasso oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä taiteilijoista. Hän oli myös kyltymätön naissankari, joka kohteli lukemattomia naisiaan vuoroin kuin jumalattaria ja vuoroin kuin kynnysmattoja.

Science History Images/Alamy/Imageselect

Picasso tunnetaan nykyään miltei paremmin naisseikkailuistaan – ja naisiaan esittävien maalaustensa huutokauppahinnoista – kuin taiteestaan. Se ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että Pablo Picasso oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä kuvataiteilijoista ja modernin taiteen suurimmista uudistajista.

Lue täältä mestarin taiteesta, naista ja monista ristiriitaisuuksista.

Picasso maalasi ennen kuin oppi puhumaan

Picasson lapsuus

Pablo Picasson poikkeuksellinen kyky piirtää ja maalata kävi ilmi jo hänen varhaislapsuudessaan.

Pablo Picasso syntyi 25. lokakuuta 1881 Málagan rannikkokaupungissa Espanjassa. Hänen äitinsä hoiti lapsia kotona, ja hänen isänsä työskenteli kuraattorina Málagan museossa sekä opettajana Escuela de Arte San Telmon taidekoulussa.

Isä opetti pikku Pablon maalaamaan tämän ollessa vielä taapero. Kerrotaan, että ihmelapsi osasi maalata jo ennen kuin hän oppi puhumaan.

Kahdeksanvuotiaana pikku Pablo innostui öljyväreistä, ja hänen varhaisin öljymaalauksensa Le petit picador jaune on vuodelta 1890, jolloin hän oli vasta yhdeksän vuotta vanha.

Kun Picasso aloitti opintonsa Barcelonan taidekoulussa La Lonjassa, hän jätti alkeiskurssin väliin ja aloitti heti edistyneiden ryhmässä.

Picassosta tuli pian osa Barcelonan lahjakkaimpien maalareiden piiriä.

Picasson neljä tärkeintä tyylikautta

Pablo Picasso oli taiteen kameleontti, joka liikkui sujuvasti niin rajat ylittävien kokeilujen kuin klassisenkin taiteen maailmassa.

Picasson sininen kausi –Vanha kitaristi
© Flickr/The Art Institute of Chicago/Steven Zucker

Sininen kausi – 1901–1904

Läheisen ystävän itsemurha vuonna 1901 oli Picassolle raskas isku. Sen jälkeen hänen maalauksistaan tuli pohtivampia ja synkempiä, ja tyylikautta alettiinkin kutsua hänen siniseksi kaudekseen. Picasso piirsi ja maalasi kulkureita, juoppoja ja kerjäläisiä sekä muun muassa pariisilaisen vankilan naisia ja lapsia.

Picasson vaaleanpunainen kausi –Kaksi veljestä
© Wikipedia Commons – Kunstmuseum Basel

Vaaleanpunainen kausi – 1904–1906

Sinistä kautta seurasi vaaleanpunainen kausi, jolloin lämpimät värit palasivat Picasson kankaille. Hän oli tuolloin onnellisessa suhteessa Fernande Olivierin kanssa, mikä oli monien taidekriitikkojen mukaan syynä selkeälle tyylimuutokselle.

Kubismi – Pablo Picasso, Tyttö ja mandoliini
© Museum of Modern Art, New York

Kubismi – 1908–1919

Vuonna 1908 Pablo Picasso kehitti ranskalaisen Georges Braquen kanssa aivan uuden tyylisuunnan – kubismin, joka merkitsi selvää pesäeroa eurooppalaiseen naturalistiseen maalausperinteeseen. Sen sijaan että kubistit olisivat tarkastelleet kohdetta yhdestä kulmasta, he hajottivat sen erilaisiin geometrisiin muotoihin, ja kuvasivat sitä samanaikaisesti eri kulmista. Kubismi merkitsi vallankumousta eurooppalaisessa taiteessa.

Picasson klassistinen kausi
© Pablo Picasso, 1921, *Nu assis s’essuyant le pied* (”Istuva alaston kuivaa jalkaansa”), Berggruen Museum

Uusklassismi ja surrealismi – 1919–1929

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen uusklassinen tyylisuunta valloitti Pariisin taidepiirit. Traumaattisen sodan seurauksena Picasso palasi klassiseen tyyliin, joka kuvasti uutta yhtenäisyyden, järjestyksen ja yhteiskunnallisen sopusoinnun aikaa. Uusklassismia seurasi surrealismi, joka ammensi vaikutteita muun muassa Freudin alitajuntaa koskevista teorioista.

Picasso Pariisissa

Pablo Picasso muutti Pariisiin 1900-luvun alussa ja asettui asumaan jonglöörien, taiteilijoiden ja prostituoitujen suosimaan Montmartren kaupunginosaan.

Taiteilija poti ainaista rahapulaa ja lämmitti maaliputkiloiden ja kankaiden täyttämää karua studiotaan vanhalla uunilla.

Noissa vaatimattomissa oloissa hän loi monia 1900-luvun käänteentekevimpiin kuuluvia maalauksia.

Pariisi vuonna 1910

Muutettuaan Pariisiin Picasso asui runoilijoiden Guillaume Apollinairen ja Max Jacobin sekä taidemaalari Georges Braquen kanssa hylätyssä Le Bateau-Lavoir -varastorakennuksessa Montmartren kaupunginosassa.

© Wikimedia Commons

Kubismi modernisoi kuvataiteen

Picasson suuri läpimurto koitti vuonna 1907 vallankumouksellisella ja kiistellyllä Avignonin naiset -maalauksella, joka kuvaa viittä alastonta Barcelonan Carrer d’Avinyó -kadulla sijainneen bordellin prostituoitua.

Naisten kasvot muistuttavat afrikkalaisia naamioita, ja maalauksen kolmiulotteisuus on pelkistetty kaksiulotteiseksi.

Avignonin naisten myötä Picasso hylkäsi lopullisesti taiteen perinteet ja vanhat kauneusihanteet.

Yhdessä ranskalaisen Georges Braquen kanssa hän loi aivan uuden taiteen tyylisuunnan – kubismin.

Picasson mielestä taiteen ei tarvinnut jäljitellä todellisuutta vaan sen piti haastaa käsityksemme todellisuudesta ja siten pyrkiä kohti korkeampaa totuutta.

”Taide on valhe, joka saa meidät näkemään totuuden”, Picasso itse totesi.

Kubismilla oli suuri vaikutus myöhempään arkkitehtuuriin ja taiteeseen, ja siitä tuli ponnahduslauta kohti vapaampaa ja abstraktimpaa nykytaidetta.

Lisäksi kubismi teki Pablo Picassosta Euroopan suosituimman ja tunnetuimman kuvataiteilijan.

Picasso: Avignonin naiset

Avignonin naiset vuodelta 1907 oli Picasson ensimmäinen kubistinen maalaus. Kubismi pyrki kuvaamaan kaikkia taiteilijan näkemiä tasoja kolmiulotteisesti kaksiulotteisella pinnalla.

© Wikimedia Commons

Picasso kritisoi fasismia taiteella

Kun Francoa tukeneet saksalaiset pommittivat Guernican kaupunkia Baskimaassa, Picasso maalasi yhden kuuluisimmista teoksistaan protestiksi Espanjan sisällissodan kärsimyksiä vastaan.

Vuonna 1937 Espanjassa riehui sisällissota tasavaltalaishallituksen ja kenraali Francisco Francon johtamien kansallismielisten fasistien välillä. 26. huhtikuuta Francoa tukeneet saksalaiset pommittivat Guernicaa tasavaltalaisia kannattavassa Baskimaassa.

Hyökkäys tuhosi valtaosan kaupungista, ja sen tuomitsi koko maailma – myös vasemmistolainen pasifisti Pablo Picasso, joka vastusti kiivaasti fasismia. Pian pommituksen jälkeen Picasso maalasi tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvan Guernican, joka on abstrakti kuvaus kaupungin kauhunhetkistä pommitusten aikana.

Picasson maalaus ”Guernica” vuodelta 1937

Guernican mitat ovat 3,5 x 7,8 metriä. Teoksessa on käytetty mustia, valkoisia ja harmaita öljyvärejä, ja se suorastaan huokuu kuolemaa ja kärsimystä. Nykyään Guernica on kaikkialla maailmassa monien sodanvastaisten liikkeiden symboli. Kuva esittää Guernican keraamista toisintoa, joka on esillä kadulla Guernican kaupungissa Baskimaassa.

© Shutterstock

Kenraali Francon voitettua sisällissodan ja kaapattua vallan Espanjassa Guernica päätyi New Yorkin modernin taiteen museoon. Espanjaan kuuluisa maalaus saapui vasta kuusi vuotta Francon kuoleman jälkeen vuonna 1981, ja vuodesta 1992 lähtien se on ollut yksi Madridin Reina Sofia -museon tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Picasso vastusti Francoa ja fasismia koko ikänsä. Vuonna 1944, vähän ennen toisen maailmansodan loppua, Picasso liittyi Ranskan kommunistiseen puolueeseen FCP:hen, jonka jäsen hän oli kuolemaansa asti.

Picasso ja naiset

Pablo Picasson taiteen ehtymättömin inspiraation lähde olivat hänen lukuisat naisensa.

Picasson naisista tuli myös osa hänen taidettaan. Monet taiteilijan tunnetuimmista teoksista esittävät hänen vaimojaan ja rakastajattariaan.

Naiset innoittivat Picassoa ja siivittivät hänen taiteellista kehitystään. Sovinistisen kuvataiteilijan muusana oleminen ei kuitenkaan ollut helppoa.

”On vain kahdenlaisia naisia: jumalattaria ja kynnysmattoja”, Picasso opetti nuorelle rakastajattarelleen Françoise Gilotille.

Jumalattaren asemaan nostetut naiset olivat milloin tahansa vaarassa päätyä kynnysmatoiksi, kun Picasso rakastui seuraavaan kaunottareen.

Dora Maar ja Pablo Picasso

Dora Maar ja Pablo Picasso.

© Flickr/jeanbaptisteparis

Naiset Picasson elämässä ja taiteessa

Pablo Picassolla oli elämänsä aikana kaksi vaimoa, kuusi rakastajatarta ja lukemattomia lyhytaikaisia suhteita. Hän ikuisti monet naisista taiteeseensa, mutta elämä Picasson rinnalla ei ollut ruusuilla tanssimista. Lue viidestä Picasson elämän tärkeimmästä naisesta.

Olga Koklova – 1917–1955

Picasso tapasi ukrainalaisen ballerinan Olga Koklovan Roomassa vuonna 1917. Koklova kuului ukrainalaiseen aatelissukuun ja tanssi maineikkaassa Les Ballets Russes -balettiseurueessa. Pari avioitui vuotta myöhemmin, vaikka Picasson oma äiti doña María varoittikin tulevaa miniäänsä avioliitosta: ”Tyttörukka, et tiedä mihin olet ryhtymässä –– En usko, että yksikään nainen voi olla onnellinen poikani kanssa.”

Picasson äiti oli oikeassa. Kymmenen avioliittovuoden jälkeen 45-vuotias Picasso aloitti suhteen vain 17-vuotiaan ranskalaisen Marie-Thérèse Walterin kanssa. Saatuaan tietää suhteesta Koklova vaati eroa, mutta Picasso kieltäytyi, koska ei halunnut luovuttaa vaimolleen puolikasta omaisuudestaan. Pari oli virallisesti naimisissa, kunnes Koklova kuoli vuonna 1955.

Lapset: Paolo

Marie-Thérèse Walter – 1927–1935

”Madame, teillä on mielenkiintoiset kasvot. Maalaisin mielelläni muotokuvanne.” Näin kuului Pablo Picasson iskurepliikki, kun hän tammikuussa 1927 lähestyi 17-vuotiasta Marie-Thérèse Walteria Galeries Lafayette -tavaratalon edustalla Pariisissa.

Keskustelunavaus toimi, vaikka Walterilla ei ollut aavistustakaan, kuka Picasso oli. Parin välille syttyi intohimoinen rakkaussuhde, ja seuraavina vuosina urheilullinen vaalea neito esiintyi lukuisissa Picasson piirustuksissa ja maalauksissa. Yhdeksän vuoden jälkeen levoton Picasso kyllästyi Walteriin ja vaihtoi tämän nuorempaan. Marie-Thérèse ei koskaan toipunut erosta ja teki itsemurhan vuonna 1977.

Lapset: Maya

Dora Maar – 1936–1944

Vuonna 1936 Picasso tapasi arvostetun 29-vuotiaan ranskalaisvalokuvaajan Dora Maarin pariisilaisessa kahvilassa. Hän ihastui älykkääseen ja taidetta rakastavaan Maariin päätä pahkaa ja aloitti tämän kanssa suhteen vaikka oli suhteessa myös Walterin kanssa.

”Pidin heistä molemmista hyvin eri syistä: Marie-Thérèsestä, koska hän oli suloinen ja ystävällinen ja teki kaiken, mitä pyysin, ja Dorasta, koska hän oli älykäs”, Picasso selitti myöhemmin kolmiodraamaa.

Kerrotaan, että Marie-Thérèse ilmestyi ilmoittamatta Picasson työhuoneeseen tämän maalatessa kuuluisaa Guernicaa (1937) Dora Maarin ollessa myös siellä.

Toisen maailmansodan raivotessa Picasson maine vain kasvoi, ja hän rakastui pian jälleen uuteen naiseen. Vuonna 1943 hän lopetti suhteensa Dora Maariin, joka otti eron niin raskaasti, että sai seuraavana vuonna hermoromahduksen, josta toipuminen vei lähes kaksi vuotta.

Lapset: Ei lapsia

Françoise Gilot – 1944–1953

Keväällä 1943 jo 62-vuotias Picasso tapasi 21-vuotiaan taiteilijan Françoise Gilotin (s. 1921) Le Catalan -ravintolassa, jossa Gilot oli syömässä ystävänsä kanssa.

Aluksi Gilotin kiinnostus Picassoa kohtaan oli puhtaasti ammatillista, mutta kuten niin monet naiset ennen häntä, hän lankesi lopulta ikääntyvän hurmurin pauloihin. Pari muutti yhdessä La Galloise -nimiseen taloon Etelä-Ranskaan, mutta lujatahtoinen Gilot ei hyväksynyt Picasson jatkuvia syrjähyppyä ja jätti tämän lopulta vuonna 1953.

Vuonna 1964 hän julkaisi omaelämäkerran Elämä Picasson rinnalla, jonka Picasso tuomitsi jyrkästi. Kirja maalaa Picassosta kuvan nerona ja tyrannina, ja taiteilija järkyttyi siitä niin, että katkaisi yhteydet parin kahteen lapseen.

Lapset: Claude ja Paloma

Jacqueline Roque – 1953–1973

Picasson mukaan Françoise Gilot oli ainoa nainen, joka oli koskaan jättänyt hänet. Kuuluisa taiteilija ei kuitenkaan viihtynyt poikamiehenä pitkään.

Jo samana vuonna kun Gilot oli jättänyt hänet, hän tapasi kauniin 26-vuotiaan Jacqueline Roquen (1927–1986). Picasso oli tuolloin 72-vuotias. Pari tapasi Madouran keramiikkapajassa Vallauriksessa, jossa Roque oli töissä. Picasso toi Roquelle joka päivä ruusun, kunnes tämä suostui lähtemään hänen kanssaan ulos.

Pariskunta avioitui vuonna 1961 ja osti Château de Vauvenarguesin linnan Aix-en-Provencen läheltä sekä Cannesista huvilan, jossa Picasso saattoi työskennellä häiriöttä. Roque oli hyvin hallitseva ja kontrolloi tiukasti sitä, kuka sai tavata yhä hauraammaksi käyvää Picassoa.

Hän esti Picasson lapsia pitämästä yhteyttä isäänsä, ja kun Picasso kuoli vuonna 1973, lapsia ei päästetty hautajaisiin. Roque ei koskaan toipunut miehensä kuolemasta, ja hän ampui itsensä vuonna 1986.

Lapset: Ei lapsia

Picasso kuoli upporikkaana

Mutkikkaista rakkausseikkailuistaan huolimatta Picasso jatkoi koko ajan taiteen tekemistä, kunnes hän kuoli 8. huhtikuuta 1973.

Hän jätti jälkeensä noin 45 000 kuvateosta, keramiikkaa, veistoksia, grafiikkaa ja etsauksia, ja hänen omaisuudekseen on arvioitu nykyrahassa 94–229 miljoonaa euroa.

Koska Picassolla ei ollut testamenttia, hänen kuolemansa synnytti katkeran perintökiistan hänen viimeisen vaimonsa ja neljän lapsensa välillä.

Vaikka Picasso ansaitsi taiteellaan omaisuuksia sekä eläessään että kuolemansa jälkeen, hänelle taiteessa ei ollut kyse vain rahasta. Hän itse ilmaisi asian näin:

”Taiteen tarkoitus on huuhtoa arjen pölyt sielustamme.”

Pablo Picasso: Algerin naiset (versio ”O”)

Pablo Picasson kaikkien aikojen kallein maalaus Algerin naiset, versio ”O” on viimeinen 15 maalauksen sarjasta, jonka Picasso maalasi vuonna 1954 ja joka sai inspiraationsa Eugène Delacroix’n maalauksesta Femmes d’Alger dans leur appartement vuodelta 1834.

© Christie’s

Picasson viisi kalleinta maalausta

Pablo Picasson teoksia myytiin kalliilla jo hänen eläessään, mutta hänen kuolemansa jälkeen teosten hinta on moninkertaistunut. Alla on esitelty Picasson viisi kalleinta maalausta:

5. Femme assise près d’une fenêtre (Marie-Thérèse) (”Ikkunan luona istuva nainen”), 1932

Myyntihinta: 103,4 miljoonaa dollaria

4. Garçon à la pipe (”Poika ja piippu”), 1905

Myyntihinta: 104 miljoonaa dollaria

3. Nu au Plateau de Sculpteur (”Alaston taitelijan tarjottimella”), 1932

Myyntihinta: 106,5 miljoonaa dollaria

2. Fillette à la corbeille fleurie (”Tyttö ja kukkakori”), 1905

Myyntihinta: 115 miljoonaa dollaria

1. Les femmes d’Alger (”Algerin naiset”, versio ”O”), 1955

Myyntihinta: 179,4 miljoonaa dollaria