Wolfgang Amadeus Mozart oli 1700-luvun suurin musiikillinen nero, joka sävelsi muun muassa kuuluisat oopperat Figaron häät (1786) ja Don Giovanni (1787). Oopperat syntyivät Mozartin ja libretistin eli oopperan tekstistä vastanneen Lorenzo Da Ponten yhteistyönä.
Yhteistyö onnistuikin oivallisesti, sillä heidän oopperoitaan pidetään yhä yksinä maailman parhaista. Mozartin suhde Da Ponten rakastajattareen, oopperalaulaja Adriana Ferrarese del Beneen, oli sen sijaan paljon kimurantimpi.
Ferrarese del Beneä ylistettiin hänen erittäin laajasta äänialastaan, mutta Mozartin mielestä jatkuvat kehut olivat nousseet laulajalle päähän. Mozart piti häntä lahjattomana esiintyjänä, ja laulajan pöyhkeät diivan elkeet ärsyttivät Mozartia.
Säveltäessään vuonna 1790 oopperaansa Così fan tutte eli ”Niin tekevät kaikki (naiset)” Mozart päätti tehdä Ferrarese del Benelle kepposen, sillä hän tiesi jo säveltäessään, että juuri tämä laulaisi erään oopperan keskeisistä aarioista.
Adriana Ferrarese del Bene oli tunnettu laajasta äänialastaan, mutta Mozartia diiva ärsytti.
Liikehdinnästä tuli koomista
Mozart tunsi Ferrarese del Benen tavan laskea leukaansa laulaessaan matalia ääniä ja heittää päätään taaksepäin korkeissa äänissä.
Ferrarese del Benen rooliin Così fan tuttessa kuului aaria ”Come scoglio” (”Kuin kallio”).
Mozart sävelsi aarian tarkoituksella niin, että siinä vuorottelivat erittäin korkeat ja erittäin matalat äänet, jolloin laulaja joutuisi heiluttamaan päätään edestakaisin kuin jyviä nokkiva kana.
Oopperasta tuli Ferrarese del Benen kanamaisesta esiintymisestä huolimatta hitti. Oopperassa on kaksi sisarta, joiden miehet testaavat vaimojensa uskollisuutta esiintymällä näitä viekoittelevina muukalaisina.
Flirtti hurmaa naiset, mutta nämä saavat lopulta miehiltään anteeksi. Sitä sen sijaan ei tiedetä, saiko Mozart anteeksi Lorenzo Da Ponten rakastajattarelle tekemänsä kepposen.