Miksi monet kivikauden luolamaalaukset tehtiin ahtaisiin ja vaikeapääsyisiin luoliin? Tel Avivin tutkijoilla on siitä yllättävä teoria.
Aiemmin asiantuntijat ovat päätelleet, että kivikauden ihmiset ovat uskoneet pääsevänsä mahdollisimman syvällä luolastossa lähemmäksi henkiä tai ”tuonpuoleista”, toista maailmaa. Siksi metsästäjät ovat maalanneet juuri sinne esimerkiksi biisonien, hirvieläinten ja hevosten kuvia ehkä toivoen sen lisäävän metsästysonneaan.
17 000 vuotta sitten tämän katon Lascaux’n luolassa Ranskassa koristellut taiteilija on saattanut kärsiä hapenpuutteesta.
Hypoksia avitti taiteilijoita
Israelilaistutkijat päättivät selvittää, mitä tapahtuu hengitysilmalle ahtaissa luolissa, kun niissä oleskelee yksi tai useampi ihminen soihtujen valossa.
Ilman happipitoisuus laski rajusti, ja viidentoista minuutin päästä se oli luolan pohjalla enää 15 prosenttia normaalin 21 prosentin sijaan. Kolmen metrin korkeudella, jossa moni luolamaalaus on, happea oli vain 11 prosenttia, mikä vastaa olosuhteita 4 700 metriä korkealla vuorella.
Vähähappisuus johtaa hypoksiaksi kutsuttuun tilaan, joka voi aiheuttaa muun muassa päänsärkyä ja hengenahdistusta. Se kuitenkin myös lisää dopamiini-välittäjäaineen tuotantoa, mikä aiheuttaa mielihyvän tunnetta.
Euforisessa tilassa kivikauden luolamaalarit pääsivät ikään kuin toiseen tietoisuuden tilaan – ja siinä tilassa he loivat taideteoksiaan, israelilaistutkijat päättelivät.