Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

”Kirjallisuus ei sovi naisen elämään”

Kun 20-vuotias kirjailijanalku Charlotte Brontë lähetti runonsa luettavaksi palkitulle runoilijalle Robert Southeylle, tämä kirjoitti vastauksessaan, että kirjallisuus ei sovi naisille. Brontë kiitti nöyrästi neuvosta mutta jatkoi kirjoittamista – ja menestyi.

Keswick, Englanti, maaliskuu 1837

Madam
Olette varmaan jo luopunut toivosta saada vastausta kirjeeseenne, jonka lähetitte 29. joulukuuta. Olin matkoilla Cornwallin rajaseuduilla ja sain kirjeenne vasta kaksi viikkoa myöhemmin saavuttuani Hampshireen.

Jatkoin kiertomatkaani muualle maahan ja vietin sitten kolme kiireistä viikkoa Lontoossa, eikä minulla ollut hetkeäkään vapaa-aikaa vastatakseni teille.

Nyt kun olen jälleen kotona ja alkanut purkaa poissaoloni aikana kertyneitä asioita, kirjeenne on lojunut suuren kasan alimmaisena.

Myöhäinen vastaukseni ei johdu kunnioituksen puutteesta vaan siitä – totuuden sanoakseni – että ei ole helppoa eikä miellyttävää vastata ja siten tukahduttaa tarmoanne ja nuoruuden intoanne.

Kirjeestänne voin päätellä, kuka ja mitä olette. Se vaikuttaa laaditun vakavin mielin, vaikkakin epäilen, että kirjoitatte salanimellä.

Southeyn kirjettä säilytetään Brontën lapsuudenkotiin perustetussa Brontë Parsonage Museumissa.

© Brontë Parsonage Museum

Teillä on – eikä mitenkään vähäisessä määrin – sitä, mitä Wordsworth nimittää ”säkeiden taituruudeksi”. En halua mitenkään vähätellä tätä kykyä, kun totean, että se ei ole harvinainen ominaisuus.

Nykyään julkaistaan joka vuosi paljon sellaista runoutta, joka puoli vuosisataa sitten olisi tuonut kirjoittajalleen kuuluisuutta, sen saamatta nyt suurtakaan huomiota. Jokaisen, jolla on kunnianhimoa loistaa tällä alalla, on siten syytä valmistautua myös pettymään.

Oman etunne vuoksi teidän ei siksi tule havitella kuuluisuutta. Minä, joka olen vihkinyt elämäni kirjallisuudelle ja tehnyt siitä itselleni ammatin – valinta, jota en hetkeäkään kadu – pidän kuitenkin velvollisuutenani varoittaa jokaista nuorta miestä, joka etsii neuvojani ja kannustusta.

Naisen ei tarvitse osoittaa sellaista varovaisuutta, nyt ehkä toteatte, sillä naisella ei tuollaista vaaraa ole. Se pitää kyllä osin paikkansa, mutta naisten kohdalla kirjoittamiseen liittyy kuitenkin vaara – vaara, josta haluan kaikessa ystävällisyydessä teitä varoittaa.

Ne unelmat, joita mielessänne hellitte, johtavat mielen tasapainottomuuteen ja saavat arkiset asiat tuntumaan latteilta ja arvottomilta. Teistä tulee siis hyödytön arkisissa velvollisuuksissa ilman että voisitte kuitenkaan olla hyödyllinen muillakaan tavoin.

Kirjallisuus ei sovi naisen elämään, eikä sen tulekaan sopia. Mitä enemmän nainen omistautuu hänelle sopiville velvollisuuksille, sitä vähemmän hänellä on vapaa-aikaa harjoittaa kiinnostusta kirjallisuuteen, edes harrastuksena.

Vielä teitä ei ole kutsuttu huolehtimaan sen kaltaisista velvollisuuksista, mutta kun niin käy, ette enää kaipaa niin innokkaasti kuuluisuutta. Ette enää etsi jännitystä mielikuvituksen maailmasta vaan löydätte sitä riittävästi arjessa.

Vilpitön ystävänne,

Robert Southey

Robert Southey

Eli: 1774-1843.
Kansallisuus: Brittiläinen.
Perhe: Vaimo ja kahdeksan lasta.
Ammatti: Runoilija, kirjailija ja Britannian parlamentin alahuoneen jäsen.
Tunnetaan: Southey kirjoitti runoja ja oli Britannian hovirunoilija vuosina 1813–1843. Hänet muistetaan nykyään lähes yksinomaan historiateoksistaan, kuten lordi Nelsonin elämäkerrasta.

IanDagnall Computing/Imagrselect

Charlotte Brontë

Eli: 1816-1855.
Kansallisuus: Brittiläinen.
Perhe: Aviomies.
Ammatti: Kirjailija ja opettaja.
Tunnetaan: Brontë haastoi aikansa ahtaan naiskäsityksen kuvaamalla teoksissaan naisia ajattelevina ja aktiivisina yksilöinä. Myös hänen sisarensa Emily ja Anne olivat kirjailijoita.

Pictorical Press Ltd./Imageselect

16. maaliskuuta 1837

Sir

En saa rauhaa, ennen kuin olen vastannut kirjeeseenne, vaikkakin saattaa tuntua hieman tungettelevalta, että käännyn puoleenne näin toistamiseen.

Haluan kuitenkin kiittää teitä ystävällisestä, huomaavaisesta ja viisaasta vastauksestanne, jonka alennuitte antamaan minulle. En ollut rohjennut toivoa sellaista vastausta – niin huomaavaista sävyltään ja jaloa hengeltään. Minun on tukahdutettava tunteeni, sillä pidätte varmaan intoani typeränä.

Kun luin kirjeenne ensimmäisen kerran, tunsin vain häpeää ja kaduin, että olin vaivannut teitä alkeellisella tekeleelläni. Kun hetken ajattelin asiaa uudelleen ja luin vastauksenne toiseen kertaan, minulle selvisi kuitenkin, mitä tarkoitatte.

Ette kirjoita, että kirjoitukseni on arvoton. Ette kiellä minua kirjoittamasta. Te vain varoitatte minua unohtamasta todellisia velvollisuuksiani kuviteltujen ilojen vuoksi. Olette sitä mieltä, että voin kirjoittaa, kunhan en laiminlyö niitä asioita, joita minun kuuluu tehdä.

Ensimmäinen kirjeeni oli arvotonta roskaa alusta loppuun, sen tiedän. En kuitenkaan ole aivan sellainen joutilas uneksija kuin kirjeeni ehkä antaa ymmärtää. Isäni on pappi, jolla on vaatimattomat mutta riittävät tulot, ja olen vanhin hänen lapsistaan.

Isäni käytti niin paljon rahaa koulutukseeni kuin hän pystyi olematta epäoikeudenmukainen muita lapsiaan kohtaan. Siksi pidin opintojeni päätyttyä velvollisuutenani ryhtyä opettajaksi.

Työni tarjoaa riittävästi tekemistä ajatuksilleni ja käsilleni koko päiväksi niin etten ehdi vaipua haaveisiin tai kuvitelmiin. Myönnän, että ajattelen iltaisin, mutta en vaivaa ajatuksillani muita.

”Myönnän että ajattelen iltaisin, mutta en vaivaa ajatuksillani muita.”
Charlotte Brontë

Olen noudattanut isäni neuvoja, joita hän on antanut minulle lapsuudestani saakka samaan viisaaseen ja ystävälliseen sävyyn kuin te kirjeessänne, ja olen pyrkinyt ottamaan huomioon naiselliset velvollisuuteni ja lisäksi oppimaan olemaan niistä vilpittömästi kiinnostunut.

Hyvä aikomukseni ei aina toteudu, sillä joskus opettaessani tai ommellessani huomaan, että mieluummin lukisin tai kirjoittaisin. Yritän toki kieltää tuollaiset ajatukset. Sallikaa minun vielä kerran kiittää teitä vilpittömästi neuvoistanne.

En varmasti enää koskaan helli kuvitelmia nähdä nimeäni painettuna. Jos sellainen halu ilmenisi, tukahdutan sen lukemalla kirjeenne. Minulle riittää se kunnia, että olen kirjoittanut teille ja saanut teiltä vastauksen.

Vaalin kirjettänne, eikä kukaan isäni ja sisarusteni lisäksi saa nähdä sitä.

En ota teihin enää yhteyttä. Jos elän riittävän vanhaksi, muistelen noin 30 vuoden päästä tätä hetkeä kuin unena.

Edellisen kirjeeni allekirjoitus ei ollut salanimi, kuten epäilitte, vaan oikea nimeni. Siksi allekirjoitan tämänkin kirjeen nimelläni C. Brontë.

Lue myös:

Taide

Asiantuntija: Ruotsalaismuseo on ostanut väärennettyä taidetta

2 minuuttia
Taide

Taideväärennöksiä miljardeilla

20 minuuttia
Taide

Tutkija selvitti van Goghin salaisuuden

2 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota