Jackson Pollock

Jackson Pollock: rattijuoppo roiskemaalari mullisti taidetta

Jackson Pollock rikkoi 1940-luvulla taiteen sääntöjä abstrakteilla roiskemaalauksillaan. Nykyisin yhdysvaltalaistaiteilijan töistä maksetaan miljoonia, mutta mielenterveysongelmista ja alkoholismista kärsinyt Pollock ei koskaan ehtinyt nähdä taiteensa arvonnousua.

Jackson Pollock rikkoi 1940-luvulla taiteen sääntöjä abstrakteilla roiskemaalauksillaan. Nykyisin yhdysvaltalaistaiteilijan töistä maksetaan miljoonia, mutta mielenterveysongelmista ja alkoholismista kärsinyt Pollock ei koskaan ehtinyt nähdä taiteensa arvonnousua.

Album/Ritzau Scanpix

Abstraktin ekspressionismin mestarin Jackson Pollockin (1912–1956) töistä maksetaan nykyään kymmeniä miljoonia, mutta viina ja mielenterveysongelmat katkaisivat hänen tiensä tähteyteen ennen aikojaan.

Lue Pollockin noususta ja lopusta ja katso, miksi häntä pidetään yhä yhtenä merkittävimmistä taiteilijoista.

Uusi, radikaali ilmaisu

Elokuussa 1949 yhdysvaltalaisessa aikakauslehti Life Magazinessa julkaistiin artikkeli yhdysvaltalaisesta kuvataiteiljasta Jackson Pollockista otsikolla ”Onko hän merkittävin elossa oleva taiteilija?”.

Kuvassa päälaelta kaljuuntunut maalari seisoi kädet puuskassa ja tupakka suupielestä roikkuen erään nyttemmin ikoniseksi nousseen maalauksensa edessä.

Teos oli värien ja kuvioiden sekamelska, joka vaikutti äkkiseltään siltä, kuin maalia olisi vain roiskittu sattumanvaraisesti sinne tänne.

Pollockin radikaali ilmaisu ennakoi aivan uutta taiteen suuntausta – abstraktia ekspressionismia.

Pollockia inspiroivat sveitsiläisen psykiatrin Carl Jungin teoriat alitajunnasta, ja hän purki sisäisiä tunnetilojaan värikkäisiin, abstrakteihin teoksiinsa.

Taiteilijaneron oma elämä ei kuitenkaan ollut aina kaunista katseltavaa.

Jackson Pollockin elämää varjostivat mielenterveysongelmat, väkivaltaisuus ja alkoholiriippuvuus, eikä hän ehtinyt eläessään saavuttaa todellista menestystä.

Convergence – Jackson Pollockin maalaus

Convergence vuodelta 1952 (237 cm × 390 cm). Kuva yhdestä Jackson Pollockin tunnetuimmista teoksista. Teos on maalattu muutama vuosi ennen taiteilijan kuolemaa aikana, jolloin Pollockin taidepiirien ulkopuolellakin maailmankuuluksi tekemä roiskemaalaustekniikka oli kukoistuksessaan. Convergence nähtiin myös vuonna 2010 Yhdysvalloissa julkaistussa 44 sentin postimerkissä.

© Ritzau Scanpix

Mielenterveysongelmat ja alkoholismi

Ystävien ja tuttujen mukaan Jackson Pollock oli selvinpäin lempeä ja huolehtivainen. Humalassa hänestä tuli kuitenkin hyvin epämiellyttävä ja väkivaltainenkin.

Taiteilijasielua riivanneet ongelmat juontuivat jo lapsuusvuosilta. Pollock varttui neljän veljensä kanssa Arizonassa ja myöhemmin Kaliforniassa.

Veljesten isä oli kiivasluontoinen ja väkivaltainen alkoholisti, joka teki perheensä elämästä yhtä helvettiä.

Nuori Jackson Pollock

Muotokuva Jackson Pollockista noin 16-vuotiaana.

© Wikimedia Commons

Isä hylkäsi perheen, kun Jackson oli kahdeksanvuotias, mutta henkinen ja fyysinen väkivalta jättivät poikaan jälkensä.

Pollock alkoi itse juoda jo pian kaksikymmentä täytettyään, ja hän kamppaili alkoholiriippuvuuden kanssa koko elämänsä. Hän sairasti todennäköisesti myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Mielenterveysongelmat ja holtiton alkoholin käyttö vaikuttivat toisaalta niin syvästi myös hänen taiteeseensa, että voidaan spekuloida, olisiko Pollock – jota voidaan pitää yhtenä sotien jälkeisen ajan merkittävimmistä taiteilijana – terveenä jättänyt vastaavan jäljen taiteen historiaan.

Vaikutteita meksikolaisilta seinämaalareilta

J.C. Orozcon seinämaalaus: Omnisciencia

Meksikolaisen taiteilijan J.C. Orozcon seinämaalaus Omnisciencia vuodelta 1925. Uransa alkuaikoina Pollockia inspiroivat suuresti ajan suuret meksikolaistaitelijat, jotka uudistivat etenkin freskotekniikkaa.

© Public domain

Jackson Pollockin ura alkoi vuonna 1930, kun hän aloitti 18-vuotiaana opinnot New Yorkin Art Studens League -taidekoulussa taiteilija Thomas Hart Bentonin ohjauksessa.

Pollockia inspiroivat etenkin seinämaalauksistaan tunnetut surrealistiset meksikolaiset taiteilijat, kuten David Alfaro Siqueiros ja José Clemente Orozco.

Vaikutteet näkyvät selvästi Pollockin uran alkuaikojen töissä, jotka edustavat surrealistista esittävää taidetta, kuten teoksessa The She-Wolf vuodelta 1943.

Jackson Pollock: The She-Wolf

The She-Wolf vuodelta 1943.

© Creative Commons

Teoksessa voi vielä erottaa eläimen ja muiden olentojen hahmot, mutta figuratiivisuus on selvästi jo väistymässä.

Esittävyys saikin vuosien mittaan tehdä Pollockin taiteessa tilaa yhä abstraktimmalle ja ekspressiivisemmälle ilmaisulle.

Nykyisin Pollockin katsotaan olevan merkittävimpiä ”abstraktiksi ekspressionismiksi” kutsutun taidesuuntauksen edustajia muun muassa Mark Rothkon ja Willem de Kooningin ohella.

Tyylisuunta kehittyi 1940-luvulla pääasiassa New Yorkissa, ja se nosti Yhdysvallat tuon aikakauden modernin taiteen keskipisteeksi.

Suuren laman aika

Työttömien miesten jono soppakeittiön edessä Chicagossa.

Työttömät miehet jonottavat Chicagossa keittoa gangsteripomo Al Caponen omistaman keittiön edessä.

© Public domain

Jackson Pollockin etsiessä 1930-luvulla ominta ilmaisuaan Yhdysvallat kamppaili samaan aikaan syvän laman kourissa.

Ei olekaan liioiteltua kutsua Pollockia nälkätaiteilijaksi.

Vuosina 1934–1942 hänen toimeentulonsa oli niin niukkaa, että hän joutui asumaan yhdessä huoneessa veljensä Sanfordin asunnossa New Yorkin Greenwich Villagessa.

Vuonna 1937 Pollock hakeutui jungilaiselle psykoanalyytikolle hoitamaan alkoholiriippuvuuttaan.

Tämä avasi kärsivälle taiteilijalle ikkunan aivan uuteen unien tulkinnan, alitajunnan ja tukahdutettujen tunteiden ja viettien maailmaan.

Seuraavana vuonna Jackson Pollock otettiin neljäksi kuukaudeksi hoitoon psykiatriseen sairaalaan hermoromahduksen jälkeen.

Näillä kahdella kokemuksella oli ratkaiseva vaikutus Jackson Pollockin taiteeseen 1940-luvulla, jolloin hän alkoi tuoda teostensa keskiöön yhä enemmän omaa alitajuntaansa ja spontaaneja tunnekokemuksiaan.

Mural – Jackson Pollockin maalaus

Mural vuodelta 1943 on yksi viidestä nykyisin kalleimmasta Pollockin työstä. Se on esillä National Gallery of Art -taidemuseossa Washington, D.C.:ssä.

© Flickr/Phil Roeder/Creative Commons

Jackson Pollockin kalleimmat maalaukset

Yhdysvaltalaistaiteilija eli suuren osan elämästään köyhyydessä, mutta hänen kuolemansa jälkeen hänen uraauurtavien roiskemaalaustensa arvo on noussut dramaattisesti.

Enimmillään Jackson Pollockin maalauksesta on maksettu taidehuutokaupassa 140 miljoonaa dollaria eli noin 133 miljoonaa euroa. Kyseessä oli teos Number 5, jonka osti meksikolainen sijoittaja.

Tässä viisi rahallisesti arvokkaimmaksi arvioitua Pollockin maalausta.

”Blue Poles” (1952)

Arvo: noin 330 miljoonaa euroa

”Convergence” (1952)

Arvo: noin 282 miljoonaa euroa

”Number 5” (1948)

Arvo: noin 133 miljoonaa euroa

”Mural” (1943)

Arvo: noin 132 miljoonaa euroa

”Red Composition” (1946)

Arvo: noin 17 miljoonaa euroa

Koti idyllisessä ympäristössä

Pollockin ateljee Springsissä, New Yorkissa

Pollockin ateljee Springsissä, New Yorkissa.

© Creative Commons

Jackson Pollockin uusi tyyli herätti New Yorkissa myös muiden taiteentekijöiden huomion.

Muun muassa Lee Krasner oli vaikuttunut pitelemättömästä Pollockista, joka oli kuin periamerikkalainen cowboy ja newyorkilainen älykkötaiteilija samassa persoonassa.

Kiinnostus oli molemminpuolista, ja Krasnerista ja Pollockista tuli pian pari. Vuonna 1945 he muuttivat Springsin kylään New Yorkin Long Islandin saaren itäkärkeen.

Pollock perusti parin kotitalon taakse pieneen latoon oman ateljeen ja loi siellä ensimmäisen roiskemaalauksensa Red Compositionin vuonna 1946.

Taidemaailma ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa.

Maalia, lasinsiruja ja tupakantuhkaa

Pollockin ja Krasnerin ateljeen lattia

Jackson Pollockin ja sittemmin Lee Krasnerin ateljeen lattia.

© Creative Commons

Teos ei ensi näkemältä näyttänyt kuvaavaan mitään – siinä ei ollut hahmoja, maisemaa tai esineitä, joihin katse olisi voinut kiinnittyä, vain pitkin kangasta risteilevien väriläiskien ja -roiskeiden muodotonta sekamelskaa.

Roiskemaalauksen tekniikkaa alettiin nimittää toimintamaalaukseksi (action painting), ja siinä prosessi oli vähintäänkin yhtä häkellyttävä kuin lopputulos.

Maalipurkeilla ja pensseleillä varustautuneen Pollockin luomisprosessi oli kuin hyökkäys valkoiselle kankaalle, joka makasi puolustuskyvyttömänä ateljeen lattialla.

Hän kävi kankaan kimppuun joka suunnasta lähes maanisella vimmalla ja vuoroin roiski, kaatoi ja heitti maalia kankaalle suoraan purkista tai puutikkujen ja rei’itettyjen maalipurkkien avulla.

Maalauksiin päätyi usein myös lasinsiruja, pikkukiviä ja muita esineitä. Pollockin teoksista on restauroinnin yhteydessä löydetty jälkiä myös kahvista ja tupakantuhkasta.

Roiskija-Jack

Pollockin abstrakti taide villitsi myös suurkaupunkien boheemipiirit, ja media antoi hänelle Viiltäjä-Jackista eli Jack the Ripperistä mukaellun lisänimen ”Jack the Dripper” eli ”Roiskija-Jack”.

Roiskemaalauksen radikaalius puhutteli etenkin 1950-luvulla muodostuneen beat-liikkeen edustajia, joihin lukeutuivat muun muassa kirjailijat Jack Kerouac ja Allen Ginsberg.

”Me emme kapinoi vaan haluamme tuoda esiin uuden tietoisuuden muodon”, Allen Ginsberg totesi kerran beatnikeista.

Tähän pyrki myös Jackson Pollock. Hän halusi radikaalilla taiteellaan paitsi vapauttaa taiteen, myös pakottaa katsojan löytämään kankaan kaaoksesta merkityksiä ja niiden kautta kenties oivaltamaan jotain uutta itsestään.

3 tärkeää ihmistä

Peggy Guggenheim
© Flickr/Jean-Pierre Dalbéra

Peggy Guggenheim

Peggy Guggenheim oli upporikkaan yhdysvaltalaissuvun perijätär, joka eteni 1900-luvun alkupuoliskolla yhdeksi kansainvälisen taidekentän merkittävimmistä galleristeista ja mesenaateista.

Guggenheim rakasti niin taidetta kuin taiteilijoitakin, ja 1940-luvun alussa hän hullaantui tuolloin vielä suhteellisen tuntemattomaan Pollockiin.

Guggenheim osti useita hänen teoksiaan ja järjesti hänelle oman näyttelyn galleriassaan New Yorkissa.

Guggenheimin tuella Pollockin tunnettuus vähitellen kasvoi. Samalla Guggenheim piti huolen, että Pollock sai keskittyä taiteen tekemiseen, ja tuki tätä taloudellisesti aina vuoteen 1947 asti.

Lee Krasnerin maalaus Night Creatures
© Flickr/G. Starke

Lee Krasner

Pollockin vaimo Lee Krasner oli taiteilijan elämän kiintopiste. Krasner tuki miestään tämän kehittäessä ilmaisuaan ja auttoi Pollockia myös hillitsemään juomistaan.

Krasner oli itsekin lahjakas taiteilija, ja hän työskenteli avioparin pienessä talossa Springsin kylässä New Yorkin Long Islandin saaren itälaidalla.

Vuonna 1956 avioliitto alkoi hajota. Pollock oli alkanut jälleen juoda, ja hänellä oli suhde taiteilija Ruth Kligmanin kanssa.

Krasner oli matkalla Euroopassa, kun hän sai viestin, että hänen aviomiehensä oli kuollut auto-onnettomuudessa muutaman kilometrin päässä heidän kodistaan.

Thomas Hart Benton
© Public domain

Thomas Hart Benton

Ilman Thomas Bentonia ei olisi Jackson Pollockiakaan.

Benton opetti tuolloin vasta 18-vuotiasta Pollockia New Yorkin Art Students League -taidekoulussa.

Nuori Pollock ei juuri hallinnut ”klassista” tyyliä, mutta Benton näki nuoressa taiteilijassa potentiaalia ja päätti ottaa tämän siipiensä suojaan.

Jackson Pollockille Thomas Hart Benton oli puolestaan eräänlainen isähahmo ja taiteellinen johtotähti, vaikka heidän tyylinsä olivat hyvin erilaiset.

Kun Benton sai oppilaansa töitä nähdäkseen 1940-luvun alussa, ennen kuin Pollock oli vielä vakiinnuttanut asemaansa roiskemaalauksillaan, hän totesi: ”Jackson on suurin taidemaalari, jonka tämä maa on koskaan tuottanut”.

Kuolema rattijuoppona

Jackson Pollockin työ Museum of Modern Art -museossa New Yorkissa

Suuren laman aikana kituuttaneen Jackson Pollockin jättimäiset työt ovat tänä päivänä suuria vetonauloja maailman merkittävimmissä taidemuseoissa. Tässä Jackson Pollockin teos Number 31, joka on saanut kunniapaikan New Yorkin Museum of Modern Artissa eli MoMassa.

© Shutterstock

Kaikki ei kuitenkaan olleet silti vaikuttuneita Pollockin taiteesta.

Taidekriitikko Robert Coates kutsui Pollockin töitä ”sattumanvaraisen energian hallitsemattomiksi purkauksiksi ja täten merkityksettömiksi”.

Pollockin pahin vihollinen oli kriitikkojen sijaan lopulta kuitenkin hän itse.

Kulta-aikanaan vuosina 1947–1951 Pollock alkoi jälleen juoda, ja viina sekä väkivaltainen ja itsetuhoinen käytös jäytivät ketjussa polttavaa taiteilijaa, hänen työtään ja avioliittoaan lojaalin taiteilijakollegansa Lee Krasnerin kanssa.

Vuonna 1953 Pollock jätti roiskemaalauksen ja alkoi tehdä niiden sijaan mustavalkoisia piirroksia hakien töihinsä jälleen perinteisempää, esittävämpää ilmaisua.

Taiteen uudistajan kipinä näytti kuitenkin jo hiipuneen. Pollock kuoli vuonna 1956 liikenneonnettomuudessa ajaessaan autoa juopuneena.

Pollockin teokset elävät kuitenkin edelleen, ja niistä maksetaan nykyään päätä huimaavia summia.

Se ei ole ihme, sillä energiaa uhkuvat teokset puhuttelevat ja koskettavat vuosikymmentenkin jälkeen yhä uusia katsojia aivan poikkeuksellisella tavalla.