Rullaluistelu oli suosittu harrastus Yhdysvalloissa ja Britanniassa kuningatar Viktorian ajalta ensimmäiseen maailmansotaan asti.
Niin lapset kuin hienoissa hatuissa koreilevat rouvatkin pyörähtelivät New Yorkin suurilla luisteluradoilla. Lontoossa taas tyylikkäästi pukeutuneet liikemiehet luistelivat kotoa konttoreihinsa.
Rullaluistelua harrastettiin koko perheen voimin, ja innokkaimmat menivät tanssimaankin luistimet jalassa.
Jo 1760 belgialainen Joseph Merlin oli esitellyt rullaluistimet naamiaisissa Lontoossa. Viulua soittaen Merlin liukui upeaan juhlasaliin – hallitsematta liikkeitään.
Epäonninen keksijä paiskautui valtavaan peiliin, ja lasinsirpaleet silpoivat hänet pahoin. Vasta sata vuotta myöhemmin yhdysvaltalainen James L. Plimpton kehitti turvallisemmat, helposti ohjattavat luistimet.
Merlin oli luonut varhaisen inline-luistinmallin asettamalla metallipyöriä peräkkäin. Plimptonin luistimissa oli akseliin kiinnitetyt pyöräparit edessä ja takana.
Uusi rakenne toi liikkumiseen joustoa: luistelija saattoi kääntyä kallistamalla itseään. Tämä johti rullaluistelun läpimurtoon.