Renessanssi

Renessanssin aikajana: kun järki otti vallan

Maailmankaikkeuden järjestys, ihmisen vapaa tahto, kirjapainotaito, reformaatio, Amerikka, pankkilaitokset – monien nykykeksintöjen ja -ideoiden juuret juontuvat renessanssista, joka levisi Italiasta kaikkialle Eurooppaan.

Maailmankaikkeuden järjestys, ihmisen vapaa tahto, kirjapainotaito, reformaatio, Amerikka, pankkilaitokset – monien nykykeksintöjen ja -ideoiden juuret juontuvat renessanssista, joka levisi Italiasta kaikkialle Eurooppaan.

Wikimedia Commons

Renessanssi on Euroopan kulttuurihistoriassa noin vuosina 1400–1600 vallinnut aikakausi. Sana ”renessanssi” tarkoittaa jälleensyntymistä. Aikakaudelle oli tyypillistä antiikin jäljittely ja ihannointi kaikessa hengenelämässä: filosofiassa, tieteessä, taiteessa ja arkkitehtuurissa. Renessanssi-käsite yleistyi käytössä vasta myöhemmin.

Siinä lyhyt versio, sillä renessanssi oli paljon muutakin.

Tutustu renessanssiin tällä aikajanalla, jossa kerrotaan muutamista aikakauden merkittävimmistä tapahtumista ja tiedon harppauksista.

476: Rooman valtakunnan tuho

Halu palata antiikin hyveisiin oli merkittävä käännekohta monille renessanssiajan intellektueille. Siksi Rooman valtakunnan tuho oli ratkaiseva renessanssin syntymiselle.

Muodollisesti Rooman valtakunta oli olemassa vielä lähes tuhat vuotta. Valtakunta oli ennen romahdusta jaettu Länsi-Roomaan ja Itä-Roomaan, joiden pääkaupungit olivat Rooma ja Konstantinopoli. Bysantti, joksi valtakunnan itäosaa kutsuttiin, hajosi vasta vuonna 1453.

Thomas Cole: Course of Empires, Destruction.

Tässä vuosina 1833–1836 maalaamassaan teoksessa englantilais-amerikkalainen taiteilija Thomas Cole kuvaa imperiumin tuhoa. Se on neljäs maalaus Thomas Colen sarjasta Course of Empire ja nimeltään Destruction eli ”tuho”. Rooma ei sijaitse meren rannalla, joten Colen maalaus ei kuvaa Roomaa, mutta romahtanut imperiumi tuo väistämättä mieleen Rooman valtakunnan.

© Wikimedia Commons

1347–52: Musta surma

Rutto, jotka myös ”mustaksi surmaksi” kutsutaan, saapui Eurooppaan vuonna 1347 ja raivosi viisi vuotta. Tuona aikana Euroopan väestöstä kuoli 30–50 prosenttia. Seuraavina vuosisatoina rutto palasi tasaisin väliajoin ja usein katastrofaalisin seurauksin.

Rutto mullisti keskiajan yhteiskuntia. Alhaisaateli menetti valtansa, kun taas tavallinen maalaisväestö ja köyhät kaupunkilaiset hyötyivät ruton aiheuttamista kuolemista, sillä siitä seurasi työvoimapulaa.

Korkein valta kuitenkin keskittyi yhä harvemmille. Italiassa valta kasaantui rutosta selvinneille kauppiaille, jotka vaurastuivat ja saivat lisää poliittista vaikutusvaltaa.

Milloin renessanssi alkoi?

Sandro Botticellin maalaus Venuksen syntymä.

Firenzeläisen taidemaalarin Sandro Botticellin pääteos Venuksen syntymä (1484–86). Teos ei kuva renessanssin syntymistä, mutta on huomionarvoista, että merestä nousee juuri kreikkalainen/roomalainen jumala.

© Wikimedia Commons/Uffizi Gallery

Syntyi italialaisissa kaupunkivaltioissa

Historioitsijat katsovat yleensä renessanssin alkaneen Pohjois-Italian kukoistavasta kauppaelämästä vuoden 1400 tienoilla.

Firenzen, Milanon, Venetsian ja Genovan kauppiaat olivat vaurastuneet vuosina 1100–1200 järjestetyillä ristiretkillä myymällä alueidensa läpi Jerusalemiin matkaaville lukuisille eurooppalaisille ristiretkeläisille laivoja, ruokaa ja aseita.

1300-luvulla riehuneen ruton jälkeen pandemiasta hengissä selvinneille kauppiaille koitti uusi kultainen aikakausi: tekstiilien, nahkan, jalokivien, optisten linssien ja muiden erikoistuotteiden kauppa teki 1400-luvun alussa italialaisista kaupunkivaltioista Euroopan kiistattoman taloudellisen keskuksen.

Esitelläkseen rikkauttaan kaupunkivaltioiden hallitsijat syytivät rahaa taiteeseen, arkkitehtuuriin ja oppilaitoksiin. Näissä olosuhteissa taiteilijat ja oppineet alkoivat havainnoida maailmaa uudella tavalla, minkä vaikutukset ulottuivat muualle Eurooppaan.

Käsite renessanssi

Renessanssin ajan ihmiset eivät tunteneet aikaansa ”renessanssina”.

Italialainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja kirjailija Giorgio Vasari (1511–1574) toki käytti italian kielen sanaa rinascita (jälleensyntyminen) jo vuonna 1550 sen nykymerkityksessä teoksessaan Taiteilijaelämäkertoja, jossa hän käsittelee ja arvioi aikansa suurimpia taiteilijoita.

Sana rinascita ei kuitenkaan levinnyt yleiseen käyttöön vielä renessanssiaikana.

Termi renessanssi tuli yleisesti tunnetuksi vasta 1800-luvun puolivälistä alkaen sveitsiläisen kulttuurihistorioitsijan Jacob Burckhardtin kuuluisasta ja vaikutusvaltaisesta teoksesta ”Italian renessanssin sivistys”.

Esirenessanssi

Renessanssi käsitteenä viittaa siihen, että henkinen elämä ja taide olivat pitkään pysähtyneisyyden tilassa Rooman romahdettua.

Nykytutkimus on kuitenkin kumonnut aiemmin vallinneen käsityksen tuosta ajasta ”pimeänä” keskiaikana.

Myös ”pimeällä” keskiajalla tapahtui nimittäin edistystä materiaalisessa ja henkisessä kehityksessä. Jotkut tutkijat ovat jopa sitä mieltä, että muita ”renessansseja” oli jo ennen 1400-lukua.

800-luvulla Kaarle Suuren aikana oli niin sanottu karolinginen renessanssi, jolloin kulttuuri kukoisti tieteen, taiteen ja koulutuksen saralla.

Lisäksi puhutaan 1100-luvun renessanssista, jolloin Euroopassa tapahtui sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia ja antiikin filosofisia ajatuksia herätettiin henkiin.

1417: Paavi ja vastapaavi

Paavinvallasta käytiin kovaa kilpailua koko 1300-luvun ajan. Vuonna 1309 paavinistuin siirrettiin Ranskaan Avignoniin.

Vuonna 1378 sekasorto yltyi, kun Avignoniin valittiin paavi ja Roomaan vastapaavi, jolloin Eurooppaan syntyi yhtäkkiä kaksi kilpailevaa paavikuntaa.

Vuonna 1417 molemmat paavit erotettiin Konstanzin kirkolliskokouksessa, ja tilalle valittiin yksi ainoa paavi, Martinus V, jonka toimipaikka oli Roomassa. Siitä lähtien paavinistuin on ollut pysyvästi Roomassa. Kirkon niin sanottu suuri skisma oli ratkaistu.

1420–1523: Flaamilaiset primitivistit

Monet yhdistävät renessanssin nimenomaan maalaustaiteeseen.

Maalaustaiteen kehitys tapahtui renessanssiaikana pääasiassa Italiassa ja Alankomaissa. Noin vuodesta 1420 lähtien alankomaalaiset maalarit, kuten Robert Campin ja etenkin Jan van Eyck, alkoivat maalata ennennäkemättömän tarkkoja ja yksityiskohtaisia tauluja.

Jan van Eyck: Gentin alttari.

Jan van Eyckin Gentin alttari valmistui vuonna 1432. Van Eyckin töissä ei näy antiikin ihannointi, mutta hänen taidokkaat siveltimenvetonsa ja mestarillinen öljyvärien käyttönsä kiehtoivat ja innoittivat italialaisia taiteilijoita, joilla oli symbioottisempi suhde antiikkiin ja siten renessanssiin.

© Wikimedia Commons

Näiden ”flaamilaisten primitivistien” vaikutus ulottui Alppien yli italialaisiin taiteilijoihin, jotka ihailivat Jan van Eyckin kaltaisten taiteilijoiden teoksia.

1434: Medicit valtaan Firenzessä

Firenzeläinen Medicien aatelisperhe avasi Firenzeen pankin jo vuonna 1397. Vuonna 1434 Mediceistä tuli Firenzen hallitsijoita.

Medicit tukivat avokätisesti taidetta ja arkkitehtuuria, eivätkä vain siksi, että he olivat suuria taiteen ihailijoita, vaan pitkälti esitelläkseen Firenzen valtaa ja suuruutta.

1436: Firenzen kupoli

Firenzeläisen arkkitehdin Filippo Brunelleschin arkkitehtoninen mestariteos, Firenzen tuomiokirkon goottilainen kupoli, valmistui.

Brunelleschin kupoli Firenzen tuomiokirkossa.

Filippo Brunelleschin kupoli Firenzen tuomiokirkossa.

© Shutterstock

Brunelleschi loi tarkkojen matemaattisten laskelmien ja uusien rakennusteknisten menetelmien avulla kirkkoon valtavan kupolin, joka oli vuosisatoja läpimitaltaan maailman suurin.

Monet pitävät Brunelleschia lineaarisen perspektiivin kehittäjänä. Lineaariperspektiivin yhä hienostuneempi käyttö kuuluukin renessanssin taiteen tunnuspiirteisiin.

Inspiraatiota saatiin antiikista

Rafaelin ”Ateenan koulu” Vatikaanissa.

Rafaelin Ateenan koulu Vatikaanin ”Stanza della Signature” -huoneessa. Fresko on oivallinen esimerkki antiikin oppien merkityksestä renessanssille. Vuosina 1509–1511 maalatun freskon keskellä ovat Aristoteles ja Platon, ja heidän ympärillään on lukuisia antiikin Kreikan filosofeja. Renessanssille ominaista ihailua antiikkia kohtaan voi tuskin selvemmin ilmaista.

© Wikimedia Commons

Aistit ja äly vs. uskonto

Renessanssiajalla löydettiin uudelleen antiikin kreikkalainen kulttuuri: antiikin maailmankuvaa määritti enemmän se, mitä ihminen pystyi käsittämään aisteillaan ja älyllään, kuin se, mitä uskonto saneli.

Logiikan, matematiikan, fysiikan ja tähtitieteen tutkijat ammensivat antiikin ajan ajattelijoista, ja taiteilijat löysivät kauneuden, rauhan, symmetrian ja yksinkertaisuuden ihanteita antiikin temppeleistä, veistoksista ja mosaiikeista.

Menneestä Rooman valtakunnasta renessanssin oppineet löysivät kiinnostuksen latinan kieleen sellaisena kuin roomalaiset runoilijat, retoorikot ja poliitikot olivat sitä käyttäneet.

Ennen renessanssia latinan kielen ihanne oli ollut skolastinen latina, joka kehittyi keskiajan munkkilaitoksessa.

Renessanssiaikana varakkaiden perheiden lapset pantiin opettelemaan taas klassisen roomalaisen perinteen mukaista latinaa, jotta he saisivat renessanssi-ihmisten vaaliman ideaalin mukaisen antiikkiin perustuvan koulutuksen ja puhetaidon.

1450: Kirjapainotaito keksittiin

Saksalainen Johannes Gutenberg keksi kirjapainotaidon, ja yhtäkkiä oli mahdollista painaa kirjoja useina kappaleina ilman että kirjuri tai munkki joutui kirjoittamaan käsin joka sanan. Näin Gutenbergin voidaan sanoa lanseeranneen modernin joukkoviestinnän.

1453: Konstantinopoli kukistui

Ottomaanit valtasivat Konstantinopolin, mitä seurasi lukuisten oppineiden joukkopako Italiaan.

He toivat Eurooppaan kirkon keskiajalla pakanallisiksi ja harhaoppisiksi julistamien antiikin suurten ajattelijoiden kreikan- ja arabiankielisiä käsikirjoituksia.

Humanistit nostivat ihmisen keskiöön

Leonardo da Vinci: Vitruviuksen mies.

Leonardo da Vinci: Vitruviuksen mies. Noin vuodelta 1490 olevassa piirroksessa Leonardo on kuvannut ihmisen ihanteelliset mittasuhteet sellaisina kuin roomalainen arkkitehti Vitruvius esitti ne teoksessaan De architectura. Vitruviuksen teos löydettiin uudelleen renessanssiajalla, ja sillä oli suuri vaikutus ajan taiteilijoihin ja arkkitehteihin.

© Shutterstock

Järki ja moraali Jumalan rangaistuksen sijaan

Keskiajalla elämä oli ankaraa ja tautien ja kuoleman – sekä jumalanpelon – leimaamaa.

Kirkko oli vakauttanut valtansa uhkaamalla perikadolla ja helvetin tuskilla kaikkia, jotka eivät tottelisi sen oppeja sokeasti ja kyselemättä.

Renessanssiaikana asenne muuttui perusteellisesti tietyissä oppineissa piireissä, kun renessanssifilosofit – joita kutsutaan myös humanisteiksi – esittivät, että ihminen voi vaikuttaa omaan olemassaoloonsa terveellä järjellä ja korkealla moraalilla.

Humanistien esikuvia olivat antiikin ajattelijat, kuten Aristoteles, Augustinus ja Cicero, joka oli 1. vuosisadalla eaa. lanseerannut käsitteen humanitas – ’ihmiselle ominainen’.

1469: Lorenzo il Magnifico

Lorenzo de’ Medicistä tuli Firenzen hallitsija. Aikalaiset kutsuivat häntä nimellä Lorenzo il Magnifico eli Lorenzo Suurenmoinen.

Hän perusti taideakatemioita ja tuki monia taiteilijoita, kuten Botticellia, Leonardo da Vinciä ja Michelangeloa.

1486: Botticellin ”Venuksen syntymä” valmistui

Sandro Botticelli maalasi teoksensa Venuksen syntymä kreikkalais-roomalaisen mytologian innoittamana. Siinä meren vaahdosta syntynyt Venus seisoo simpukankuorella, ja länsituuli Zefyros puhaltaa häntä rantaa kohti.

Renessanssin naishahmojen kauneusihanne näkyy selvästi Botticellin maalauksissa.

Botticelli: La Primavera.

Sandro Botticellin La Primavera eli Kevät noin vuodelta 1480. Maalaus on Uffici-taidemuseossa Firenzessä, kuten myös taiteilijan teos Venuksen syntymä.

© Wikimedia Commons

Ihanne oli muun muassa valkoinen iho, pitkä kultainen tukka, ruskeat silmät ja korkea otsa – aivan kuten Botticellin teoksissa Venuksen syntymä ja Kevät.

1488: Bartolomeu Dias kiersi Hyväntoivonniemen

Renessanssiaikana maailma laajeni aikakaudelle tyypillisten tutkimusmatkojen seurauksena.

1400-luvun mittaan portugalilaiset olivat purjehtineet tutkimusmatkoillaan ja valloitusretkillään yhä etelämmäs Afrikan länsirannikkoa.

Vuonna 1488 merikapteeni Bartolomeu Dias kiersi Afrikan eteläkärjen, Hyväntoivonniemen. Diasin tavoite oli päästä Intiaan, mutta hän joutui kääntymään takaisin miehistön kapinan uhatessa.

Arkkitehtuurissa hyödynnettiin matematiikkaa

Andrea Palladion ”Teatro Olympico” Vicenzassa.

Andrea Palladion Teatro Olympico (1580–1585). Palladio oli arkkityyppisin renessanssin arkkitehdeista. Hän suunnitteli Vicenzaan rakennettuun teatteriin ainutlaatuisen puusta ja tiilistä rakennetun taustan, joka kuvastaa renessanssin kiinnostusta lineaaripespektiiviin. Arkkitehti Vincenzo Scamozzi toteutti sen Palladion kuoleman jälkeen.

© Shutterstock

Lineaariperspektiivin keksiminen

Renessanssiaikaan arkkitehdit alkoivat pitää itseään itsenäisinä taiteilijoina eivätkä enää vain ruhtinaiden toiveita toteuttavina anonyymeinä käsityöläisinä.

Italialaisista arkkitehdeistä supertähden asemaan nousi etenkin Brunelleschi. Hän alkoi käyttää perspektiivipiirroksia, jotka hän laati antiikin kreikkalaisen Eukleideen matemaattisten periaatteiden mukaan.

Brunelleschin kehittämä lineaariperspektiivi merkitsi sitä, että piirros vastasi melko tarkasti ihmissilmän näkemää todellisuutta: horisontissa on pakopiste, joka määrittää kuvan mittasuhteet ja saa ne liittymään toisiinsa oikein.

Keskeisperspektiivi alkoi hallita niin arkkitehtuuria kuin kuvataidettakin.

Renessanssiarkkitehdit suosivat antiikista peräisin olevia pylväitä, pylväskäytäviä ja voluutteja, kupoleita, kaaria ja pyöreitä rakennuksia sekä koristeellisia suihkulähteitä, jotka osoittivat heidän tuntevan myös hydrauliikan.

1490–92: Ensimmäinen karttapallo

Saksalainen kangaskauppias ja kartografi Martin Behaim teki ensimmäisen karttapallon.

Käsitys, jonka mukaan suurten tutkimusretkien aikaan ihmiset pelkäsivät purjehtivansa maailman reunan yli merimatkoillaan, ei täysin pidä paikkaansa. Monet valistuneet ihmiset 1400-luvun lopulla tiesivät hyvin, että maapallo on pyöreä.

1492: Uusi maailma löydettiin

Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan sattumalta. Hän palasi sieltä Eurooppaan mukanaan papukaijoja ja alastomia alkuasukkaita, jotka hän oli ottanut vangiksi todistaakseen löytönsä.

Kolumbus ei tiennyt saapuneensa eurooppalaisille ennestään tuntemattomille saarille Karibianmerellä vaan luuli saapuneensa Intiaan, jonka eurooppalaiset jo tunsivat.

Kolumbuksen kolme laivaa

Kolumbus purjehti Amerikkaan kolmella laivalla: Niñalla, Pintalla ja Santa Marialla. Kuvassa laivojen rekonstruktiot vuoden 1912 maailmannäyttelyssä.

© E. Benjamin Andrews/Wikimedia

Kristoffer Kolumbus teki Amerikkaan kaikkiaan neljä matkaa tietämättä saapuneensa uudelle mantereelle.

Uusi maanosa nimettiin kuitenkin italialaisen merenkulkijan ja kauppiaan Americo Vespuccin mukaan. Hän purjehti Amerikkaan neljästi ja julkaisi myös kartan osista uutta mannerta.

Vespucci tiesi tulleensa uudelle mantereelle, ja osaksi juuri siksi maanosa nimettiin hänen mukaansa.

1498: Meritie Intiaan

Portugalilainen tutkimusmatkailija Vasco da Gama löysi meritien Intiaan purjehdittuaan Afrikan eteläkärjen ympäri.

Näin hän avasi uuden ja halvemman kauppareitin mausteille, jotka toivat tuoksuja ja makuja eurooppalaiseen ruokavalioon ja renessanssiajan kehittyvälle keittiölle.

Tutkimusmatkat avarsivat maailmaa

Kristoffer Kolumbus löytää Amerikan.

Yhdysvaltalaisen taiteilijan Frederick Kemmelmeyerin näkemys Kristoffer Kolumbuksen maihinnoususta Uuteen maailmaan. Öljymaalaus ei ole renessanssiajalta vaan vuosien 1800–1805 tienoilta.

© Wikimedia Commons

Maailma avautui

Parempien merikarttojen, navigointilaitteiden ja laivanrakennustaidon ansiosta renessanssiajan merenkulkijat löysivät uusia maita ja alueita.

Kun eurooppalaiset himoitsivat aasialaisia mausteita ja kyllästyivät pulittamaan niistä suuria summia niitä Silkkitietä pitkin tuoville ottomaaneille ja kiinalaisille, merenkulkuvaltiot Portugali ja Espanja alkoivat kilvan panostaa pitkiin ja kalliisiin tutkimusmatkoihin voidakseen tuoda kallisarvoisia mausteita itse.

Vuonna 1492 Espanjan hallitsijapari rahoitti Kristoffer Kolumbuksen kuuluisan purjehduksen Atlantin yli etsimään meritietä Intiaan – mutta Kolumbus päätyikin eurooppalaisille tuntemattomalle Amerikan mantereelle.

Meritien Intiaan löysi lopulta portugalilainen Vasco da Gama vuonna 1498.

Tutkimusmatkat ja renessanssi

Suurilla tutkimusmatkoilla ei sinänsä ole suoraa yhteyttä renessanssiaikaan, sillä niiden kimmokkeena ei ollut kasvava kiinnostus antiikkia kohtaan.

Pikemminkin havaintoa, että maapallo on pyöreä ja maailma huomattavasti aiemmin oletettua suurempi, seurasi antiikin ajoista asti vallinneen maailmankuvan hylkääminen.

Renessanssille ja suurille tutkimusmatkoille on kuitenkin yhteistä se, että ne molemmat kertovat horisontin laajenemisesta renessanssiaikana, niin maantieteellisesti kuin henkisestikin.

1503–06: Leonardo maalasi Mona Lisaa

Leonardo da Vinci alkoi vuonna 1503 maalata Mona Lisaa, joka oli rikkaan firenzeläisen silkkikauppiaan tilaama muotokuva vaimostaan Lisa Gherardinista.

Renessanssin ikoninen teos ei kuitenkaan ollut vielä valmis, kun Leonardo da Vinci neljän vuoden päästä lähti Ranskaan. Leonardo kuoli Ranskassa vuonna 1519 ja jätti teoksensa ystävälleen ja työnantajalleen, Ranskan kuninkaalle.

1505: Ensimmäinen kannettava kello

Saksalainen kelloseppä Peter Henlein valmisti maailman ensimmäisen kannettavan kellon sulkemalla kellokoneiston pomanderiin. Pomander oli pyöreä, hajusteita sisältävä astia, joka kiinnitettiin esimerkiksi vaatteisiin.

1506: Pietarinkirkon rakentaminen alkoi

Donate Bramante (1444–1514) alkoi rakentaa Roomaan uutta Pietarinkirkkoa, joka kuitenkin vihittiin käyttöön vasta vuonna 1626.

Renessanssin taiteesta tuli yksilöllistä

Renessanssin muotokuvia.

Kaksi muotokuvaa renessanssin ajalta: Domenico Ghirlandaion Vanha mies pojanpoikansa kanssa (noin 1490) ja Leonardo da Vincin Mona Lisa (1503–06).

© Wikimedia Commons

Renessanssin supertähdet

Perspektiivin luomat oikeat mittasuhteet ja syvyysvaikutelma saivat renessanssin taiteen muistuttamaan todellisuutta.

Taiteilijat opiskelivat myös anatomiaa, ja renessanssimestari Leonardo da Vinci tutki eläinten ja ihmisten anatomiaa jopa leikkelemällä ruumiita.

Muotokuvataiteesta tuli renessanssiaikana uusi tärkeä taiteen laji, ja rikkaiden keskuudessa tuli tavalliseksi teettää itsestään muotokuva.

Renessanssin italialaiset mestarit, kuten Rafael, Botticelli, Leonardo da Vinci ja Michelangelo, kehittivät hienostuneita tekniikoita, joilla teokseen saatiin loihdittua mallin kasvojen erityispiirteet ja ilmeet.

Yksittäiset taiteilijat saattoivat nyt haalia mainetta ja kunniaa. Aiemmin taiteilijat työskentelivät nimettöminä ja usein yhteistyössä keskenään, ja teokset myytiin ilman erityistä signeerausta.

1509: Erasmus Rotterdamilainen – katolisen kirkon kriitikko

Erasmus Rotterdamilainen kirjoitti Tyhmyyden ylistyksen, satiirisen esseen, joka kritisoi taikauskoa ja katolista kirkkoa.

1512: Sikstuksen kappeli

Michelangelon suuri kattofresko Sikstuksen kappeliin Rooman Vatikaanissa valmistui. Michelangelo aloitti samaan tilaan tulevan Viimeinen tuomio -freskonsa – yhden renessanssin pääteoksista – vasta vuonna 1535.

Lue myös: Ranskalainen lääkäri ja monilahjakkuus Nostradamus oli merkittävä, mystinen renessanssihahmo. Lue Nostradamuksesta ja hänen viidestä villeimmästä profetiastaan täältä.

Michelangelo: Jumala ja Adam Sikstuksen kappelissa.

Michelangelon Sikstuksen kappelin kattoon maalaamaa kuvaa, jossa Jumala antaa elämän Adamille ja siten ihmiskunnalle, pidetään usein renessanssina alaa vallanneen humanismin vertauskuvana.

© Unsplash/Calvin Craig

1513: Machiavellin Ruhtinas

Niccolò Machiavelli kirjoitti teoksen Ruhtinas, Mediceille osoitetun hallitsijan oppaan. Kirjaa on käännetty 1500-luvulta lähtien monille kielille, ja siitä otetaan yhä uusia painoksia.

1517: Lutherin 95 teesiä

Martti Luther kiinnitti 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen Saksassa. Seurauksena oli reformaatio, joka johti länsimaisen kirkon hajoamiseen protestanttiseen ja katoliseen kirkkoon.

Reformaatio uudisti uskontoa

Martti Luther ja Wittenbergin kirkon ovi.

Martti Luther ja Wittenbergin kirkon ovi. Lucas Cranach vanhemman maalaus on vuodelta 1528. Alkuperäinen ovi, johon Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään, paloi vuonna 1760. Nykyinen pronssinen ovi on vuodelta 1858, ja siihen on valettu Lutherin 95 teesiä.

© Wikimedia Commons & Shutterstock

Protestantismin kapina

Pohjois-Euroopassa renessanssiajan usko vapaaseen ja luovaan ihmiseen johti katolisen paavin vallan murenemiseen ja protestanttisen kirkon syntyyn.

Kerrotaan, että saksalainen pappi Martti Luther kiinnitti 31. lokakuuta 1517 Wittenbergin kirkon oveen teesinsä eli listan asioista, jotka hänen mielestään vaativat uudistusta katolisessa kirkossa.

Luther muun muassa kritisoi pappien roolia välikätenä ihmisten ja Jumalan suhteessa. Hänen mukaansa tie pelastukseen kulki vain yksittäisen ihmisen uskon ja henkilökohtaisen jumalyhteyden kautta, ei katolisen kirkon ulkokultaisten seremonioiden välityksellä.

Reformaatio kesti 1600-luvun puoliväliin saakka, ja se kyseenalaisti keskiaikaisen käsityksen ihmisen syntisyydestä.

Suurin osa Pohjois-Euroopasta kääntyi protestantismiin renessanssin aikana.

1519: Ensimmäinen maailmanympäripurjehdus

Portugalilainen Fernão de Magalhães lähti espanjalaisten rahoituksella purjehtimaan Etelä-Amerikan rannikkoa alaspäin päämääränään Molukkien maustesaaret.

Mukana oli viisi laivaa ja 242 miestä. Magalhães itse kuoli matkalla.

Kolmen vuoden kuluttua retkikunnan jäännökset palasivat Espanjaan purjehdittuaan kokonaan maailman ympäri. Jäljellä oli tuolloin enää Victoria-laiva ja 18 merimiestä.

1520: Täysrenessanssi päättyi

Italialainen maalari Rafael Sanzio kuoli vain 36 vuoden ikäisenä. Hänen mukanaan päättyi renessanssin aikakausi, jota alettiin myöhemmin kutsua täysrenessanssiksi.

Täysrenessanssina Leonardon, Michelangelon ja Rafaelin kaltaiset taiteilijat loivat monia aikakauden kiistattomista pääteoksista.

1540: Paavi hyväksyi jesuiittajärjestön

Jesuiitoista tuli ajan mittaan koulutuksen ja lähetystoiminnan lipunkantajia katolisen kirkon hengessä.

Jesuiitat eivät olleet perinteinen munkkisääntökunta vaan ulospäin suuntautuneempi järjestö. Jesuiitat perustivat monia katolisia kouluja ja yliopistoja, ja heistä tuli siten tärkeä tekijä katolisen kirkon vastauskonpuhdistuksessa.

Vastauskonpuhdistus

Caravaggio: Judit leikkaa Holoferneen pään irti.

Caravaggion Judit leikkaa Holoferneen pään irti (noin 1598–1602). Caravaggion teoksen kaltainen julma kuva-aihe oli tyypillinen myöhäisrenessanssin vastauskonpuhdistukselle.

© Wikimedia Commons

Vähemmän anekauppaa, enemmän inkvisitiota

1500-luvun puolivälissä katolinen kirkko tarttui reformaation eli uskonpuhdistuksen haasteeseen sekä tarkentamalla katolisia dogmeja että uudistamalla kirkon omia käytäntöjä.

Esimerkiksi anekauppaa vähennettiin voimakkaasti vuosisadan mittaan. Samalla harhaoppisiksi epäiltyjä kuulusteleva ja tuomitseva katolinen inkvisitio vahvistui.

Inkvisitio oli jo kauan ennen uskonpuhdistusta tuominnut toisinajattelijoita ja polttanut harhaoppisia roviolla.

Reformaation jälkeen se johti katolisen kirkon taistelua uusia kirkollisia virtauksia vastaan.

Katolisen kirkon hengellistä vastaiskua alettiin myöhemmin kutsua vastauskonpuhdistukseksi.

Vastauskonpuhdistus ilmenee myös myöhäisrenessanssin taiteessa Etelä-Euroopan katolisissa maissa.

Se näkyy muun muassa italialaisen Caravaggion (1571–1621) vaikuttavissa kidutuksen ja kuoleman kuvauksissa, jotka heijastavat katolisen kirkon inkvisition aiheuttamaa piinaa ja tuskaa.

1543 Kopernikuksen aurinkokeskinen pääteos

Vuonna 1543 puolalainen astronomi ja matemaatikko Nikolaus Kopernikus (1473–1543) julkaisi pääteoksensa De revolutionibus orbium coelestium.

Siinä hän todisteli, että maailmankaikkeuden keskus oli aurinko eikä maa, kuten aina antiikin ajoista oli ajateltu ja katolinen kirkko oli opettanut.

Kopernikus oli monien muiden renessanssiajan tiedemiesten tapaan renessanssin humanismin tuote ja todellinen monitaitaja ja -oppinut, joka oli muun muassa kreikankielisen runouden tuntija, rahalaitoksen uudistaja ja diplomaatti. Häntä voidaan siis hyvällä syyllä kutsua todelliseksi renessanssi-ihmiseksi.

1545: Trenton kirkolliskokous – vastauskonpuhdistuksen alku

Katolisen kirkon opeista keskusteltiin ja päätettiin Italiassa Trenton kirkolliskokouksessa, joka päättyi vuonna 1563.

Katolinen kirkko otti kirkolliskokouksessa vastaan reformaation haasteen ja rakensi perustan sille, mitä myöhemmin alettiin kutsua vastauskonpuhdistukseksi.

Astrologi kartoitti kirkon maailmankuvaa

Galileo Galilei ja kaukoputki

Galileo Galilei antaa nuoren miehen katsoa kaukoputkellaan. Ilmeisesti 1800-luvun maalauksen mukaan tehty kaiverrus.

© Shutterstock

Kopernikus – Tyko Brahe – Galileo Galilei

Keskiajalla katse oli kääntynyt sisäänpäin ja maan sisään helvetin liekkeihin, mutta renessanssiaikana luonnontieteellinen vallankumous käänsi katseen taas kohti maailmankaikkeutta.

Kirkon mukaan maapallo – Jumalan luoma – oli universumin järkkymätön keskus, mutta puolalainen tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus väitti vuonna 1543 teoksessaan ”Taivaallisten kehien kierroksista”, että todellisuudessa maapallo kiersi aurinkoa.

Samoilla linjoilla oli italialainen Galileo Galilei, joka rakensi riittävän voimakkaan kaukoputken avaruuden tutkimiseen. Kaukoputken oli keksinyt Hollannissa muutamaa vuotta aiemmin ilmeisesti linssinvalmistaja Hans Lippershey.

Tanskassa astrologi Tyko Brahe löysi vuonna 1572 uuden tähden Kassiopeian tähdistöstä ja päätteli siitä, että avaruus oli muuttuva. Havaintonsa jälkeen Brahe laati ensimmäisen kattavan tähtiluettelon sitten antiikin ajan.

1558: Elisabet I – Englannin kuningatar

Elisabet I (1533–1603) nousi Englannin valtaistuimelle.

Hänen hallintoaikanaan renessanssin runous-, draama- ja musiikkitaide nousi kukoistukseensa sellaisten kirjailijoiden ja runoilijoiden kuin William Shakespeare ja Philip Sidney sekä säveltäjien, kuten William Byrd ja John Downland, teoksissa.

1569: Ensimmäinen maailmankartta julkaistiin

Alankomaalainen kartografi Gerardus Mercator / Geert de Kremer (1512–94) julkaisi ensimmäisen painetun maailmankartan. Mercator oli renessanssin hengen mukaisesti myös monioppinut, joka hallitsi myös muun muassa matematiikan, historian ja kalligrafian.

Renessanssi Hollannissa

Pieter Brueghel vanhempi: Flaamilaisia sananlaskuja.

Pieter Brueghel vanhempi: Flaamilaisia sananlaskuja. Maalaus vuodelta 1559 on hyvä esimerkki hollantilaisten lupsakasta lähestymistavasta aiheisiinsa. Tunnelma on kaukana antiikin korostetusta tyyneydestä, jota italialainen renessanssitaide usein heijastaa.

© Wikimedia Commons

Naturalismi ja humanismi

Hollannissa kukoistava kaupankäynti loi 1500-luvulla otolliset olosuhteen taiteen ja arkkitehtuurin kehitykselle samaan tapaan kuin Italiassa.

Alankomaalaiset ja flaamilaiset taiteilijat saivat voimakkaita vaikutteita Italian renessanssivirtauksista.

Taidemaalarit, kuten Jan van Eyck ja Gerard David, kehittivät aikalaisten keskuudessa suosioon noussutta naturalismiksi kutsuttua realismia, ja Hieronymus Bosch, Pieter Brueghel ja Hans Holbein kehittivät kukin omaa tyyliään, mikä teki renessanssin alankomaalaisesta maalaustaiteesta hyvin henkilökohtaista ja yksilöllistä.

Amsterdamin ja Rotterdamin yliopistot kehittyivät merkittävästi renessanssin aikana, ja yliopistomiestä ja teologia Erasmus Rotterdamilaista pidetään yhtenä 1500-luvun merkittävimmistä humanisteista. Hän puolusti ajatusta, että ihmisellä on vapaa tahto ja että on ihmisen omalla vastuulla elää moraalisten ihanteiden mukaisesti.

Hollantilaiset kartografit Gerardus Mercator ja Johannes Janssonius piirsivät maa-alueista ja planeetoista karttoja, joita pidetään aikansa hienoimpina.

Janssonius oli myös kustantaja, joka omisti kahdeksan kirjakauppaa eri puolilla Eurooppaa, muun muassa Tukholmassa ja Genevessä.

1574: Tyko Brahen teos De Nova Stella

Tanskalainen aatelismies ja tähtitieteilijä Tyko Brahe havaitsi vuonna 1572 uuden tähden ilmestyneen yhtäkkiä Kassiopeian tähdistöön.

Tyko Brahe päätteli tekemiensä mittausten perusteella, että tähti sijaitsi paljon kauempana kuin renessanssin aikaan ajateltiin olevan mahdollista. Hän esitteli havaintonsa ja mittauksensa teoksessaan De Stella Nova, josta tuli maailmansensaatio.

1599: Lontoon The Globe

William Shakespeare perusti Lontooseen teatterin, The Globen. Renessanssiajan näytelmäkirjailijana hän uudisti teatteria luomalla ihmishahmoja, joissa oli psykologista syvyyttä.

Renessanssi Skandinaviassa

Gripsholm – ruotsalainen renessanssilinna.

Renessanssi saapui myöhään pohjoismaihin, ja kun se tuli, se ei ilmennyt niin vahvana antiikin jäljittelynä. Reformaatiosta alkaen etenkin arkkitehtuurissa tapahtui kuitenkin merkittävä tyylimuutos. Kuvassa ruotsalainen Gripsholmin linna, joka sai nykymuotonsa juuri renessanssin aikaan.

© Shutterstock

Uusia virtauksia arkkitehtuurissa

Renessanssin vaikutteet saapuivat Skandinaviaan Saksasta ja Hollannista 1500-luvulla etenkin arkkitehtuurissa.

Alankomaista tuotiin rakennusmestareita rakentamaan kartanoita ja linnoja Skandinavian hallitsijoille, ja myös hollantilaiset taidemaalarit olivat suosittuja Kööpenhaminan ja Tukholman hoveissa.

Renessanssin humanismin ja vapauden ihanteet eivät kuitenkaan saaneet suurta suosiota Skandinaviassa.

Renessanssi Tanskassa ja Norjassa

Reformaatio sai sen sijaan jalansijaa Tanskassa ja Norjassa, kun Lutherin kannattaja Kristian III nousi kuninkaaksi vuonna 1536. Norja kuului Tanskaan sekä ennen renessanssia että sen jälkeen.

Tanskassa renessanssi yhdistetään pääasiassa vuosina 1588–1648 hallinneeseen kuningas Kristian IV:een.

Se johtuu ensisijassa alankomaalaisesta renessanssista vaikutteita saaneista suurista rakennusprojekteista, joihin Kristian IV ryhtyi hollantilaisten rakennusmestarien innoittamana ja avulla.

Renessanssi Ruotsissa

Myös Ruotsissa renessanssin henki jätti 1500-luvulla merkittävimmät jälkensä rakentamiseen ja arkkitehtuuriin. Renessanssi saapui Ruotsiin myös suhteellisen myöhään ja samoin kuin Tanskassa, hieman vesittyneessä muodossa hollantilaiseen, keskieurooppalaiseen ja italialaiseen renessanssiin verrattuna.

Ruotsissa puhutaankin yleensä pikemminkin Vaasa-ajasta kuin renessanssista, kun tarkoitetaan myöhäiskeskiaikaa seurannutta aikakautta. Vaasa-aika alkoi, kun ruotsalainen aatelinen Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1523.

Suomessa renessanssin vaikutus näkyi lähinnä Turun linnassa Kustaa Vaasan pojan Juhana Herttuan aikana hovin loisteliaissa juhlissa ja linnan renessanssihenkisissä uudistustöissä.

Kustaa Vaasan jälkeläiset hallitsivat Ruotsia 1600-luvun puoliväliin asti. Kustaa Vaasa käynnisti vuonna 1527 Ruotsissa uskonpuhdistuksen, joka kesti noin vuoteen 1600.

1605: Cervantesin Don Quijote

Yksi renessanssin vaikutus oli maallistuminen ja maailmallistuminen. Sitä ilmentää esimerkiksi espanjalaisen Miguel de Cervantesin ritariromaaneja parodioiva romaani Don Quijote, joka ilmestyi Espanjassa vuonna 1605.

Kirjasta tuli myyntimenestys eri puolilla Eurooppaa. Muun muassa sen arkinen kielenkäyttö ja huumori vaikuttivat merkittävästi länsimaisen kirjallisuuden kehitykseen.

1860: Renessanssi-käsite yleistyi

Sveitsiläinen kulttuurihistorioitsija Jakob Burkhardt toi vuonna 1860 renessanssi-käsitteen yleiseen tietoisuuteen teoksellaan ”Italian renessanssin sivistys”.

Italian kielen termiä ”rinascita” (jälleensyntyminen) käytti taidehistorian yhteydessä ensimmäisen kerran italialainen taidemaalari ja kirjailija Giorgi Vasari aikalaistaiteilijoitaan käsittelevässä teoksessaan, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1550.

Renessanssiajan ihmiset eivät kuitenkaan nähneet itseään renessanssi-ihmisinä tai osana maailmalle levinnyttä renessanssi-ilmiötä.

Milloin renessanssi päättyi?

Jacopo Tintoretto: Viimeinen ehtoollinen.

Venetsialainen Tintoretto maalasi teoksensa Viimeinen ehtoollinen (1579–80) hieman alle sata vuotta Leonardo da Vincin tunnetumman version (1495–98) jälkeen.

© Shutterstock

Yksinvalta tukahdutti renessanssin

Renessanssi huipentui noin vuosina 1495–1520 niin kutsuttuun täysrenessanssiin, mutta myöhäisrenessanssia kesti aina noin vuoteen 1600 asti.

Aatteellinen renessanssi päättyi itsevaltiuden aallon levitessä ympäri Eurooppaa 1600-luvulla.

Taiteessa renessanssityyli liukui vähitellen manierismiin, joka näkyi etenkin ihmisruumiin kuvauksessa. Ihmisvartalon muotoja muun muassa venytettiin ja pyrittiin korostamaan esimerkiksi voimakkaalla valon ja varjon käytöllä.

Täysrenessanssin ihmishahmojen alastomuus vaihtui manierismin runsaisiin, kirjailtuihin ja värikkäisiin vaatteisiin, ja tyyli siirtyi itsevaltiutta ilmentävään mahtipontiseen barokkiin.

1600-luvulla alkaneella niin sanotulla Hollannin kultakaudella Vermeerin, Rubensin ja Rembrandtin kaltaiset taiteilijat nostivat Hollannin taiteessa Euroopan johtavaksi valtioksi.

Skandinaviassa renessanssiarkkitehtuuri sai viimeisen silauksensa Tanskassa Kristian IV:n aikana esimerkiksi Kööpenhaminan Rundetårnissa ja Pörssissä sekä Rosenborgin linnassa, joissa on runsaasti vaikutteita Alankomaiden renessanssista.