Ilmavaivat ovat huvittaneet ihmisiä aina, mutta ranskalainen Joseph Pujol on yksi harvoista, jotka ovat tehneet suolikaasuista ammatin. Pujol havaitsi erityislahjakkuutensa jo poikasena imaistuaan vahingossa uinnin aikana vettä peräsuoleensa.
Suorittaessaan myöhemmin asepalvelustaan hän kertoi tapauksesta tovereilleen. Ei liene yllätys, että ystävät yrittivät saada Pujolin näyttämään uskomattoman temppunsa. Pujol suostui ja vetäisi reilusti vettä peräsuoleensa, minkä jälkeen hän alkoi suihkuttaa vatsalihastensa avulla vettä kuin suihkulähde.
Pian hän myös oppi vetämään peräsuoleensa ilmaa ja töräyttelemään sitä sitten ulos kuin konekiväärin sarjoja muiden sotilaiden riemuksi.
Kun Pujol palasi siviilielämään, hän alkoi esitellä erikoista taitoaan Marseillen satamakaupungissa vuonna 1887. Pujol otti käyttöön taiteilijanimen Le Pétomane (”Pierutaiteilija”) ja viihdytti yleisöään jopa 15 sekunnin mittaisilla pieruilla.
”Le Pétomane” oli aina moitteettomasti pukeutunut esiintyessään.
Todellinen läpimurto edellytti kuitenkin menestystä Pariisissa, ja niinpä 35-vuotias Pujol asteli kabareen johtajan Charles Zidlerin puheille vuonna 1892.
Zidler oli Montmartrella sijaitsevan Moulin Rougen eli ”Punaisen myllyn” kabareen osaomistaja. Moulin Rouge tunnettiin erityisesti riettaista cancan-tanssitytöistään, mutta sen lavalla esiintyivät myös monenlaiset ”luonnonoikut”. Pujol uskoi sopivansa joukkoon täydellisesti, mutta ensin hänen oli vakuutettava Zidler.
Zidlerin toimistossa Pujol laski housunsa ja puhdisti peräsuolensa vetämällä sinne vettä. Hän selitti tekevänsä niin jopa viisi kertaa päivässä ”pitääkseen instrumenttinsa puhtaana”. Sitten hän kajautti peräaukostaan suolikaasua jäljitellen monenlaisia ääniä kukon kiekaisuista ja sian röhkinästä mehiläisten surinaan.
Esitys oli kirjaimellisesti pudottaa Zidlerin tuoliltaan, ja hän palkkasi Pujolin oitis. Kaksi vuotta myöhemmin Le Petomane oli Moulin Rougen parhaiten palkattu taiteilija, jolle maksettiin lähes 20 000 frangia eli liki 3 000 nykyeuroa esitykseltä.
Moulin Rouge eli ”Punainen mylly” perustettiin vuonna 1889. Muutamaa vuotta myöhemmin sen cancan-esitykset ja Pierukeisari olivat jo maailmankuuluja.
Yleisön reaktiot osoittivat, että Pujol oli joka frangin arvoinen. Naiset nauroivat usein pyörtymiseen asti, ja eräänä ikimuistoisena iltana muuan yleisössä ollut mies nauroi niin remakasti, että sai sydänkohtauksen. Sen jälkeen Zidler palkkasi Moulin Rougeen sairaanhoitajia. Hän hankki myös kylttejä varoittamaan esityksen vaarallisuudesta, mikä houkutteli paikalle vielä enemmän yleisöä.
Pierukeisari uhkasi sulkea ”kaasuhanan”
Vuonna 1894 Zidler ajautui kuitenkin vaikeuksiin piereskelevän tähtensä kanssa.
Pujol oli järjestänyt omissa nimissään yksityisesityksen kerätäkseen rahaa avun tarpeessa olevalle toverilleen, ja moinen sopimusrikkomus sai Zidlerin raivostumaan.
Hän uhkasi tehdä Pujolista hakkelusta, jolloin tämä vastasi:
”Sitten suljen kaasuhanan.”
”Le Pétomane” oli pieruhuumorin uranuurtaja, jonka vaikutus näkyy laajalti. Esimerkiksi Tanskassa menestyi 2000-luvulla Ørkenens Sønner -nelikko, jonka ohjelmassa oli muun muassa ”Otto Fjærtoman” eli ”Otto Pierumestari”.
Kun Joseph Pujol kuoli 8. elokuuta 1945, lääkärit ottivat yhteyttä hänen perheeseensä. He halusivat tutkia Pujolin peräaukkoa selvittääkseen, miten tämä oli pystynyt vetämään peräsuoleensa niin paljon ilmaa. Perhe torjui pyynnöt.