Niagara houkutteli huimapäitä

1883: Hengenpelastajana kunnostautunut ja vuonna 1875 ensimmäisenä ilman apuvälineitä Englannin kanaalin yli uinut merikapteeni Matthew Webb päätti 35-vuotiaana näyttää maa­ilmalle ja laskea Niagarajoen Whirlpool Rapids -kosken uimalla.

Webb sukelsi kuohuihin tunnusomaisessa punaisessa silkkisessä uima-asussaan ja alkoi uida rivakoin vedoin.

Pari minuuttia kaikki meni hyvin, ja hän eteni vauhdikkaasti, mutta sitten virtaus imaisi hänet pinnan alle, eikä hänestä näkynyt sen koommin kuin vilahdus koskessa.

Hänen eloton ja kolhiintunut ruuminsa löytyi vasta muutaman päivän kuluttua noin viiden kilometrin päästä joen alajuoksulta.

Poliisi voitti vedonlyönnin laskemalla kosken uimalla

1886: Tieto kapteeni Webbin onnettomuudesta hillitsi hetken yrityksiä uida Whirlpool Rapids -koski päästä päähän.

Muutaman vuoden kuluttua 24-­vuotias poliisi William J. Kendall ryhtyi baarissa keskustelemaan Webbin onnettomuudesta ja tuli loppujen lopuksi lyöneeksi tuhannesta dollarista vetoa, että pystyisi laskemaan Whirlpool Rapids -kosken uimalla.

Kendallilla oli korkkiliivi yllään, jotta hän pysyisi ­pinnalla, mutta siitä huolimatta hän ­vajosi useaan otteeseen pinnan alle ja menetti ­välillä tajuntansakin.

Hän selvisi kuitenkin pelkillä mustelmilla ja voitti vedon.

Munakas paistui kosken yllä

1859: Ranskalainen Charles Blondin oli ensimmäinen, joka ylitti Niagaran putouksen nuoralla kävellen. Köyden läpimitta oli vaivaiset yhdeksän senttiä ja pituus 335 metriä.

Blondinin kävely nuoralla Kanadan puolelta Yhdysvaltojen puolelle 50 ­metrin korkeudessa keräsi 25 000 ­katsojaa.

Yleisö löi vetoa siitä, onnistui­siko Blondinin tempaus, ja moni löi vetoa sen ­puolesta, että hänelle kävisi Niagaran ylityksessä ­huonosti.

Blondin asteli ­pelottomasti kosken yli ilman minkäänlaista turvaverkkoa, lepäsi hetken ja marssi sitten takaisin.

Blondin esiintyi putouksilla vuoteen 1896 saakka ja ylitti kosken nuoralla muun muassa pieni puuhella mukanaan.

Matkan puolessa välissä hän sytytti ­hellaan tulet, paistoi kaksi munakasta ja laski ne joessa kelluvalle turisti­veneelle.

Blondin ylitti putoukset nuoralla ­kävellen yhteensä noin 300 kertaa.

1860: Charles Blondinin akrobaattisten nuoralla­kävelynumeroiden jälkeen yleisöä oli vaikea saada ­syttymään enää millään kosken ylittämistempuilla.

Yhdysvaltalainen William Hunt, taiteilijanimeltään Suuri Farini, oli päättänyt lyödä laudalta kaikki Blondinin näytökset.

Ensim­mäisellä Niagaran ylityksellään Farinilla oli mukanaan köysivyyhti, jonka avulla hän laskeutui nuoralta höyry­laivan kannelle, nautti matkustajien kanssa lasin viiniä, kiipesi takaisin ylös, käveli vastarannalle ja ­palasi silmät sidottuina takaisin.

Muita hänen bravuurejaan olivat päälläänseisonta ja makaaminen köydellä ­putousten yllä sekä riippuminen köydestä varpaittensa varassa.

Humoristisessa ­näytöksessään hänellä oli mukanaan pyykkipalju ja puoliväliin päästyään hän nosti vettä Niagarasta ja pesi ­nipun kangasliinoja.

Jätettyään nuorallakävelyn Hunt toimi muun muassa Etelävaltioiden armeijan ­tiedustelupalvelussa Yhdysvaltojen sisällissodan aikana. Vanhuutensa hän vietti Kanadassa maalaustaiteelle omistautuen.

Ensimmäinen nainen nuoralla yli Niagaran

1876: Blondinin ja Farinin jälkeen kesti aina vuoteen 1876 ennen kuin kukaan rohkeni yrittää mestareiden veroisia nuorallakävelynumeroita.

Sitten tuli Maria Spelterini kaunis, italialaissyntyinen 23-vuotias sirkuksen nuorallatanssija. Yleisö odotti innoissaan, pystyisikö nainen samanlaisiin taidonnäytteisiin kuin miehet.

Povekkaaksi kaunottareksi lehdissä kutsuttu Spelterini oli ensimmäinen Niagaran nuoralla kävellen ylittänyt nainen.

Spelterini oli vähintään yhtä taitava kuin miehet.

Hän ylitti kosken muun ­muassa persikka­korit nilkkoihin kiinnitettynä, paperipussi päässään sekä ­kädet ja jalat käsiraudoissa.

Spelterini esiintyi Niagaralla kolmisen viikkoa, minkä jälkeen hänestä ei ole tietoa.

Tynnyrintekijän oma pönttö

1886: Elokuun ilta oli tummumassa, kun pienestä veneestä laskettiin parimetrinen tynnyri keskelle Niagarajokea.

Tynnyri keikkui yhä kiihtyvän virran vietävänä kuin koho, katosi sittenputoukseen ja ponnahti sen alla pintaan.

Niagaran ensimmäisenä ihmisenä laskenut mies oli brittiläissyntyinen tynnyrintekijä Carlisle Graham.

Graham oli vakauttanut tynny­riään lisäpainoilla ja tehnyt siihen ilmaaukkoja, ettei tukehtuisi.

Vesi­putouksen voimat pieksivät Grahamin ­yhdeksän minuutin matkan aikana pahasti mustelmille, ­ja hän rantautui kolhittuna ja huonovointisena.

Hän kuitenkin toisti temppunsa vielä kahdesti, seuraavalla ­kerralla pää tynnyrin ulkopuolella.

Opettajan eläinkoe

1901: Ensimmäinen nainen, joka laski Niagaran putouksen, ei ollut mikään ­hurjapään perikuva vaan 63-vuotias ­opettaja Annie Taylor.

Taylorin 146 senttiä kor­kea tynnyri painoi noin 130 kiloa.

Suunnilleen puolet siitä tuli pohjaan painoksi kiinnitetystä alasimesta.

Tynnyrin kestävyyttä kokeiltiin panemalla Henry-niminen kissa laskemaan putous ensin.

Taylor laski putouksen pehmustetulla tynnyrillä mutta sai siitä huolimatta pitkän haavan takaraivoonsa.

Kun hänet oli autettu ulos tynnyristä, hän sanoi lehtimiehille: ”Menisin mielummin varmaan kuolemaan tykkitulen eteen kuin laskisin putouksen toiseen kertaan.”

Selvisi Niagarasta muttei appelsiinista

1911: Entinen sirkuksen huimapää Bobby Leach halusi tehdä useita urotöitä Niagaralla.

Hän oli vuonna 1908 hypännyt laskuvarjolla riippusillalta Niagara­jokeen yläjuoksulla. Vuonna 1910 hän oli laskenut kosken metalli­tynnyrissä.

1911, kun hän laski putouksen, tynnyrin ankkuri irtosi ja tynnyri jäi kimpoilemaan koskeen niin, että hänen ­leukansa ­ja molemmat polvet murtuivat.

Yritys uida kosken poikki keskeytyi, ja ­hänen kaksi lasku­varjohyppyään lentokoneesta Niagara­jokeen ­päätyivät maissi­peltoon.

Hänen ohtalokseen koitui verenmyrkytys, jonka hän sai luunmurtumasta liukastut­tuaan appelsiininkuoreen.

Tatuoitu viimeinen viesti

1920: Kun Charles Stephens lähti laskemaan Niagaraa tynnyrillä, hän jätti jälkeensä kaksi sähkö­sanomaa, yhden onnistuneesta tempusta kertovan lehdille ja toisen vaimolleen ja yhdelletoista lapselleen siltä varalta, että hän menehtyisi.

Stephens oli kiinnittänyt alasimen jalkoihinsa painoksi ja ­kätensä tynnyrin seinämiin.

Kun tynnyri iskeytyi putouksen alla veteen, alasin sinkoutui ylöspäin sellaisella voimalla, että koko tynnyri meni säpäleiksi.

Stephensistä löytyi vain ­tatuoitu käsivarsi, jossa luki ”Älä unohda minua, Annie”.

Kilpikonnan todistus

1930: Kreikkalaissyntyinen kokki ja mystikko George Strathakis valmisti vuonna 1930 ­lähes tonnin painoisen kolmimetrisen tynnyrin Niagaran laskemiseen.

Mukaansa hän otti yli satavuotiaan kilpikonnansa ­Sonnyn. ”Jos ­kuolen, kilpikonna voi paljastaa, mitä matkalla tapahtui”, Strathakis lupasi.

Strathakis halusi tynnyritempauksellaan rahoittaa metafyysisistä kokemuksista ­kertovan teoksensa julkaise­misen.

Kirja jäi kuitenkin ilmestymättä, sillä Strathakis kuoli tukehtumalla.

Tynnyri juuttui putoukseen 22 tunniksi, eikä tynnyrissä ­riittänyt happea kuin kahdeksaksi tunniksi.

­Kilpikonna säilyi hengissä, mutta se säilytti salaisuutensa isäntänsä kuolemaksi koituneen matkan vaiheista koko pitkän ikänsä.

Strathakis haudattiin Niagara Fallsin hautausmaalle, koska kukaan ei tullut noutamaan ruumista.

Pidätys palkkana onnistumisesta

1975: Ranskalainen Henri Rechatin oli lähes sataan vuoteen ensimmäinen varteenotettava nuorallakävelijä Niagaran putouk­silla.

Rechatin oli tehnyt lukuisia lajin ennätyksiä, kuten tasapainoillut 213 ­tuntia nuoralla Loirejoen yllä Ranskassa, ja halusi nyt lyödä aiemmat
Niagaran nuorallakävelytemput.

Viranomaiset olivat kieltäneet kaikenlaiset temput putouksilla, eikä Rechatinin kohdalla tehty ­poik­keusta.

Rechatin, hänen ­vaimonsa Janyck ja moottoripyöräi­lijä Frank Lucas ylittivät ­silti putouksen erikoisrakenteisella moottori­pyörällä kosken yli turisteja vievän köysiradan kaapelia ­pitkin.

Rechatin tasapainoili moottoripyörään kiinnitetyssä korkeassa telineessä ja ­vaimo riippui pää alaspäin viritelmän alla.

Viitisen metriä ennen loppua Rechatin nousi kaapelille ja käveli loppumetrit. Poliisi pidätti Recha­tinin ja kumppanit mutta ei nostanut syytettä tempauksesta.

Lähes sata ihmistä on mitellyt ­taitojaan tai tuuriaan Niagaran putouksissa jylläävien luonnonvoimien kanssa.

Ensimmäinen oli Sam Patch, joka sukelsi ­koskeen 26 metrin korkeudesta vuonna 1829.

Niagara Rapidsin laskemista ­veneellä yrittäneistä viidestätoista henkilöstä viisi ­menetti henkensä.

Neljä sai ­surmansa muissa ennätys­yrityksissä joella. ­

Uskalikot etsivät mainetta ­ja kunniaa asettamalla itsensä hengenvaaraan, mutta yli 5 000 ihmistä on vuoden 1850 ­jälkeen hypännyt Niagaran putouksiin tehdäkseen itsemurhan.