Skotlannin kansallispuvun, kiltin, historia ulottuu 1500-luvulle. Skotlannin ylämaiden miehet pukeutuivat tuolloin féileadh móriin eli suureen villakankaaseen, joka käärittiin vartalon ympärille ja kiinnitettiin vyöllä.
Toogamainen pukine peitti yläruumiin viitan tavoin ja ulottui polviin asti.
Villakangasta käytettiin vain ylämailla, sillä se suojasi hyvin tuulelta ja sateelta ja siinä oli helppo liikkua vaikeakulkuisessakin maastossa.
”Sivistyneemmillä” alamailla miehet käyttivät housuja ja pitivät féileadh mória alkukantaisena vaatteena, jota yksikään itseään kunnioittava mies ei suostunut käyttämään.
Nykyaikainen lyhyempi kiltti kehittyi feileadh mórista 1720-luvulla, kun englantilainen liikemies Thomas Rawlinson perusti rautaruukin Invernessin kaupunkiin Skotlantiin.
Rawlinson kyllästyi työntekijöidensä féileadh móreihin, jotka olivat hänestä epäkäytännöllisiä ja hankalia. Hän keksi leikata villakankaan kahteen osaan niin, että hänen työntekijänsä käyttivät sitä vain alaosana. Paikalliset klaanit omaksuivat Rawlinsonin idean ensin, ja vähitellen se levisi kaikkialle ylämaille.
Vuonna 1746 Britannia kukisti kovaotteisesti skottien kapinan ja kielsi kiltin ja muut skotlantilaisuuden symbolit.
Kuningas Yrjö IV vierailulla Edinburghissa vuonna 1822. Vierailuun liittyvissä juhlallisuuksissa käytetty skottiruutu teki kuviosta koko maan symbolin.
Kun kielto vuosisadan lopulla kumottiin, kiltistä tuli kaikkia skotteja yhdistävä kansallisromanttinen symboli.